Luomuruoan terveellisyyden tueksi löytyy tutkimustuloksia

Kesällä 2014 julkistetun kansainvälisen tutkimuksen mukaan luomuruokaa syövä saa ruoastaan enemmän antioksidantteja ja altistuu vähemmän raskasmetalleille ja torjunta-ainejäämille kuin tavanomaisesti tuotettuja elintarvikkeita suosiva.

Newcastlen yliopiston johtamassa kansainvälisessä tutkimuksessa käytiin läpi 343 kansainvälisissä tieteellisissä julkaisuissa julkaistua vertaisarvioitua tutkimusta, joissa oli selvitetty EU-säädösten mukaisesti luomuelintarvikkeiksi määriteltyjen kasviperäisten elintarvikkeiden kemiallista koostumusta. Yli puolet tutkimuksista oli julkaistu vuoden 2006 jälkeen. Tulokset julkaistiin British Journal of Nutrition -lehdessä heinäkuussa.

Aineisto on koottu tietokantaan, jota käyttäjät voivat selata vapaasti. Tulosten perusteella luomuelintarvikkeista löytyy enemmän luonnollisia antioksidantteja, kuten karoteeneja ja flavonoideja, vähemmän myrkyllisiä raskasmetallipitoisuuksia, alempia typpipitoisuuksia sekä harvemmin torjunta-ainejäämiä.

Ravinnon (poly)fenolit ja ihmisen terveys

Tutkimusjulkaisun kirjoitustyössä mukana ollut Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen professori Raija Tahvonen sanoo, että luontaisten antioksidanttien, kuten polyfenolien, määrä oli jopa 18–69 prosenttia korkeampi luomuruoassa kuin tavanomaisesti tuotetussa ruoassa. Polyfenoleilla on merkitystä muun muassa aivojen ja verisuonten terveyteen sekä syövän ja tulehdusten ehkäisyssä.

– Jos tavanomaisesta ruokavaliosta halutaan sama polyfenolimäärä kuin luonnonmukaisesti tuotetusta, pitäisi syödä päivittäin esimerkiksi 1–2 lisäannosta hedelmiä tai marjoja.

Tuloksissa maantieteellisiä eroja

Raskasmetalleista kadmiumia oli tulosten mukaan luomuelintarvikkeissa keskimäärin 48 prosenttia vähemmän. Tupakoimattomat ihmiset saavat valtaosan kadmiumista ruoasta. Kadmium keräytyy kehossa erityisesti munuaisiin ja maksaan ja sen määrän vähentämistä pidetään suositeltavana.

Eroja elintarvikkeiden kadmiumpitoisuuksissa syntyy esimerkiksi eri lajikkeiden, viljelykierron, maaperän ominaisuuksien, ilmaston ja tilojen sijainnin perusteella. Suurimpia kadmiumin lähteitä ovat tavallisesti elintarvikkeet, joita syödään paljon päivittäin eli vihannekset, juurekset ja viljat.

Joihinkin ruoka-aineisiin, kuten riisiin, kaakaoon ja öljypitoisiin siemeniin, voi keräytyä kadmiumia korkeita määriä samoin kuin mereneläviin. Myös vanhojen riistaeläinten ja hevosen lihassa voi olla korkeita kadmiumpitoisuuksia. Esimerkkejä kadmiumia keräävistä lajikkeista ovat durumvehnä ja eräät lehtisalaattilajikkeet.

– Luomussa ei käytetä teollisesti valmistettuja fosforilannoitteita, mikä saattaa selittää eroja kadmiumpitoisuuksissa. Toisaalta Suomesta louhitussa fosfaatissa ei ole korkeita kadmiumpitoisuuksia. Kadmiumin haittavaikutukset liitetään etenkin munuais- ja maksavaurioihin, osteoporoosiin ja hermostosairauksiin, kuten Alzheimerin tautiin, Tahvonen muistutti.

