Etänä Eestissä vastaväittäjänä

Luomuinstituutin tieteellisen neuvottelukunnan jäsen erikoistutkija Kaija Hakala Luonnonvarakeskuksesta toimi vastaväittäjänä virolaisen Anne Ingverin väitöstilaisuudessa Viron maatalousyliopistossa 16.6.2020.

Kaija Hakala kertoo väitöstilaisuudesta

Osallistuin vastaväittäjänä Anne Ingverin luomutuotantoa käsittelevään väitökseen 16.6.2020. Väitös “Impact of farming system, pre-crop and weather conditions on yield and quality of spring wheat” järjestettiin Tartossa, Eestin yliopiston maataloustiedekunnassa (Institute of Agricultural and Environmental Sciences, Estonian University of Life Sciences). Koronatilanteen takia väitös järjestettiin etänä.

Väitöskirja käsittelee luomussa käytettäviä esikasveja (puna- ja alsikeapilat jälleen parhaita!), sään vaikutuksia kasvintuotantoon yleensä sekä luomu- ja tavanomaisen tuotannon satoeroja eri viljoilla ja niiden lajikkeilla. Kevätviljoista kaura pärjäsi parhaiten luomussa, vaikka oli tavanomaisessa tuotannossa heikoin sadontuottaja ohran ja vehnän jälkeen. Eestissä tuetaan julkisilla rahoilla jalostusta luomutuotantoon, mikä on mahdollistanut Jõgevan (Estonian Crop Research Institute, Jõgeva Plant Breeding Department) kevätvehnän jalostajan Anne Ingverin työn viljojen jalostamisessa myös luomuun. Väitöskirjassa oli mukana jo jokunen luomuun jalostettu viljalajike.

Arvostelin väitöskirjan suomalaiseen tapaan, mutta juuri ennen väitöstä sain kuulla, ettei opponentin ja väittelijän välisessä keskustelussa aiheena ole jo painetun väitöskirjan puutteet, vaan tieteellinen keskustelu käydään aiheen ympäriltä yleensä. Onneksi oli sitäkin puolta tullut mietittyä. Lausunnossani, jota ei väitöksessä käsitelty, sain puuttua myös havaitsemiini puutoksiin. Väitöksessä itselleni tuli yllätyksenä, että opponentin ja väittelijän välisen keskustelun jälkeen kaikki yliopiston väitöskomiteaan kuuluneet jäsenet (kuusi henkilöä) saivat myös esittää väittelijälle kysymyksiä, ja hehän esittivät. Väitöstilaisuus kestikin sitten noin kolme tuntia. Lopuksi kokoonnuttiin erilliseen etäkokoukseen, jossa äänestettiin väitöskirjan hyväksymisestä.

Oli hauska olla mukana väitöksessä Eestissä, mutta hauskempaa olisi ollut olla mukana myös juhlimassa uutta tohtoria. Ehkä vielä siihenkin päästään, kun koronatilanne rauhoittuu.

Kaija Hakala, Luke

Apiloita viljelykiertoihin

Väitöstutkimuksessa määritettiin kuuden palkokasvilajin esikasvivaikutukset kevätvehnän ja muiden luomuviljelykierrossa olevien viljalajien sadon laatuun. Tutkimuksen perusteella valittiin kevätvehnälle suotuisimmat esikasvit luomuviljelykierroissa. Eri kevätvehnälajikkeiden satotasoa ja laatua vertailtiin tavanomaisessa ja luomutuotannossa ja 29 vuoden aikasarjan avulla tutkittiin sääolosuhteiden vaikutusta kevätvehnän satoon, kasvukauteen ja proteiinipitoisuuteen. Tutkimuksen aikasarja kattoi kevätvehnän koko viljelyhistorian Viron luomutuotannossa.

