Täysiarvoisen ravitsemuksen periaatteet

Kestävä kehitys elintarvikeketjussaRavitsemusekologia on kehitetty Giessenin yliopistossa professori Claus Leitzmannin johdolla 1980-luvun puolivälissä. Ravitsemusekologiassa tutkitaan miten ravitsemus liittyy ihmisen terveyteen, ympäristöön, talouteen ja yhteiskuntaan. Tämän monialaisen tutkimusalan tavoitteena on kehittää ratkaisuja paikallisiin ja maailmanlaajuisiin ravitsemusongelmiin. Yleensä ravitsemustieteessä etualalla ovat kysymykset, jotka liittyvät ravitsemuksen terveydellisiin vaikutuksiin. Maailman väkiluvun kasvu ja maailmanlaajuinen ilmastonmuutos ovat esimerkkejä siitä, että ravitsemustutkimuksessa on otettava huomioon muitakin näkökulmia.

Ensimmäinen ravitsemusekologian professuuri Giesseniin

Giessenin yliopistoon Saksassa on perustettu ensimmäisenä maailmassa ravitsemusekologian professuuri. Professuuria hoitamaan on valittu tohtori Ingrid Hoffmann. Hoffman on työskennellyt viime vuosina vierailevana tutkijana Saksan Liittotasavallan alaisessa ravitsemusekologian ja -sosiologian tutkimuslaitoksessa Karlsruhessa sekä myös Yhdysvalloissa.

Nuori ravitsemusasiantuntija luonnehti ravitsemusekologiaa seuraavasti: Ravitsemustietämyksemme, ympäristön, yhteiskunnan ja talouden välinen vuorovaikutus on paljon merkittävämpi kuin yleisesti luullaan.

Ravitsemusekologian kehitti professori Claus Leitzmann työryhmineen 1980-luvun puolivälissä. Ravitsemusekologiassa tutkitaan miten ravitsemus liittyy yksittäisen ihmisen terveyteen, ympäristöön, talouteen ja yhteiskuntaan. Tämän monialaisen tutkimusalan tavoitteena on kehittää ratkaisuja paikallisiin ja maailmanlaajuisiin ravitsemusongelmiin. Yleensä ravitsemustieteessä etualalla ovat kysymykset, jotka liittyvät ravitsemuksen terveydellisiin vaikutuksiin. Maailman väkiluvun kasvu ja maailmanlaajuinen ilmastonmuutos ovat esimerkkejä siitä, että ravitsemustutkimuksessa on otettava huomioon muitakin näkökulmia.

Seitsemän täysiarvoisen ravitsemuksen perusperiaatetta

  • Täysiarvoinen ravitsemusMaukkaat ja nautittavat ateriat
  • Kasvisvaltaisen ravinnon suosiminen
  • Etusija vähän jalostetuille elintarvikkeille
  • Luonnonmukaisesti tuotetut elintarvikkeet
  • Alueelliset ja vuodenajanmukaiset tuotteet
  • Ympäristöystävällisesti pakatut tuotteet
  • Reilun kaupan elintarvikkeet

Täysiarvoisen ravitsemuksen määritelmä

Täysiarvoinen ravitsemus on pääasiassa lakto-vegetaarinen ruokavalio, jossa suositaan vähän käsiteltyjä elintarvikkeita. Terveelliset elintarvikkeet valmistetaan nautittaviksi ruokalajeiksi. Käytetyt elintarvikkeet ovat pääosin täysjyväviljatuotteita, kasviksia, hedelmiä, perunoita, palkokasveja sekä maitotuotteita. Niiden ohella voidaan käyttää myös hiukan lihaa, kalaa ja kananmunia. Noin puolet ravinnosta on kuumentamatonta tuoreravintoa. Ruokaa valmistetaan tuoreista elintarvikkeista hellävaraisilla, vähärasvaisilla ruoanvalmistusmenetelmillä. Lisäaineellisia elintarvikkeita vältetään.

Ravinnon terveysvaikutuksen lisäksi otetaan huomioon myös koko ravitsemussysteemin ympäristöystävällisyys ja yhteiskunnallinen vaikutus. Tämä merkitsee mm. sitä, että elintarvikkeet olisivat mahdollisimman kattavasti peräisin valvotusta luonnonmukaisesta maataloustuotannosta ja että suositaan paikallisia ja vuodenajanmukaisia tuotteita. Edelleen etusijalle asetetaan pakkaamattomat tai ympäristöystävällisesti pakatut elintarvikkeet sekä ympäristöystävällisten tuotteiden ja teknologioiden käyttö. Lisäksi suositaan maataloustuotteita, jotka tuotetaan, jalostetaan ja markkinoidaan sosiaalisen vastuun ehdoilla (mm. suora kauppa kehitysmaiden kanssa).

