Alus- ja kerääjäkasvit parantavat maata

Alus- ja kerääjäkasveilla tuodaan peltoon typpeä, sidotaan sitä ja parannetaan maan rakennetta. Luomupäivässä Hannu Känkänen MTT:ltä kertoi näistä mahdollisuuksista ja niiden käytöstä Suomessa. Esitys on nyt katseltavissa ja kuunneltavissa verkkoluentona.

Aluskasvit kylvetään samaan aikaan pääkasvin kanssa. Satokasvin korjuun jälkeen aluskasvi sitoo typpeä ilmasta tai ottaa sitä maasta. Kerääjäkasvi kerää typpeä maasta ja estää sen huuhtoumista. Se kylvetään joko aluskasviksi tai ensisijaisen tuotantokasvin jälkeen. Peitekasvi puolestaan peittää pellon pintaa silloin kun viljelykasvi ei sitä tee. Alus- ja kerääjäkasvit ovat myös peitekasveja. Aluskasvit sopivat käytettäväksi erityisesti Suomessa, kun sadonkorjuun jälkeen on vain vähän kasvuaikaa. Jos pääkasvi on aikainen, voidaan käyttää myös sadonkorjuun jälkeen kylvettävää kerääjäkasvia.

Pellon kasvipeitteisyyden lisääntyminen vähentää eroosiota. Varsinkin palko- ja öljykasvien juuret menevät syvälle ja kuohkeuttavat maata. Eloperäisen aineksen kertyminen maahan parantaa sen kasvukuntoa.

Känkänen kertoo luennossaan miksi, milloin ja mitä alus- ja kerääjäkasveja käytetään. Hän myös esittelee lyhyesti tutkimustuloksia niiden vaikutuksista.

Verkkoluento: Alus- ja kerääjäkasvien mahdollisuudet (20 min)

Pelkät diat (pdf, 13 s) 

Tiivistelmä

Tulosta