Karjalle syötetty rehu ja lannan käsittely vaikuttavat hiilijalanjälkeen

Kasvinviljelyn, kotieläintuotannon, metsätalouden sekä näihin liittyvät maankäytön muutokset huomioiden, maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen määrä on noin 30 prosenttia kaikista maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Kotieläintuotannon osuus on noin 14,5 % päästöistä maailmanlaajuisesti ja nautakarjatalous vastaa tästä noin kahta kolmasosaa.

Italialaisessa tutkimuksessa vertailtiin luomu- ja tavanomaista maatilaa

Italia on merkittävä naudanlihan tuottajamaa. Luomutuotannon osuus Italian naudanlihan tuotannosta on noin 4 %. Luomunaudanlihan tuotanto eroaa tutkijoiden mukaan tavanomaisesta siten, että siinä

  • vasikoita tulee ruokkia maidolla vähintään kolmen kuukauden ajan,
  • karjan ruokinnan tulee perustua pääosin laidunnukseen aina kun mahdollista,
  • vähintään 60 % rehun kuiva-aineesta tulee olla nurmirehua, ja
  • kemiallisten lannoitteiden, torjunta-aineiden, antibioottien, rehun lisäaineiden, kasvuhormonien ja geneettisesti muunnettujen jalostuspanosten käyttöä tulee välttää.

Tässä tutkimuksessa arvioitiin ja verrattiin kahden tyypillisen italialaisen naudanlihan tuotantojärjestelmän, luonnonmukaisen ja tavanomaisen, kasvihuonekaasupäästöjä tuotteen elinkaariarviointimallia käyttäen (Life Cycle Assessment, LCA). Hiilijalanjäljen määrä laskettiin hiilidioksidiekvivalentteina tuotettua lihakiloa kohti. Tutkimuksessa tarkastelun kohteena oli kaksi tyypillistä maatilaa Keski-Italiassa, Umbrian alueella. Tilat olivat luomu- sekä tavanomainen maatila, joilla kasvatettiin Chianina-lihakarjaa lehmä-vasikka -järjestelmässä. Tavanomaisen tuotannon tilalla oli 223 eläimen karja ja luomutilan karjan lukumäärä oli 208 eläintä. Tavanomainen tila tuotti 0,9 ja luomutila 0,85 vasikkaa emolehmää kohti vuodessa. Tavanomaisella tilalla hiehojen ensimmäinen vasikointi oli 30 kuukauden iässä ja vasikoiden teurastus tapahtui 20 kuukauden iässä, kun taas luomutilalla kierto oli hieman pidempi: 34 ja 24 kuukautta. Emolehmiä pidettiin tavanomaisella tilalla 17 vuoden ikään ja luomutilalla 13 vuoden ikään. Tuotantosuuntien rehustuksessa oli huomattavat erot. Tutkimus suoritettiin vuosien 2013-2015 välisenä aikana. Laskennassa otettiin huomioon kummaltakin tilalta koko tuotantoketjun panokset, päästöt ja poistot emolehmien kasvatuksesta vasikoiden teurastukseen asti. Mallin parametrit saatiin tilatason mittauksista. Laskennassa otettiin huomioon esimerkiksi metaanipäästöjen määrä, lannan varastoinnin päästöt, tuotteen koko kiertokulku sekä tuotteen elinkaarivaikutukset.

Huomioitavaa rehuissa ja lannan käsittelyssä

Hiilijalanjälkilaskennan avulla saatiin selville, että luomutila tuotti noin neljänneksen enemmän kasvihuonepäästöjä kuin tavanomainen naudanlihan tuotanto (24,62 kg CO2 eq/kg vs. 18,21 kg CO2 eq/kg elopainokiloa kohti. Nautojen suolistossa tapahtuva käyminen oli suurin hiilijalanjälkeä nostava tekijä, jonka määrä oli 50-54 prosenttia maailmanlaajuisesta hiilijalanjäljen arvosta. Luomumaatilan suurempaa hiilijalanjälkeä selittää se, että lihakilon tuotantoon kuluu pidempi aika kuin tavanomaisessa tuotannossa. Luomussa  rehuntuotantovaihe on kuitenkin selkeästi ympäristöystävällisempää, koska synteettisiä lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita ei käytetä. Pidemmästä kasvatusajasta johtuen myös lantaa syntyy luomussa enemmän tuotantoyksikköä kohden,  jolloin hiilijalanjälki kasvaa. Kuvassa on esitetty rehuntuotannon, lihantuotannon ja lannan käsittelyn päästöt tavanomaisella ja luomutilalla.

Buratti_kuva

Tuotantoketjun parannuksia voitaisiin tehdä tarkoilla ruokintastrategioilla, jolloin märehdinnästä johtuvia metaanipäästöjä saataisiin vähemmäksi. Luonnonmukaisessa tuotannossa lannan pitkä käsittelyaika sekä karjan ruokavalion suuri karkearehun osuus selittävät hiilijalanjälkeä. Huomattavaa on kuitenkin synteettisen lannoitteen puuttuminen, joka pienentää rehuntuotannon hiilijalanjälkeä luonnonmukaisessa maataloudessa ja edistää kestävää maataloutta. Näin ollen hiilijalanjäljen pienentämiseksi tuotantoketjussa tulee ottaa huomioon erilaisten rehujen ja lannan käsittelyn vaikutukset. Tulokset ovat samansuuntaisia kuin muissa vastaavissa tutkimuksissa. On huomattava, että kasvihuonekaasulaskelmat ovat vain yksi indikaattori maatalouden ympäristövaikutuksista, eivätkä elinkaariarvioinnin laskentamallit nykyisellään ota huomioon monia luomutuotannon ympäristöhyötyjä, kuten hiilen sidontaa maaperään tai biodiversiteettivaikutuksia.

 

Buratti, C., Fantozzi, F., Barbanera, M., Lascaro, E., Chiorri, M. &  Cecchini, L. 2017. Carbon footprint of conventional and organic beef production systems: An Italian case study.  Science of the Total Environment 576: 129-137.

http://dx.doi.org/10.1016/j.scitotenv.2016.10.075

 

Teksti: Sofia Karjalainen

 Tiivistelmä on tehty osana Helsingin yliopiston kurssia MAAT-614 Luonnonmukaisen maa- ja elintarviketalouden muut opinnot.