Täysiarvoisella ravitsemuksella parannetaan maailmanlaajuisesti elämänlaatua, varsinkin terveyttä, ympäristönsuojelua ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta (Täysiarvoisen ravitsemuksen määritelmä, Leitzmann ym 2012).

Täysiarvoisen ravitsemuksen periaatteet

Terveys

  1. 1. Suositaan kasvisravintoa (pääasiassa lakto-vegetaarista).
  1. 2. Vältetään elintarvikkeiden tarpeetonta käsittelyä

(elintarvikkeet käytetään niin luonnollisina kuin mahdollista).

  1. 3. Käytetään noin puolet ruoasta kuumentamattomana raakaravintona.
  1. 4. Vältetään lisäaineita.

Ympäristö

  1. 5. Suositaan tuotteita valvotusta luonnonmukaisesta maataloudesta.
  1. 6. Suositaan paikallista viljelyä ja kunkin vuodenajan tuotteita.
  1. 7. Vältetään elintarvikkeiden tarpeetonta pakkaamista.
  2. 8.Käytetään ympäristöystävällistä teknologiaa jatkojalostuksessa, kuljetuksessa ja kotitaloudessa.

Yhteiskunta

  1. 9. Vähennetään jalostushävikkiä elintarvikkeiden muuttamisessa eläintuotteiksi.
  2. 10. Vältetään rehujen tuontia kehitysmaista.
  3. 11. Kartetaan ylituotantoa ja elintarvikkeiden tuhlausta.
  4. 12. Varmistetaan pienehköjen ja keskisuurten perheviljelmien elinkelpoisuus

Luetteloon voidaan lisätä vielä (toim. lisäys):

13. Suosi keruutuotteita (Suomessa erinomaiset mahdollisuudet).
14. Minimoi jätteiden määrä.

Elintarvikkeen laatu nähdään hyvin kokonaisvaltaisesti kestävyyden eri osa-alueiden laatuna.
Elintavikkeiden laadun tärkeimmät osa-alueet

Ruoka-aineiden valinta täysiarvoisessa ravitsemuksessa

Ruoka-aineet jaetaan neljään ryhmään: 1. Hyvin suositeltaviin. 2.Suositeltaviin. 3.Vähemmän suositeltaviin. 4. Ei- suositeltaviin.

Esimerkki viljatuotteiden jakamisesta näiden ryhmien kesken:

  • 1.Hyvin suositeltavia ovat tuore täysijyväjauho, -rouhe, -hiutaleet sekä idätetyt siemenet
  • 2.Suositeltavia ovat täysjyväviljatuotteet, kuten -jauhot, -makaroni, -leivonnaiset, -hiutaleet
  • 3.Vähemmän suositeltavia ovat ei-täysjyväviljatuotteet
  • 4.Ei-suositeltavia ovat puhdistetut viljatärkkelykset ja vastaavat pitkälle prosessoidut tuotteet

Esimerkki makeutusaineiden jakamisesta näiden ryhmien kesken:

  • 1.Hyvin suositeltavia ovat tuoreet, makeat hedelmät
  • 2.Suositeltavia ovat hunaja, kuivatut hedelmät
  • 3.Vähemmän suositeltavia ovat lämpökäsitelty hunaja, rikitetyt kuivatut hedelmät, raakasokeri, vaahterasiirappi, sokerisiirappi
  • 4.Ei-suositeltavia ovat puhdistettu valkoinen sokeri, rypälesokeri, hedelmäsokeri, makeiset, makeutusaineet

Lisätietoja Giessenin yliopiston sivuilta

Giessen liopiston ravitsemustieteen laitos ravitsemusekologian opintosuunta Arbeitsgruppe Ernährungsökologie

Täysiarvoisen ravitsemuksen perusteos: Leitzmann, C., v. Koerber, K., Männle, Th.:
Vollwert-Ernährung. Konzeption einer zeitgemäßen und nachhaltigen Ernährung.
11. Aufl., S. 3, S. 110 Stuttgart 2012

Ingrid Hoffmann, Claus Leitzmann (Hrsg.): Ernährungsökologie: Komplexen Herausforderungen im Bereich Ernährung integrativ begegnen. oekom verlag, 2011, ISBN 978-3865811400

Schneider, Katja ; Hoffmann, Ingrid ; Leitzmann, Claus. Ernährungsökologie : Komplexen Herausforderungen integrativ begegnen. 2012.

Schneider K, Hoffmann I: Nutrition Ecology – a concept for systemic nutrition research and integrative problem solving. Ecol Food Nutr 50 (1), 1-17, 2011.

Teksti: Jukka Rajala