Luomuviljelyn ilmastovaikutusta ei voi pelkistää maankäyttöön

Hiljattain uutisoidun kansainvälisen tutkimuksen mukaan luomuviljely on ilmaston kannalta huonompi vaihtoehto kuin tavanomainen viljely, koska luomu vaatii tavanomaista enemmän peltoalaa matalamman satotasonsa takia. Ruoantuotannon ilmastopäästöt eivät kuitenkaan ole pelkistettävissä maankäyttökysymykseksi.

Ruotsalaisen Chalmersin teknillisen yliopiston johdolla tehty tutkimus on lähinnä yksipuolinen ajatusleikki. Siinä on kehitetty laskennallinen hiilihyötyindeksi mittaamaan maankäytön muutosten vaikutuksia kasvihuonekaasupäästöihin globaalilla tasolla.

Jo lähtöoletukset ongelmallisia

Nature-tiedelehdessä julkaistu tutkimus olettaa, että maailman kaikki se peltoala, joka ei ole ruoantuotannossa, metsitetään tehokkaasti. Edelleen tutkimus olettaa, että jos ruokaa tuotetaan matalan satotason maissa kuten Ruotsissa, se johtaa globaalitalouden oloissa sademetsien raivaamiseen peltomaaksi tropiikissa.

Jo nämä lähtöoletukset ovat epärealistisia. Ruotsalaisen herneen satotasolla ja globaalilla metsäkadolla ei ole mitään syy-seuraussuhdetta.

Johtopäätöksenä tutkimus esittää, että ruoantuotannon ilmastovaikutukset ovat vähäisimmät siellä, missä satotasot ovat korkeimmat eli tuotanto on tehokkainta. Tutkimuksen mukaan ilmastoystävällisiä ruokakasveja ovat esimerkiksi Iowassa tehotuotettu maissi ja aasialainen riisi, koska niiden satotaso on korkeampi kuin esimerkiksi ruotsalaisen vehnän tai herneen.

Niin ikään ruotsalainen luomuvehnä ja -herne häviävät tavanomaisesti tuotetulle ruotsalaiselle vehnälle ja herneelle – puhumattakaan iowalaisesta maissista tai aasialaisesta riisistä. Luomuviljelyä ei tämän kummemmin tutkimuksessa tarkastella.

Tällä logiikalla kaikki suomalainen ruoantuotanto, sekä luomu että tavanomainen, on ilmastolle huomattavasti haitallisempaa kuin maissi tai riisi.

Ilmastovaikutukset ei ole helppo yhtälö

Ruoantuotannon ilmastovaikutukset ovat kuitenkin paljon monimutkaisempi vyyhti kuin mitä Chalmersin teknillisen yliopiston laatima matemaattinen malli olettaa. Ruoantuotannon ilmastopäästöjä ei voi pelkistää maankäyttöön, sillä eri tuotantosuuntien (esimerkiksi vilja, maito, liha) ja tuotantotapojen suorat ilmastopäästöt vaihtelevat suuresti.

Lisäksi on syytä ottaa huomioon, että metsä ei ole ainoa maankäyttömuoto, joka sitoo hiiltä ilmakehästä. Suomessakin kehitettävillä ns. hiiliviljelymenetelmillä voidaan edistää myös ruoantuotannossa olevan peltomaan hiilensidontakykyä merkittävästi.

Ruotsalaistutkimus ei ota kantaa ruoantuotannon muihin ympäristövaikutuksiin. Luomutuotannon kiistattomia ympäristöhyötyjä ovat muun muassa peltomaan eliöyhteisön monimuotoisuuden ylläpito sekä mineraalilannoitteiden ja torjunta-aineiden käytön välttäminen. Peltomaan monipuolinen eliöyhteisö pitää yllä hyvää kasvukuntoa, joka on tärkeää myös hiilen sidonnalle.