Miten luomusikatuotanto toimii Itävallassa?

Artikkeliin on koottu luomutuotannon reunaehdot Itävallassa. Millaiset ovat tuotantotilojen kasvuolosuhteet ja rakenne? Miten valvonta ja neuvonta toimii? Miten alaa kehitetään ja mitä voi tehdä vielä paremmin? Nämä olivat kysymyksiä, joihin haettiin vastauksia opintomatkalla syksyllä 2011.

 

 

 

 

Monipuolinen tuotanto

Itävallan ilmasto vaihtelee paljon riippuen sitä, miten lähellä Alppeja seutu on. Unkarin vieressä Burgenlandissa ilmasto on melko leuto, Alppien vierusmaissa ilmasto on puolestaan ankara. Talvella lunta on paljon. Pakkasmittari ei laske ihan niin alas kuin Suomessa, mutta tuulista on usein ja tuuli on voimakkaampi. Myös maaperä vaihtelee. Alppiseudulla ikinurmet ovat usein ainoa kasvillisuus. Laaksoissa taas maaperä voi olla hyvinkin runsas. Unkarin vieressä Steirmarkissa saadaan maailman suurimmat maissisadot, 20 000 tonnia hehtaarilta. Vanhan säännön mukaan soija kasvaa siellä missä maissikin, ja soijan viljely onkin muutamassa vuodessa levinnyt laajalle alueelle, niin tavanomaisilla kuin luomutiloilla. Itävallassa arvostetaan perinteitä ja perhettä. Tila kulkee suvussa perintönä. Peltolohkot ovat pirstaloituneena ympäri pitäjää ja siksi pellot ovat useilla alueilla hyvin pieniä. Isoilla peltoaukeillakin lohkot ovat harvoin yli hehtaarin kokoisia. Viime vuosikymmeninä rakennemuutos on suurentanut tiloja. Tilat kasvavat kuitenkin huomattavasti hitaammin kuin Suomessa, koska rakennemuutosta on pyritty hidastamaan aktiivisella maaseudun kehittämispolitiikalla.

Tyypillinen maisema. Kuvassa olevat peltokaistat kuuluvat eri viljelijälle vaikka näyttävät samalta peruslohkolta.

Sikatuotanto on monipuolista. Luomusikoja tuotetaan noin 70 000, joka on 1,5 % kokonaistuotannosta. Ammattitiloja on noin 250. Lisäksi 5000 tilalla ruokitaan muutamaa luomusikaa suoramyyntiin ja paikalliseen jatkojalostukseen – yhteensä 20 000 kappaletta. Käytännöt tiloilla vaihtelevat laajasti. Esimerkiksi karsinassa voi olla 5 tai 500 sikaa. Kestokuivikepohjat siivotaan pari kertaa vuodessa, mutta yhtä lailla löytyy kaksi kertaa päivässä siivottavia karsinoita. Ruokinta perustuu monipuoliseen viljelyyn. Suurin osa rehuannoksesta tulee omalta tilalta. Usein siat syövät viljatilan heikommat viljaerät tai lajittelujäännökset. Seoksessa on esimerkiksi härkäpapua, hernettä, ruisvehnää, maissia ja vehnän lajittelujätettä. Perunoita ja juureksiakin käytetään.

Tuotantoehdot ja valvonta kolmelta eri taholta

Oman tien kulkeminen on luontevaa. Mikä näyttää uniselta kylältä on ollut yksi Euroopan pääkauppaväylä tuhansia vuosia.

Itävallan luomujärjestö BioAustria on hyvin aktiivinen. Järjestö korostaa Itävaltalaista laatua niin kuluttajien kuin tuottajien suuntaan. Tästä johtuen on luotu omat tuotantoehdot, jotka ovat monessa kohdin tiukempia kuin EU-luomusäännöt. EU-sääntöjä on myös tarkennettu ja tuotannon erottamiseksi yleiset tavat on kirjattu säännöiksi.

