Miten kalkkunat ja broilerit kasvavat luomutuotannossa?

Luomukalkkunoita on tuotettu Itävaltassa vähän yli kymmenen vuotta. Alkuvaikeuksien jälkeen tuotanto on yksi parhaiten kannattavista tuotantosuunnista ja lisätoimijoita haetaan.  Luomubroiler-tuotannosta on pitempiaikaista kokemusta. Kalkkunantuotanto onkin saanut monia virikkeitä broilertuotannon kehittämisestä.

 

.

 

Ulkoilu osa broilertuotantoa

Itävaltalaiset luomusäännöt suosittelevat ympärivuotista ulkoilua kalkkunoille, paitsi nuorille linnuille, joilla untuvapeite on vajaa. Käytännössä melkein kaikki broilerit ja kalkkunat päästetään ulos 4-5 viikon ikäisenä. Kovilla pakkasilla rajoitetaan lintujen ulkoilua pieneksi hetkeksi puolen päivän aikaan. Vaihtoehtoisesti linnuille voi tarjota talvella kylmää verantatilaa. Koska kylmätila tarjoaa mahdollisuuden pitää sisällä enemmän lintuja, rakennetaan uusiin rakennuksiin miltei poikkeuksetta kylmäveranta. Alppimaassa tiedostetaan, että ympäristö, jossa on erilaisia lämpötiloja luo sopivat ärsykkeet immuunisysteemiin kehittämiseksi, parantaa terveyttä ja lisää kasvuakin.

Kalkkunan tuottajahinnat olivat 2011 valkoisilla linjoilla markkinointikanavasta riippuen noin 2,40 euroa ja Kellybronze -sopimustuottajilla 2,80 euroa. Katetuotto on neuvontajärjestö BioAustrian mukaan 9-10 euroa lintua kohti. Broilerin tuottajahinta saatiin vastikään neuvoteltua uudestaan ja katetuotto on ollut vuonna 2011 keskimäärin 1,20 euroa broileria kohti.

Broilerit luomua munantuotannosta lähtien

Broilerivanhempainpolvi on riittävä ja kaikki lihalinnut ovat luomulaatua munasta pataan. Broileritila hankkii yhden päivän ikäiset luomu-untuvikot tilalleen. Ensimmäisen neljän viikon alkukasvatusjakson kasvatustilan pitää olla lämmitettävä. Rehuna käytetään tilan omia seoksia tai valmisrehua. Yleensä annetaan kaksivaiherehua (ensimmäiset kolme viikkoa ja loppukasvatus viikosta neljä eteenpäin). Tilavaatimus on enintään 10 lintua neliöllä. Jos on kylmäveranta, saa olla 12 lintua neliöllä. Ulkotarha-alueen minimivaatimus on 4 m2/lintu. Teurastuksen jälkeen pestyjen ja desinfioitujen tilojen annetaan seistä tyhjillään. Uudet untuvikot tulevat 2-3 viikon päästä. Vuodessa saadaan lihottaa noin 4,3 erää. Eläinmäärä tiloilla on 1000-9000 broileria. Samassa rakennuksessa ei saa olla yli 4800 eläintä eikä samalla tilalla yli 9600 broileria.

Eri linjat toimivat

Periaatteessa saa käyttää sekä nopeasti että hitaasti kasvavia linjoja. Broilerilinjoista yleisemmät ovat hitaammin kasvava RedJA ja JA757. Ne kasvavat 65 – 70 päivässä teurasikään. Elopaino on tällöin kaksi kiloa.

Vain nopeasti kasvaville broilerilinjoille on määritetty EU-säännöissä vähittäisteurasikä, 81 päivää, jonka vuoksi niiden käyttö ei ole niin kannattavaa.

