Antibioottiresistenssi vaatii vaihtoehtojen kehittämistä eläinten terveydenhoitoon ja eläinlääkintään

Tuotantoeläinten lukumäärä on maailmanlaajuisesti kasvussa. Eläimille tauteja aiheuttavat bakteerit ovat tulleet kasvavassa määrin vastustuskykyisiksi antibiooteille. Vuosittain myydään kotieläinten lääkintään suuria määriä erilaisia antibiootteja. Resistentit taudinaiheuttajat ovat lisääntyneet nopeasti.
Sveitsiläinen FiBL-tutkimuskeskus on Euroopan johtavia luomututkimuksen keskuksia. Eläinlääketieteeseen erikoistunut laitoksen tutkija Michael Walkenhorst on viimeiset 15 vuotta tutkinut etenkin lypsykarjoja pyrkien kehittämään vaihtoehtoja antibiooteille tuotantoeläinten terveyden ja sairauksien hoitoon.

Resistenssi turismia

Resistance tourism

MRSA:n yleisyys jalostussikaloissa ja jalostusikojen tuonti Euroopan maissa

Nykyään esimerkiksi sikoja kuljetetaan pitkiä matkoja maasta toiseen, mikä heikentää eläinten kuntoa, altistaa niitä sairauksille ja levittää samalla tauteja aiheuttavia bakteereja.

Esimerkiksi MRSA:ta esiintyi vuonna 2007 jopa yli 40 prosentissa jalostussikaloita Euroopan suurimmissa sianlihan tuottajamaissa. Jalostussikoja kuljetetaan suuressa määrin maiden sisällä ja maasta toiseen. Sikojen mukana resistentit mikrobit leviävät nopeasti maasta toiseen. Tätä Walkenhorst nimitti resistenssiturismiksi.

Myös lannan mukana leviää antibiooteille vastustuskykyisiä bakteereja laajalti karjasuojan ulkopuolelle, ympäröiville pelloille ja luontoon.

Vaihtoehtoja kehitettävä

Antibioottiresistenssin historia

Antibioottiresistenssin historia

Antibiootit ja loisten torjunta-aineet mahdollistavat omalta osaltaan edullisen eläintuotannon, mutta kuinka kauan, hän kysyi. Walkenhorstin mukaan ennaltaehkäisyllä voitaisiin vähentää antibioottien käyttöä.

Sveitsiläistutkijat ovatkin kiinnostuneet fytoterapiasta eli lääkekasvien käytöstä etenkin osana luonnonmukaista kotieläintaloutta. Kasvien käytössä on kaksi päälinjaa eli niitä voidaan käyttää ennaltaehkäisevästi vahvistamaan eläimiä sekä sairauksien hoidossa tai hoidon tukena.

Walkenhorst esitteli Aniplan-hanketta, jossa on suunniteltu luomulypsykarjatiloille tilakohtaisia eläinten terveyttä ja hyvinvointia parantavia toimia. Mukana oli 132 tilaa kaikkiaan seitsemästä maasta. Suomi ei ollut mukana. Luomulypsykarjoista analysoitiin eläinlääkintään, maidon tuotantoon ja koostumukseen sekä karjaan liittyviä asioita.

Eri maiden karjojen välillä todettiin merkittäviä eroja. Vähiten sairauksien hoitoja tarvittiin Norjassa ja Sveitsissä. Ennaltaehkäisevien menetelmien käytön kehittäminen tarjoaa siten merkittäviä mahdollisuuksia vähentää antibioottien tarvetta.

Toisessa FiBLin tutkimuksessa on selvitetty kanaloiden erilaisten lattiapintojen merkitystä munivien kanojen terveyteen eli vaikuttaako paljas maa, kasvipeitteisyys tai puukarike jotenkin.

Loismatoihin eri pinnoilla ei ollut vaikusta etenkään munintakauden lopulla. Sensijaan suolinkaisten (Heterakis ja Ascaridia) määrä väheni merkittävästi, jos eläimet voivat oleilla välillä alueilla, joilla oli puukariketta.

Kasveista apua eläinten terveydenhoitoon

Kasvilääkinnän perinteet ovat pitkät. Vanhimpana merkkinä tästä pidetään noin 60 000 vuotta ennen ajanlaskua irakilaisesta haudasta löytynyttä siitepölyä. Kasvilääkinnässä ei pitkiin aikoihin tehty eroa eläinten ja ihmisten lääkinnän välillä. Monilla alueilla ja kulttuureissa, vaikkapa Aasiassa, on säilynyt yhtäjaksoisessa käytössä perinteisiä kasviterapiamuotoja.

Walkenhorst korosti, että kasvien avulla voidaan suojella eläimiä bakteerien, virusten ja sienten aiheuttamia tauteja vastaan sekä torjua muita kasvinsyöjiä ja hyönteisiä.