Myös kauppaketjut ja suuret jatkojalostajat asettavat tuotannolle omat ehtonsa tai korostavat yksittäisiä EU-sääntöjä omissa valvonnoissa. Tiloille tulee tämän takia kolmenlaista valvontaa: EU, BioAustrian ja toisinaan myös ostajan valvonta. Ostajan valvonnassa on käytössä sekä yksinkertaiset vierailut että ulkopuoliselta sertifiointitaholta tilatut tarkastuskäynnit.

Kuluttajat yhä tarkempia

Alppimajoista ja puhtaasta ilmasta tunnetun Itävallan rivikuluttajat pitävät kotimaan tuotantoa yleisesti puhtaana. Luomulta vaaditaan muutakin lisäarvoa kuin lisäneliöitä per sikapaikka ja luomurehua. Kaikki markkinoijat edellyttävät BioAustria jäsennys ja tuotanto tiukempien BioAustria tuotantoehtojen mukaan. Se on sama kuin että Suomessa vaaditais Luomuliiton jäsennys ja tuotanto Leppisluomuehtojen mukaisesti. Lisäksi markkinoijat reagoivat kuluttajien vaatimuksiin vaatimalla tuottajilta erityisiä tuotantoehtoja. Esimerkiksi vuoden 2012 alusta kauppaketju Hofer ei enää hyväksy olkikuiviketta karkearehuna, vaan edellyttää aina erillistä karkearehuruokintaa kuten säilö- tai vihantarehua. Vaatimus koskee suurinta osaa tiloista, muttei kaikkia. Tilat joiden lihaa ei myydä Hoferin kautta, voivat yhä halutessaan antaa suuremman määrän olkea, täyttääkseen EU-sääntöjenkarkearehuvaatimuksen.

Kaikki luomua. Pieni Spar-ketjun valintamyymälä Wienissä.

Koska osa tuotannosta myydään Saksaan, vaikuttavat myös saksalaisten kuluttajien, kauppaketjujen ja markkinoijien odotukset, tavat ja käytännöt itävaltalaisten luomusikatuotantoon. Saksassa on kaksi isoa luomukulutustrendiä, joilla on vastakkainen tuotanto- ja markkinointistrategia. Toinen on luomua massalle ja toinen ympäristöluomua.

Luomua massalle tuotetaan Lidlin ja Aldin tapaisiin kauppaketjuihin. Tuotteet ovat kuluttajalle noin 30 % kalliimpia kuin tavalliset halpaketjun tuotteet, mutta maksavat vain puolet luomukaupan hinnoista. Hintaetu on saavutettu optimoimalla logistiikka ja supistamalla ketjulle jäävää myyntimarginaalia. Tavallisesti tuotteen hinta on noussut tuottajalta kuluttuajalle yli 100 % . Aldin halpamyymälöissä hintalisäys on vain 30 %. Halpaketjuista etenkin Aldi-süd panostaa luomuun. Sen kautta ketjun imago on saanut nostetta. Myös niille kuluttajille, jotka eivät osta luomutuotteita syntyy luomutuotteiden läsnäolosta hyllyllä tunne, että ”vautsi, täällä tarjotaan jotain parempaa”.

Gourmet luomu: 20 eri tapaa tehdä silavasta herkullinen levite. Maistiaiset tarjoa Naturland luomujärjestön luomusikaneuvoja Jürgen Herrle

Ympäristöluomu on high edge –luomua, jossa kohdataan kaikkia mahdollisia lisäarvoja. Markkinoijilla on luomun lisäksi monta muutakin tunnusta laadusta: mm. ympäristöystävällinen energiatuotanto, ympäristöystävälliset pakkaukset, reilu kauppa ja eläinystävällinen teurastus (lyhyet matkat, pienet toimijat). Jos luomu ei erotu riittävästi tavanomaisesta, sitä ei voida markkinoida (markkinoijien taholta katsottuna). Valvontakäynnit ja osittain jopa ilmoittamattomat valvontakäynnit ovat osa toiminnan uskottavuutta. Tuotantoportaalle erikoistettu markkinointi tarkoittaa lisähinnan lisäksi myös lisää avoimuutta. Johtoajatuksena on monesti, että tuotanto-olot ovat siinä kunnossa, että niitä voidaan esitellä milloin tahansa. Näkyvyyden kannalta keskiöön nousevat reilusti mitoitetut tilat, kuivikkeet, tyytyväisen oloiset siat (tekemistä, karkearehu) ja ulkotarhat.

