Luomutuotteiden lisäaineisiin tarvitaan selkeämpää politiikkaa

Luomuruisleipää leipomossaLuomutuotteiden lisäainevalikoima on hyvin rajoitettu, vain 48 E-koodilla varustettua lisäainetta on sallittu. Luomutuotteissa tulee maistua aidot maut ja oikeat raaka-aineet, mutta kaikkia tuotteita ei voida valmistaa ilman lisäaineita. Kuluttajat taas ostavat luomutuotteita niiden lisäaineettomuuden takia. Luomutuotteiden valmistajien kannattaakin pohtia sopivaa lisäainestrategiaa, jotta sekä innovatiivinen tuotekehitys mahdollistuu,  että pystytään säilyttämään asiakkaan luottamus. Alan toimijoiden on yhdessä luotava yhtenäistä ja luottamusta herättävää lisäainepolitiikkaa.

 

Keski-Euroopan luomumarkkinoilla käydään jo keskustelua lisäaineista.

Luomutuotteiden luomuprosenttiosuus halutaan mahdollisimman korkeaksi eli tuotannosta pyritään vähentämään muita kuin luomusertifioituja ainesosia. Niinpä lisäaineiden lista halutaan pitää mahdollisimman lyhyenä. Toisaalta kaivataan maatalousperäisten lisäaineiden sisällyttämistä luomutarkkailun piiriin, ja niiden käytön edellyttämistä luomusertifioituina riittävän pitkällä aikavälillä, jotta tuotantoa pystytään synnyttämään. Kuitenkaan kaikkia lisäaineita, kuten varsinaisia valmistusaineitakaan, ei ole mahdollista tuottaa luomun periaatteita noudattaen. Erimerkiksi valmistusaineista vesi ja suola sekä kaikki mineraaleista tuotetut lisäaineet jäävät ulkopuolelle, koska luonnonmukainen tuotanto viittaa vain maatalousperäiseen tuotantoon ja elintarvikkeiden jatkojalostukseen.

 

Sallittujen aineiden lista tarkastelussa

Markkinoilta löytyy jo ainakin seuraavat lisäaineet luomusertifioituina: E 322 soijalesitiini, E 392 rosmariiniuutteet, E 406 agar-agar, E 410 johanneksenleipäpuujauhe, E 412 guargumi ja E 414 arabikumi. Näistä rosmariiniuute vaaditaan käytettäväksi luomusertifioituna, mutta muita voi edelleen käyttää myös tavanomaisena. Lisäksi acerolakirsikkajauhetta käytetään E 300 askorbiinihapon tilalla. Soijalesitiinin kohdalla näyttää olevan ongelmia saastumisesta geenimuunnellulla soijalla. Asiantuntija-arvion mukaan luomuna olisi mahdollista tuottaa lisäksi 22 muuta listan lisäainetta. Ulkopuolelle jäävät lähinnä useimmat kaasut, mineraaliperäiset ja täysin kemiallisesti tuotetut lisäaineet.

 

Kemiallisilla prosesseilla tuotetuista lisäaineista jotkut ovat luomussa hyväksyttyjä. Jatkojalostuksen sääntöjen periaatteena on, että kemiallisilla prosesseilla tuotetut ainesosat ovat sallittuja vain, jos ne ovat välttämättömiä tuotteen valmistuksessa ja muita vaihtoehtoja ei ole tarjolla. Käytännössä tämä mahdollistaa sellaisten lisäaineiden käytön, jotka periaatteessa olisi mahdollista tuottaa luomuehtojen mukaisesti, mutta jotka käytännössä valmistetaan kemiallisesti. Tällöin markkinoilla ei ole saatavana muita kuin kemiallisia tuotteita tai vaihtoehtoisen, luonnollisesta lähteestä valmistetun, tuotteen käyttö tulisi huomattavasti kalliimmaksi tai sitä ei ole riittävästi tarjolla. Tällaisia ovat esimerkiksi jotkin hapot kuten E 270 maitohappo ja E 300 askorbiinihappo sekä E 422 glyseroli ja E 503 hirvensarvisuola.

 

Säännöt selkeämmiksi jatkojalostuksessa

Alalla kaivatun uuden luomutuotteiden lisäainestrategian luominen on taiteilua teollisuuden ja tuotekehityksen tarpeiden ja kuluttajien mielikuvien ja vaatimusten välillä. Silti luomualalla halutaan luoda oma innovatiivinen lähestymistapa, jossa tuotekehitystyön innoittajana on juuri kuluttajien tarpeet ja pyrkimys korkealaatuisten ja kaikille terveellisten elintarvikkeiden tuottamiseen.

 

Tavanomaisessakin elintarviketeollisuudessa on käännetty kelkkaa ja trendi tuotekehityksessä on vaihtunut lisäainemäärän kasvattamisesta sen vähentämiseen eli ainesosaluettelon ”puhdistamiseen” E-koodeista. Luomujatkojalostuksessa tämä on ollut periaatteena alusta asti. Monesti keinoja ammennetaan perinteisistä valmistustavoista, jotka ovat taas tulossa takaisin modernissa muodossa, mutta apua saattaa löytyä myös aivan uusista ratkaisuista ja elintarviketeknologian kehityksestä.

Jotta luomutuotanto pystyttäisiin säilyttämään toimintafilosofiansa ja periaatteensa, ja siten luotettavuutensa, on myös mietittävä, miten arvioida uuden teknologian soveltumista luomutuotantoon. Siksi esimerkiksi mikrobien ja entsyymien käytölle halutaan selkeät säännöt luomujatkojalostuksessa.

 

Alalla kaivataan lainsäädännön selkeyttämistä unionin tasolla näissä asioissa. Toisaalta elintarvikelainsäädäntö on uudistunut muilta osin, kuten aromiaineiden ja entsyymien osalta ja luomulainsäädäntö viittaa vielä vanhaan lakitekstiin näiltä osin. Toisaalta nykyisessä tilanteessa eri mailla saattaa olla hyvinkin erilaisia tulkintoja epäselvissä tilanteissa. Lisäksi alan keskeiset toimijat ovat huolissaan luomun maineesta ja haluavat säännöt tukemaan alan oikeaa kehitystä.

 

Lisäaineet luomutuotteissa – julkaisuun on koottu tietoa luomussa sallituista lisäaineista sekä käsitelty muita elintarvikeparanteita. Se sisältää myös kaksi asiantuntija-artikkelia lupaavista mahdollisuuksista lisäaineiden korvaamiseksi.

Ladattavissa osoitteesta: www.organic-finland.com/julkaisut

Tai
Lataa opas tästä:  LuomuLisaaineet Opas Nuora 2013   (2 MB)

Teksti: Marja Nuora
Artikkeli on kirjoitettu Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa Luomujatkojalostus vauhtiin -hankkeessa.