Kasvien aineenvaihdunta jaetaan primaarimetaboliaan ja sekundaarimetaboliaan. Primaarimetaboliaan kuuluvat kasvin kannalta tärkeät elintoiminnot. Sekundaarimetaboliaa ovat muun muassa erilaisten lääkinnässä käytettävien aineiden, myrkkyjen ja väriaineiden tuotanto.

Walkenhorst muistutti, että sekundaarimetaboliasta tunnetaan 100 000 erilaista muotoa, ja niistä vain 10 000 on analysoitu.

Sveitsissä kartoitetaan parhaillaan eri kantoneissa olevaa eläinlääketieteeseen liittyvää kansanperinnettä, ja tuloksista syntyy lukuisia väitöskirjoja. Sveitsissä käytetään esimerkiksi tanniineja sisältäviä kasveja, kuten Keski-Euroopassa esiintyvää monivuotista hernekasvi esparsettia, ehkäisemään lampaiden ja vuohien loisia.

Johtopäätelmät

  • Resistenssi on vanha eikä ainoa mikrobien mekanismi niiden kilpailussa elintilasta
  • Suuresti kasvaneiden eläintiheyksien ja puutteellisten olosuhteiden sekä suurimittaisen antibioottien käytön seurauksena taudinaiheuttajat ja antibiooteille resistentit taudinaiheuttajat ovat lisääntyneet .
  • Luomukotieläintuotannon tuotantoehdot tarjoavat useita merkittäviä virikkeitä ilman antibiootteja tapahtuvaan sairauksien ennaltaehkäisyyn ja torjuntaan.
  • Kasvit voivat tarjota merkittäviä mahdollisuuksia eläinten terveyden ja sairauksien hoidossa.

Teksti: Päivi Kapiainen-Heiskanen ja Jukka Rajala

Walkenhorst Michael.
Domestic animals and infectious diseases in organic farming – the need for alternatives to control (resistant) pathogens.

Presentation. Scientific Seminar on Organic Food 6.-7.11.2014, Mikkeli

Tohtori Michael Walkenhorst esitelmöi Luomuinstituutin järjestämässä Scientific Seminar on Organic Food 2014 -tutkimusseminaarissa Mikkelissä. Seminaari kokosi yhteen tutkijoita ja luomutuotannon kehittämisen parissa työskenteleviä asiantuntijoita eri puolilta Eurooppaa ja Kanadasta. Walkenhorst toimii tutkijana Sveitsissä luomualan tutkimuksiin erikoistuneessa FIBL-tutkimuslaitoksessa.

.
Aiheesta lisää
http://luomu.fi/tietoverkko/asiasana/antibiootit/
http://luomu.fi/tietopankki/tuotantoelainten-terveydenhoitoon-tukea-kasvilaakinnasta/

.
Luomueläinten terveydenhoito ja lääkintä
Ennaltaehkäisy ensiksi

Eläinten terveyden edistämisen perustana on eläinten lajinmukainen hoito, korkealaatuiset rehut, väljät kasvatustilat, laidunnus ja ulkojaloittelu sekä luonnonmukaiseen tuotantoon sopivien eläinrotujen valinta sekä hyvä hygienia.

Mikäli eläin sairastuu tai loukkaantuu on eläin hoidettava välittömästi asianmukaisella tavalla. Tarvittaessa eläimelle on järjestettävä muusta eläinryhmästä erillinen hoitotila.


Eläinten lääkintä

Kemiallisesti syntetisoituja lääkevalmisteita saa käyttää vain eläinlääkärin määräämänä. Rokotteiden käyttö on sallittua.

Lääkevalmisteelle määrättyä varoaikaa on noudatettava vähintään kaksinkertaisena ennen kuin eläimen tuotteita saa luovuttaa luomuelintarvikkeeksi.

.
Lääkehoidon rajoitukset:
Eläimiä, joiden tuotantoelinkaari on alle 1 vuoden, saadaan lääkitä yhden kerran eläimen elinaikana.
Yli 1 vuoden eläville eläimille on sallittua antaa lääkevalmisteita korkeintaan kolme kertaa 12 kuukauden aikana. Yhdeksi hoitokerraksi katsotaan kaikki yhtä sairaustapausta varten annetut lääkehoidot. Loislääkitystä, rokotteita tai pakollisia taudinvastustusohjelmiin kuuluvia lääkityksiä ei lasketa rajoitettuihin hoitoihin.

.
Tiivistelmä luomueläintuotannon tuotantoehdoista 2014
http://luomu.fi/tietopankki/tiivistelma-luomuelaintuotannon-tuotantoehdoista-2014/
Luomutuotanto 2 – Eläintuotannon ehdot, Eviran ohje 18217/4, 2014.
http://www.evira.fi/portal/fi/tietoa+evirasta/lomakkeet+ja+ohjeet/luomu/

Aiheesta lisää
http://luomu.fi/tietoverkko/asiasana/antibiootit/

http://luomu.fi/tietopankki/tuotantoelainten-terveydenhoitoon-tukea-kasvilaakinnasta/