Ulkoilu on olennainen osa tuotantoa

Ulkoilu on oleellinen osa tuotantoa.

Sikojen mahdollisuutta päästä ympäri vuoden ulos pidetään tärkeänä. Sikoja voi pitää laitumella. Eläimillä on aina myös talvisin ulkotarha käytössä. Jotta työtä voidaan helpottaa ja ilmanlaatua parantaa, ohjataan ulostus useimmiten ulkotarhaan. Tarhat ovat yleensä katettuja ja kuivitettuja. Kuivikemateriaalina käytetään olkea, heinää, ruokohelppiä, sinimailasheinää tai sahanpurua.

Neuvonta tukee tuotantoa

Huomattavaa on tuottajien yleinen tyytyväisyys oloihin ja vähäinen stressi alati muuttuvista olosuhteista huolimatta. Osa EU-byrokratiasta koetaan tarpeettomana tai hullunkurisena, mutta päällimmäisenä ovat niiden tuomat edut. ”Meilläkin valitettiin joitakin vuosia sitten EU-luomusäännöistä. Sitten huomasimme, että pitää tuoda paremmin luomun ydintä esille ja tukea tuottajia vahvalla neuvonnalla”, toteaa Maria Brader-Schalhas BioAustrian Niederöstereichin jaostosta. Nykyään tuottajat kokevat valvonnan pienenä lisäseikkana, josta ei tarvitse olla huolissaan. BioAustrialla on oma neuvontaverkosto ja markkinointijärjestelmä.

BioAustriaan kuuluu tuotantosuunnasta riippuen 60-70 % tuottajista ja 14 000 tilaa. Järjestö toimii kaksitasoisena. On valtakunnallinen liittotaso ja kahdeksan aluejärjestöä, jotka huolehtivat alueensa tiloista. Pienestä koostaan huolimatta alueet on aktiivisia ja alueajattelu on hyvin vahvaa Itävallassa ja toimintatavat poikkeavat eri maakunnissa toisistaan. Kontakti tiloihin, markkinointi ja neuvonta hoidetaan maakuntajärjestöjen kautta. Valtiotason liitto vastaa edunvalvonnasta, valtakunnallisesta markkinoinnista ja tarjoaa erikoisalojen neuvontaa. Yksin luomutuotantoon erikoistuneita neuvojia toimii noin sata koko maassa.

Wieniä ympäröivässä Ala-Itävallan maakunnassa on 3500 luomutilaa ja heille on kuudesta seitsemään kasvinviljelyneuvojaa. Lisäksi alueella on oma neuvoja sikataloudelle, mehiläishoidolle sekä viinin- ja nurmenviljelylle. Vihannes- ja siipikarjatuottajat saavat neuvontaa valtakunnallisesta erikoisneuvonnasta. BioAustria toimii yhdistyspohjalta, mutta toiminnan tukena ovat vahvasti miehitetyt toimistot ja ammattihenkilökunta.

Tilakauppa Itävallassa. suoramyynti tilakaupoista on hyvin kehittynyttä Itävallassa.

BioAustria ei ole ainoa neuvontataho Itävallassa. Maaseutukeskuksista (ELY-keskusten neuvojilta) saa perustason neuvontaa. Maaseutukeskuksessa on vastikään huomattu, että neuvojien luomukoulutus ei ole riittävä ja siihen tulee panostaa. Maaseutukeskuksen neuvontapalveluita käyttävät luomusta kiinnostuneet tavanomaiset tuottajat. Heille maaseutukeskus on usein luontevin ensikosketus. Myös ilman jäsenyyttä tuottajajärjestössä ( BioAustria tai Demeter) yksin EU-luomusääntöjen mukaan tuottavat tuottajat käyttävät maaseutukeskusten neuvontaa.

