Villiluomun markkinat kasvussa - luomukeruualaa kaivataan lisää

Luomuluonnontuotteiden kysyntä maailmalla on lisääntymässä. Suomella on loistavat edellytykset poimia osansa villiluomun markkinoiden kasvusta, kunhan sertifioitua luomukeruualaa saadaan lisää.

Suomen sertifioitu luomukeruuala on maailman laajin, noin 12 miljoonaa hehtaaria. Se sijaitsee valtaosin Pohjois-Suomessa. Perinteisten elintarvikkeiden lisäksi luomuluonnontuotteille on kysyntää superfoodien, ravintolisien ja kosmetiikan valmistuksessa.

MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola pitää luomukeruuta kiinnostavana mahdollisuutena edistää maaseudun toimeentuloa ja yrittäjyyttä.

– Sertifiointi perustuu vapaaehtoisuuteen, joten on löydettävä väylä toteuttaa se siten, että maanomistajille on siitä enemmän hyötyä kuin haittaa. Pohjois-Suomessa luodusta mallista on hyviä kokemuksia, Tiirola totesi keskiviikkona Lahdessa avatessaan Luomukeruun mahdollisuudet -seminaarin.

Seminaari kokosi Sibeliustalolle 7.2.2018 noin sata luonnontuote- ja metsäalan ammattilaista ja asiantuntijaa.

Valtaosa metsistä kelpaisi luomukeruualaksi

Metsän sertifiointi luomukeruualueeksi ei estä talousmetsän tavallisia hoitotoimia: sertifioinnin ehtona on, että alueella ei ole kolmen edellisvuoden aikana käytetty luomussa kiellettyjä kemiallisia lannoitteita tai torjunta-aineita. Asiantuntijoiden mukaan yli 95 % Suomen metsäalueista olisi luomukelpoista.

Mikko Tiirola arvioi, että metsäalan järjestelmällisesti keräämät tiedot metsien hoitotoimista sekä alalle kehitetyt digitaaliset palvelut luovat hyvän perustan luomukeruualueiden valvontaan. Luomun brändin hän näkee hyödyttävän metsäbiotaloutta laajemminkin.

– Brändi luo positiivista mielikuvaa kestävälle puuntuotannolle ja matkailulle, vaikka ei niihin suoranaisesti liitykään. Välttämätön edellytys on se, että luomubrändi tukee kestävää ja kannattavaa metsätaloutta ja metsänomistajan päätöksenteko-oikeutta, Tiirola huomautti.

Luomumarjojen saatavuus vaihtelee paljon

Suurin osa suomalaisista luomukeruutuotteista on luomumustikkaa ja -puolukkaa: esimerkiksi vuonna 2016 luomumustikkaa kerättiin myyntiin lähes 3,3 miljoonaa kg ja luomupuolukkaa lähes 1,5 miljoonaa kg. Yksi alan suurimmista yrityksistä on Kainuussa Suomussalmella toimiva Kiantama, joka on jalostanut luomuluonnonmarjoja vuodesta 1999 lähtien.

Toimitusjohtaja Vernu Vasunta kertoi, että Kiantaman luomutuotteiden markkinat ovat kotimaan lisäksi muissa Pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa, minkä lisäksi Yhdysvallat kiinnostaa yritystä kovasti. Vasunta toivoo, että voisi hankkia kaiken marjaraaka-aineen luomuna.

– Tällä hetkellä luomumarjojen saatavuus vaihtelee vuodesta toiseen: jos satovuosi pohjoisessa on heikko, saanti jää vähäiseksi. Siksi olisi tärkeää, että myös eteläisempään Suomeen saataisiin laajoja sertifioituja luomukeruualueita, hän perusteli.

Luomu ja villi yhdessä on uniikki kilpailuetu

Suomalaisyritykset hyödyntävät myös maanomistajan luvalla kerättäviä tuotteita kuten luomumahlaa ja -kuusenkerkkiä. Esimerkiksi superfood-alan suomalaispioneeri Puhdistamo käyttää tuotteissaan luomuna pakuria ja mustikkaa, mutta toivoo laajentavansa raaka-ainepohjaa tulevaisuudessa. Kiinnostavia ovat esimerkiksi luomupihka sekä -männyn kuoriuute ja siitepöly.

Yrityksen perustajan Joni Laihon mukaan superfood-alalla on ainutlaatuista yhdistää raaka-aineessa luomusertifikaatti ja villi luonnontuote.

– Se on uniikki kilpailuetu, jota ei ole kellään muulla maailmassa, hän totesi.

Puhdistamo toimii vielä pääasiallisesti kotimaan markkinoilla, mutta kasvuhaluisena yrityksenä suuntautuu vahvasti vientiin. Kiinnostavimpia kohdemaita ovat Japani, Korea, Hongkong ja Singapore sekä Kiina.

– Niiden markkinoille on vaikea päästä, mutta potentiaali on valtava, Laiho sanoi.

Lahdessa keskiviikkona 7.2. pidetyn Luomukeruun mahdollisuudet -seminaarin järjestivät yhteistyössä Pro Luomun vetämä luomun koordinaatiohanke ja Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin vetämä luonnontuotealan koordinaatiohanke. Katso tästä seminaarin videotallenne

Kuvat: Birgitta Partanen/Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti

Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma on rahoittanut tämän aineiston tuottamista.