Kalkkunan valtarotu on Big 6/Converter, myös Kellybronzet ovat yleisiä. Käytössä on myös B.U.T 10 ja Kelly 5 Wrolstad. Hitaasti kasvavat rodut saavat kasvaa omalla vauhdillaan. Nopeiden kalkkunalinjojen teurastustusminimi-ikä on EU-sääntöjen mukaan 140 päivää.

Kalkkunatuotantoon erikoistuneet alku- ja loppukasvatustilat

Luomusiitoseläintuottajia on olemassa muttei vielä riittävästi, joten toistaiseksi untuvikot voi hankkia myös tavanomaisesta tuotannosta. Tavanomaiset untuvikot pitää hankkia kolmen päivän ikäisenä. Tuotanto tapahtuu erikoistuneella alku- ja loppukasvatustilalla. Ensimmäiset neljä viikkoa ovat sekä rehun että lintujen lämmöntarpeen kannalta kriittisin vaihe ja tilat on lämmitettävä. Neljännen viikon jälkeen linnut lähtevät lihotustilalle, johon ne jäävät ruokintaohjelmasta ja rodusta riippuen 16-20 viikoksi. Naaraspuolisia kalkkunoita kasvatetaan 17-18 viikkoa ja ne teurastetaan noin 9 kiloisena. Kukkoja kasvatetaan 20 – 22 viikkoa, jolloin saavutetaan 19-20 kilon teuraspaino. Jos on sekaryhmiä saavutetaan keskimäärin kaksi kiertoa vuodessa,.

Kalkkunakanoille annetaan kaksivaiherehua, kukot saavat kolmea eri rehua.

Vanha navetta sopii broilerkalkkunantuotannon kokovaatimuksiin.

Lintujen määrä tilalla on rajoitettu

Lihotustilalla linnut pääsevät viimeistään kahdeksan viikon ikäisenä ulkoalueelle, useimmiten pian tilalle tulemisen jälkeen. Ulkotilan vähimmäistilavaatimus on 10 m2 kalkkunaa kohti. Jos ulkoilun tarkoitus on laiduntaminen ja ravinnon saaminen, laidunalaa annetaan minimivaatimusta enemmän. Sisätilaminimivaatimus on enintään kymmenen eläintä tai 21 kilon teuraspaino eli yksi teurasikään kasvanut kalkkuna. Jos on kylmäveranta, saa eläintiheys lämpimässä osassa nousta 28 kiloon elopainoa, mikä tarkoittaa loppukasvatusvaiheessa noin 2,5 eläintä/m2. Kalkkunahallina käytetään usein vanhoja navettarakennuksia, mutta myös siirrettäviä kupolihalleja ja muita uudisrakennuksia on käytössä. Tuotannossa suositaan pieniä ryhmiä ja sivutuotantoa. Lintujen toivotaan löytävän osan ravinnostaan itse, mikä onnistuu helpoiten silloin, kun parvi on pieni ja se pystyy hyödyntämään koko laitumena olevaa aluetta. Eläinten määrä tilalla on rajoitettu käytettävissä olevan tilan kautta. Siipikarjarakennusten määrä tilalla on rajoitettu 1600 neliömetriin, mikä tarkoittaa että kukkoryhmässä saa olla enintään 1600 eläintä. Sekaryhmässä voidaan pitää 2500 eläintä.

 

 

Ulkotarhauksesta monia hyötyjä

Luomuolosuhteissa hitaasti kasvavat Kellybronze -linnut ovat kilpailukykyisiä, vaikka kasvu on tavanomaisissa olosuhteissa 20-30 % hitaampaa. Teuraspaino ja saanti on pienempi mutta riittävä. Bronze-kalkkunat eivät ole kuitenkaan ainoa vaihtoehto luomutuotantoon. Useissa vertailututkimuksissa on näytetty, että modernit linjat kuten BUT Big 6 sopeutuvat hyvin ulkoiluun, joskin vaatimukset sisätiloille ovat korkeammat ja kasvupotentiaalia ei voida kokonaan hyödyntää. Ulkolusta kaikki linnut hyötyvät. Seurauksena on parempi terveys ja stressinsietokyky, huomattavasti vähemmän jalkavaurioita ja paremmat rintalihakset. Tämä näkyy myös pienempänä hävikkinä. Bellofin tutkimuksen mukaan linnut, joita pidetään muuten luomuolosuhteissa mutta ilman ulkotarhaa, saattavat saada terveysongelmia loppukasvatusvaiheessa ja pitotavan hyödyt tavanomaiseen verrattuna ovat vähäisiä.