Koulutus ja tutkimus tuotannon tukena

Wienin yliopistossa (Universität für Bodenkultur, Wien) on vahva luomun opinto-ohjelma. Tutkimusta tehdään sekä kasvinviljely- että eläintuotantopuolella. Euroopan laajuisessa COREPIG tutkimusohjelmassa Wienin yliopiston eläinfysiologian laitos oli tärkeä tekijä. Muutenkin sikatuotanto on hyvin resursoitu ja ruokinta- sekä rakennusratkaisuja tutkitaan ja kehitetään. Yliopistotutkimuksen lisäksi luomusikatuotantoa tutkitaan usealla maatalouden tutkimusasemalla. Esimerkiksi säilörehun hyödyntämiseen on tehty uraauurtavaa tutkimusta Raumberg-Gumpensteinin tutkimusasemalla. Unohtaa ei saa myöskään jääräpäisiä pioneeritiloja, jotka keksivät toimivia tapoja, vaikka vakavat tahot kylissä nauravat aluksi ajatuksille. Huomattavaa Itävallassa on myös tutkimuksen yhteistyö maatilojen kanssa. Usein uudet käytännöt viedään eteenpäin tutkimusohjelmalla, jossa käydään ja kokeillaan asiat maatiloilla. Yhteistyön avulla on kehitetty rakennusratkaisuja, muutettu terveydenhoitokäytäntöjä ja viimeisimpänä tuettu vihantarehun käyttöönottoa tiloilla.

Kuva © BioAustria Torilla. Hyvät tuotteet ja hyvä ilmapiiri eivät synny itsestään.

Torilla. Hyvät tuotteet ja hyvä ilmapiiri eivät synny itsestään.

Markkinointi yksipuolista

Itävallan luomutuotantoa markkinoidaan pääasiassa kahden kanavan kautta; Toinen on kauppaketju Maxi-market ja toinen saksalainen elintarviketeollisuus. Suoramyyntiä on suomalaisen mittapuun mukaan paljon ja silti hotellit ja gastronomia taistelevat päivittäin lähituotannon puutteen kanssa. ”En saa tarvitsemiani lähiluomutuotteita hotelli- tai luomutukun kautta, vaan joudun tilaamaan jokaisen lähituotteen erikseen. Se taas on turhan vaivalloista ja syö liikaa aikaa päivittäisestä asiakastyöstä”, toteaa Ingmar Tessmann Biolandhaus Archesta. Hänen johtamansa hotelli kuuluu Biohotellin perustajajäseniin ja oli ensimmäinen laatuaan Itävallassa. Luonnonmukaisuus niin keittiössä kuin rakennuksissa on ollut olennainen osa hotellin toimintaa vuodesta 1979 lähtien. Ingmaria harmittaa, että Itävallan luomutuotannon kasvu ei näy hänen hotellinsa arjessa ja tuotteita on metsästettävä samalla tavalla kuin toiminnan alussa 25 vuotta sitten. Tessmanin mielestä vahvojen toimijoiden imussa unohdettiin paikallistuotannon verkkojen rakentaminen ja kehittäminen. Tuotteet tulevat Wienin kautta tai Saksasta asti. Hänen kokemuksensa mukaan pitäisi panostaa vahvan paikallisverkon rakentamiseen tai muuten yksi luomun peruspilareista, paikallisuus, häviää lopullisesti.

Teksti ja kuvat Katja Mahal

Yksilöllinen hotelli kaipaa yksilöllisiä lähituotteita. 1600 metriä merenpinnan yäpuolella luonnonmukaisuus saa oman ulottuvuuden.

Tulosta