Perinteisen puna-apilan lisäksi myös muilla apilalajeilla on potentiaalia laadukkaina viherlannoituskasveina kevätvehnän luomuviljelykierroissa. Luomutuotannossa kevätvehnän jyväsato oli neljän vuoden keskiarvona noin 64 % tavanomaisesti tuotetusta sadosta. Kaikilla kokeissa olleilla viljalajeilla sadon proteiinipitoisuus oli luomutuotannossa alempi kuin tavanomaisesti tuotettuna ja kevätvehnällä ero oli suurin (noin 2,4 % alempi). Muissa laatuominaisuuksissa ero ei ollut merkittävä ja tuhannen jyvän paino oli jopa hieman suurempi luomussa kuin tavanomaisessa tuotannossa.

Sään vaikutus kevätvehnäsatoon

Sääolojen äärevyyden lisääntyminen 29 vuoden aikana vaikutti kevätvehnän satotasoon ja jyvien proteiinipitoisuuteen. Stressiolosuhteet kuten kuivuus ja liiallinen sade aiheuttivat suuria vaihteluita satotasoon. Suurimmat sadot saatiin, kun sademäärä oli 200-350 mm kylvön ja korjuun välisenä aikana. Tavanomaisen tuotannon kenttäkokeissa kevätvehnän parhaat sadot olivat jopa 7 tonnia hehtaarilta. Tärkein satotasoa rajoittava tekijä oli sademäärä. Keskimääräistä kuivempina vuosina hehtaarisadot jäivät noin 3 tonniin.

Kevätvehnä vaatii noin 60 vuorokauden kasvukauden kylvöstä tähkään ja vuosittain vaihtelua oli noin kaksi viikkoa sääoloista riippuen. Tähkälle tulosta puintiin kesti noin 46 vuorokautta ja vaihteluväli oli kolme viikkoa. Kevätvehnä tarvitsee viljoista pisimmän kasvukauden kylvöstä korjuuseen (keskimäärin 106 vrk +28 vrk).

Luomuviljelyyn kevätvehnälajikkeita

Koska kevätvehnällä on suurimmat ravinnevaatimukset verrattuna muihin kevätviljoihin, sen proteiinipitoisuuden saamiseksi kauppakelpoiselle tasolle vaatii luomutuotannossa erityistä huomiota. Vaikka luomujalostusta on Virossa aloitettu, tarvitaan lisää tutkimusta, jotta löydetään luomuviljelyyn parhaat lajikkeet, jotka sopeutuvat monenlaisiin olosuhteisiin ja ovat kilpailukykyisiä mineraalilannoitteiden ja herbisidien puuttuessa ja ilmaston muuttuessa. Luomulajikkeiden jalostustyössä on tunnistettava ne kevätvehnän jalostusominaisuudet, jotka ovat keskeisiä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.

Väitöstutkimuksen tuloksilla on käytännön merkitystä antamalla luomuviljelijöille tietoa kevätvehnälle sopivimpien esikasvien valintaan viljelykiertoja suunniteltaessa. Monipuoliset viljelykierrot auttavat puskuroimaan ilmastostressiä. Palkokasvien lisääminen myös tavanomaisiin viljelykiertoihin auttaisi vähentämään mineraalilannoitteiden tarvetta. Säätilan seuranta kevätvehnän kasvukaudella on erittäin tärkeätä ja auttaa ymmärtämään sademäärän, lämpötilan ja auringonpaistetuntien merkitystä kevätvehnän sadonmuodostukselle ja laadulle.

Alkuperäinen tutkimus:

Ingver, A. 2020. Impact of farming system, pre-crop and weather conditions on yield and quality of spring wheat. Viljelussüsteemi, eelvilja ja ilmastikutingimuste mõju suvinisu saagile ja kvaliteedile. Eesti Maaülikooli doktoritööd – Doctoral Theses of the Estonian University of Life Sciences, Tartu. ISBN 978-9949-698-21-9 (pdf). 153 p.

EMY_Doc_Ingver_veebi-5.06.20

Teksti: Kaija Hakala ja Sari Autio