Kohti 100 % luomua

Karkearehulla ja laitumella on merkittävä rehuhyöty niin broilerille kuin kalkkunalle. Kalkkunat saavat siitä noin yhden väkirehukilon edestä energiaa ja noin kahden kilon edestä valkuaista. Horstedin tutkimuksen mukaan etsintä on aktiivisempaa ja rehuhyöty suurempi, kun lintujen valkuaistarvetta ei kateta kokonaan täysrehulla. Laidun parantaa myös rinnan ja koipien lihakkuutta sekä lihalaatua. Tämä pätee kaikille roduille ja linjoille eikä rajoitu hitaasti kasvaviin tai maatiaislinjoihin.

Rehu on useimmiten rakeistettu sopimusrehun toimittajalla.

100 prosenttinen luomurehu on askarruttanut itävaltalaisiakin kasvattajia, ” 80 prosenttia oli lastenleikkiä ja 95 prosenttia olemme saaneet toimimaan hyvin, mutta viimeiset viisi prosenttia ovat todella haastavat”, toteaa Kellybronze -kalkkunoita luotsaava Franz Planegger. Uusista tutkimuksista näyttää kuitenkin löytyvän ratkaisuja. Bellofin havainto, että broilerit syövät sitä vähemmän mitä enemmän energiaa rehussa on, voitiin vahvistaa myös kalkkunoilla. Linnut pystyvät tällöin kompensoimaan rehun heikompaa laatua, koska rehun alentunut energiapitoisuus lisää päivittäin syötyä rehumäärää. Kun energiatiheys on 5-15 % alle suositusten, on helpompi rakentaa sopiva rehukoostumus kotimaisella rehuaineella. Myös aminohappopitoisuuksia voidaan alentaa 5-10 prosenttia suosituksista. Alkukasvatuksessa jopa enemmän kuin loppukasvatuksessa. Tärkeää on, että rajoittavien aminohappojen suhde (lysiini, meteonini, tryptofaani, treonini) on oikea ja rehun energiatiheys rehukilossa ei laske alle 11 MJMe. Alemmalla energiatiheydelläkin linnut kasvavat mutta kasvu on epätasaista ja tulos huononee. 100 prosentin luomurehuruokinnassa korostuu hyvän tuloksen saavuttamiseksi ulkoalueen- ja laitumen merkitys. Ilman ulkoaluetta kasvaneiden lintujen uloste löystyy, mikä lisää kuivikkeiden tarvetta ja myös kasvu hidastuu. Nämä haitat jäävät laitumen kanssa pois, vaikka pääsy tarhaan olisi vain osan päivästä.

 

Lähteet:
Bellof, Gerhard; Brandl, Mathias; Schmidt, Eggert (2010). Ökologische Putenmast: Abstimmung von Genotyp, Haltung und Fütterung. Hochschule Weihenstephan-Triesdorf
Bergmann, Shana Maria (2006). Vergleichende Untersuchung von Mastputenhybriden (B.U.T. Big 6) und einer Robustrasse (Kellybronze) bezüglich Verhalten, Gesundheit und Leistung in Freilandhaltung. Dissertation, LMU München: Tierärztliche Fakultät
Horsted, Klaus (2006). Increased foraging in organic layers. Thesis, University of Aarhus, Faculty of Agricultural Sciences, Department of Agroecology.

Teksti: Katja Mahal

Tulosta