Luomu vie kiertotaloutta eteenpäin

Ravinteiden kierrättäminen on olennainen osa luonnonmukaista maataloutta.

SONY DSC

Koska luomuviljelyssä ei käytetä mineraalilannoitteita, luomuviljelijät ovat joutuneet kehittämään ravinteiden kierrätykseen perustuvaa lannoitusta. Luomutuotannossa toteutetaan mallikelpoisia kestävän ravinnekierron menetelmiä, joita voidaan hyödyntää myös tavanomaisessa maataloudessa.

Palkokasvit typentuottajina

Luonnonmukaisessa maataloudessa ravinteiden saanti perustuu pitkälti biologiseen typensidontaan, karjanlannan hyödyntämiseen ja omavaraiseen rehuntuotantoon, jotka muodostavat luomutuotannon ravinnesysteemin perustan.

Luomutilojen viljelykierto suunnitellaan niin, että siihen sisältyy monipuolisesti eri viljelykasveja. Kolmannes viljelykierrosta on oltava palkokasveja, jotka kykenevät sitomaan ilmakehän typpeä kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Viljelykiertoon palkokasveja saadaan apilapitoisten nurmien, viherlannoituksen tai palkoviljojen, kuten herneen ja härkäpavun kautta. Biologisen typensidonnan hyödyntäminen vähentää tilan ulkopuolelta tulevien ravinteiden määrää. Nurmea, erityisesti palkokasveja sisältävä viljelykierto lisää myös maan eloperäistä ainesta, joka taas tehostaa maan omien ravinnevarojen hyödyntämistä.

Tilayhteistyö varmistaa ravinteiden saantia

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Luomukotieläintiloilla ravinteiden kierrätys on helpointa toteuttaa. Kasvinviljelytilojen on etsittävä keinoja lannan ravinteiden korvaajaksi, jolloin tilojen välinen yhteistyö muodostuu houkuttelevaksi vaihtoehdoksi. Käytännössä ravinneyhteistyö toteutuu yleensä kasvinviljelytilan ja kotieläintilan välisenä rehu- ja lantayhteistyönä. Ravinneyhteistyön keinoin on jo onnistuttu luomaan paikallisesti hyvin toimivia malleja.

Suomessa kotieläintuotanto ja kasvintuotanto ovat maantieteellisesti eriytyneet toisistaan. Kotieläinvaltaisille alueille lannan ravinteita kertyy liikaa, kun taas peltoviljelyalueilla ravinteita on usein liian vähän saatavilla. Pitkät etäisyydet vaikeuttavat tilojen välistä yhteistyötä, mikä osaltaan luo tarvetta sille, että kehitetään lannasta helpommin kuljetettavia lannoitevalmisteita. Esimerkiksi broilerinlantarakeita valmistetaan tavanomaisilla broileritiloilla syntyvästä lannasta. Kuivatut ja rakeistetut broilerinlantarakeet ovat täydennyslannoitteena luomuhyväksyttyjä.

Ruokajärjestelmän muutkin sivuvirrat hyötykäyttöön

Ruokajärjestelmän sisäistä ravinnekiertoa voidaan parantaa, kun elintarviketeollisuuden sivuvirtoja hyödynnetään lannoitteina. Vuodesta 2008 alkaen Suomessa on ollut tarjolla luomuviljelyyn soveltuva, lihaluujauhopohjainen Viljo-lannoitesarja, jonka markkinat kehittyivät pitkälti luomusektorin vedolla. Tämän ravinteiden kierrätysmenetelmän suhteen luomutilat ovat olleet edelläkävijöitä ja testaajia. Luomutuotanto tehostaa täten myös tavanomaisen tuotannon ravinnekierrätystä – käyttämällä ravinteita, joiden hyödyntämisaste jäisi muuten vajaaksi.

Ruokajärjestelmän sivuvirroista lihaluujauhoa käytetään luomulannoitteena laajemmin, mutta myös muita sivuvirtoja hyödynnetään. Esimerkiksi perunan soluneste ja sokeriteollisuudessa syntyvä liejukalkki ovat elintarviketeollisuuden sivutuotteita, joita luomuviljelyssä hyödynnetään paikallisesti.

Myös metsäteollisuudesta löytyy ravinteita

_MG_1626

Suomessa elinvoimainen metsäsektori jää usein laskuista pois, kun mietitään ravinteiden kierrätyksen tehostamista. Metsäteollisuuden sivutuotteet eivät vielä ole yleisiä luomutuotannon täydennyslannoitteita, mutta luomuviljelijöiden tietoisuus metsäteollisuuden ravinnevirtojen hyödyntämismahdollisuuksia kohtaan on lisääntynyt. Metsäteollisuuden sivutuotteiden laajempi käyttö toisi luomutuotantoon lisää tarvittavia ravinteita. Paperin valmistuksessa syntyvä selluloosakuitu, nollakuitu, on luomuviljelyssä hyväksytty metsäteollisuuden sivutuote. Se sitoo ravinteita tehokkaasti ja toimii näin ollen hyvin maanparannusaineena.

Myös biokaasulaitosten sivutuotteiden merkitys luomuviljelyssä lisääntynee tulevaisuudessa. Luomuviljelijät ovat olleet ensimmäisinä kiinnostuneita teollisuuden sivuvirtojen hyötykäytöstä maatalouden lannoitteina. Esimerkiksi nykyään varsin yleisten kalkitusaineiden, metalliteollisuudessa syntyvien masuunikuonan ja terässulattokuonien, käyttö on lähtenyt luomuviljelijöiden tarpeista.

Maatalouden isot ravinnevirrat pyörivät kotieläintalouden piirissä, mutta pidemmän päälle myös ihmisen kautta kulkevan ravinnevirran jättäminen kierron ulkopuolelle aiheuttaa melkoisesti ravinnehukkaa.

Vielä on kehitettävää

Ravinnekierron tehokkuutta ja ravinneomavaraisuutta voidaan lisätä tehostamalla yhteistyötä, jonka hyöty molemmille osapuolille sekä yhteiskunnalle on nähtävissä. Sitä kautta syntyy keskittymiä, joiden paikallinen ravinnekierto voidaan saada toimimaan mallikelpoisesti.

Ravinteiden käytön tehokkuuden edistämiseksi tulisi selvittää, millaisessa viljelykierrossa ravinteet hyödynnetään tehokkaimmin. Olisi hyvä myös selvittää, kuinka ravinnetalous on järjestetty nimenomaan erilaisilla tilatyypeillä ja -malleilla. Luomutuotannon kestävyyttä voikin tarkastella niin yksittäisen tilan, yhteistyötilojen, alueen kuin koko yhteiskunnan tasolla.

Teksti: Veera Naukkarinen, Helsingin yliopisto

Kirjoittaja on maat. ja metsät. yo, joka opiskelee kasvintuotantotieteitä Helsingin yliopistossa. Artikkelin taustalla on luonnonmukaisen maa- ja elintarviketalouden opintojen osana tehty projektityö, jonka aiheena on luomutuotannon ravinteiden kierrätys. Projektityö perustuu syksyn 2015 aikana kerättyihin asiantuntijahaastatteluihin.