Kadmiumin korkeimmat sallitut saantimäärät vaihtelevat. YK:n maatalousjärjestö FAOn mukaan ihmisen saama kadmiumannos ei saisi ylittää 25 mikrogrammaa painokiloa kohden kuukaudessa (58 mikrogrammaa päivässä 70-kiloiselle henkilölle). Euroopan ruokaturvallisuusvirasto EFSA puolestaan suosittelee yli puolet pienempää saantia eli 2,5 mikrogrammaa painokiloa kohden viikossa (25 mikrogrammaa päivässä 70-kiloiselle henkilölle). Yhdysvalloissa sallitaan korkeampi saanti eli 0,001 milligrammaa kiloa kohti päivässä (70 mikrogrammaa päivässä 70-kiloiselle henkilölle).

Tavanomaiseen tuotantoon verrattuna luomuelintarvikkeissa typpipitoisuudet ovat keskimäärin 10 prosenttia alemmat, nitraattipitoisuudet 30 ja nitriittipitoisuudet 87 prosenttia alempia. Pitoisuuksiin vaikuttaa muun muassa kasvilaji, lannoittaminen ja vaikkapa lehtisalaatin poiminta-aika.

-Nitraattia on pidetty haitallisena, koska siitä saattaa elimistössä muodostua nitriittiä, jota epäillään karsinogeeniseksi. Nitraatti on joka tapauksessa haitallista pikkulapsille, koska se sitoutuu hemoglobiiniin estäen hapenkuljetusta. Sillä voi kuitenkin uusimpien tutkimusten mukaan olla myös terveysvaikutuksia, sillä se saattaa alentaa verenpainetta.

Torjunta-ainejäämiä luomuelintarvikkeista löytyy harvemmin. Nykyään kielletystä torjunta-aineesta, DDT:stä, ravintoketjussa kehittynyt hormoninkaltainen DDE saattaa uusimpien tutkimusten mukaan olla osasyynä Alzheimerin tautiin. Myös kasvinsuojeluaineissa käytetyillä, ihmisille ja eläimille vaarallisilla organofosfaateilla näyttäisi olevan vaikutuksia ihmisen hermostoon. Toisaalta esimerkiksi organofosfaattien johdannaisten, DAP-yhdisteiden, määrä vähenee virtsassa jo viikon kestävän luomuruokajakson jälkeen.

– Torjunta-aineiden vaikutuksia testataan yksitellen, mutta me syömme niitä cocktaileina. Tutkimuksissa myös käytetään enimmäkseen jyrsijöitä ja vain vähän kädellisiä koe-eläimiä. Ihmiset ovat torjunta-aineille herkempiä kuin jyrsijät. Tarvittaisiin sukupolvesta toiseen jatkuvia seurantatutkimuksia, joissa olisi mukana ainakin kolme sukupolvea. Tutkimusten pitäisi olla pitkäkestoisia. Esimerkiksi syövän kehittymiseen voi kulua 20–30 vuotta.

Ruoan terveysvaikutukset vaihtelevat, koska ihmisen perimässä on suuria eroja, samoin ruoansulatuskanavan mikrobistossa. Myös ruoan kuumentaminen vaikuttaa ruoan laatuun.

-On tärkeää kysyä, tarkastelemmeko oikeita terveysvaikutuksia, Tahvonen muistuttaa.

Professori Raija Tahvonen esitteli British Journal of Nutrition –lehdessä julkaistun tutkimuksen tuloksia Luomuinstituutin järjestämässä Scientific Seminar on Organic Food 2014 -tutkimusseminaarissa Mikkelissä. Seminaari kokosi yhteen tutkijoita ja luomutuotannon kehittämisen parissa työskenteleviä asiantuntijoita eri puolilta Eurooppaa ja Kanadasta. Tahvonen kuuluu Luomuinstituutin asiantuntijaverkostoon.

Luomuruoassa enemmän antioksidantteja, vähemmän kadmiumia ja harvemmin torjunta-ainejäämiä – tutkimusesitys suomeksi (pdf)
Higher antioxcidant concentrtations and less cadmium – tutkimusseminaariesitys englanniksi (pdf)

Tutkimus: Higher antioxidant concentrations and less cadmium and pesticide residues in organically-grown crops: a systematic literature review and meta-analyses.” Baranski, M. et al. British Journal of Nutrition, July 15th 2014.
 Tutkimusartikkeli Cambridge Journals’issa
 
Lue myös: Tavanomaisen ja luomuruoan välillä merkittäviä eroja
 
Teksti: Päivi Kapiainen-Heiskanen