Millainen on eurooppalainen luomumaitotila?

Eurooppalaisessa tutkimuksessa tunnistettiin ja karakterisoitiin luomumaitoa tuottavien maatilojen ominaispiirteitä seitsemässä Euroopan maassa, Itävallassa, Sveitsissä, Saksassa, Tanskassa, Liettuassa, Puolassa ja Ruotsissa. Erilaisia luomumaidon tuotantojärjestelmätyyppejä tunnistettiin 22 kappaletta Euroopassa.

Vuosien 2007 ja 2016 välillä luomumaidon tuotanto on lähes kaksinkertaistunut EU:ssa. Kuluttajat käyttävät enenevissä määrin luomutuotteita ja monet tuottajat ovatkin siirtyneet luomutuotantoon paremman tuottajahinnan takia.  Luomumaidontuotannolle ominaista on korkea karkearehuaste lehmien ruokinnassa, eläinten ulkoiluvaatimus sekä antibioottien vähäinen käyttö. Euroopan maiden väliset tuotantotavat ovat hyvinkin erilaisia johtuen muun muassa viljelytavoista, olosuhteista sekä maan pinnanmuotojen aiheuttamista haasteista.

Tiedon lähteinä käytettiin valtakunnallisia tilastoja ja tietokantoja, asiantuntijapaneeleja ja -haastatteluja, kyselyjä, aiemmissa tutkimushankkeissa kerättyjä tietoja sekä sertifiointielinten toimittamia tietoja. Käytettävissä olevan tiedon pohjalta tilatyyppien tunnistamisessa käytettiin apuna asiantuntijanäkemyksiä, klusterianalyysia sekä pääkomponenttianalyysia. Tietoja saatiin 10 – 463 luomumaitotilalta eri maista.

Tuotantojärjestelmien tyypittely

Tutkittavien maiden tuotantotavoista muodostettiin tuotantotyyppikategorioita, joihin luokiteltiin erilaisia tapoja tuottaa luomumaitoa. Tuotantotyyppejä luokiteltaessa tarkasteltiin esimerkiksi tilan maantieteellistä sijaintia, karjakokoa, karjan terveydenhuoltoa, navettatyyppiä ja käytettävää lypsyteknologiaa. Jokainen tuotantotyyppikategoria sisältää vähintään 10 maatilaa, joiden tuotantotavat ovat lähellä toisiaan. Yhteensä erilaisia luomumaidon tuotantotyyppejä tunnistettiin 22 kappaletta Euroopassa (taulukko).

Taulukko: Luomumaitotilojen tyypit seitsemässä Euroopan maassa.

Maa Tyyppi Ominaisuudet
Itävalta Vapaa alpiininen Pihatto, karjakoko kohtalaisen pienestä isoon, ekstensiivinen tuotantoalue, ylänkö, vuoristoalue
Itävalta Vapaa edullinen Pihatto, karjakoko kohtalaisen pienestä isoon, intensiivinen, edullinen tuotantoalue
Itävalta Vapaa keskinkertainen Pihatto, karjakoko kohtalaisen pienestä isoon, keskinkertainen tuotantoalue
Itävalta Kytketty alpiininen Parsinavetta, karjakoko pienestä keskimääräiseen, vuoristoalue
Itävalta Kytketty keskinkertainen Parsinavetta, karjakoko pienestä keskimääräiseen, edullinen tai keskinkertainen tuotantoalue
Sveitsi Korkea tuotos Laakso tai vuoristo, isot tuotantopanokset, korkea tuotostaso
Sveitsi Matala tuotos Laakso tai vuoristo, alhaiset tuotantopanokset, matala tuotostaso
Saksa Korkea tuotos Suuri karjakoko, korkea maitotuotos, karsinat, Pohjois-Saksa
Saksa Kohtalaisen matala tuotos Keskisuuri karjakoko, maitotuotos alhaisesta kohtalaiseen, Etelä-Saksa
Saksa Kohtalainen tuotos Keskisuuri karjakoko, maitotuotos keskimääräinen, Itä-Saksa
Saksa Matala tuotos Pieni karjakoko, matala maitotuotos, pihatto, Länsi-Saksa
Tanska Vapaa Pihatto, korkea tuotostaso
Liettua Vapaa suuri Pihatto, karjakoko >80 lehmää, lypsyasema
Liettua Vapaa pieni Pihatto, karjakoko <80 lehmää, lypsyasema
Liettua Kytketty suuri Parsinavetta, karjakoko >50 lehmää, liikuteltava lypsykone
Liettua Kytketty pieni Parsinavetta, karjakoko <50 lehmää, liikuteltava lypsykone
Puola Vuoristo Vuoristoalueet, parsi- tai pihattonavetta
Puola Alanko vapaa Alavammat tuotantoalueet, pihattonavetta
Puola Alanko kytketty Alavammat tuotantoalueet, parsinavetta
Ruotsi Lypsykone Parsinavetta, lypsykone ja tankki
Ruotsi Lypsyasema Pihattonavetta, lypsyasema
Ruotsi Lypsyrobotti Pihattonavetta, lypsyrobotti

 

Tilakoko

Euroopassa maatilan koko vaihtelee merkittävästi. Pienimmillä tiloilla oli 11 lypsylehmää ja 28 hehtaaria peltoa, kun taas suurimmilla tiloilla karjakoko oli 143 lypsylehmää ja peltoa 385 hehtaaria. Suurimmat tilakoot ja korkein maitotuotos löytyivät tutkimusalueen pohjoisimmista valtioista, Tanskasta ja Ruotsista. Vuoristoisissa maissa maatilojen koot olivat kaikista vaihtelevaisimpia.

Tuotantorakennukset

Suurin osa tutkimukseen osallistuneista tiloista kasvattaa lypsylehmiä pihattonavetoissa, mutta parsinavetoitakin esiintyy vielä muun muassa Alppimaissa ja Ruotsissa. EU-säädösten mukaan luomutuotannossa nautojen tulisi olla pihatoissa, mutta poikkeuksia voidaan myöntää pienille maatiloille. Uusien parsinavetoiden rakentaminen on kuitenkin kiellettyä. Lypsyasema esiintyy yleisimpänä lypsytapana. Lypsyrobotteja on lähinnä maissa, joissa maidontuotos on korkea. Se selittyy muun muassa sillä, että lypsyrobotin hankkiminen on hintava investointi, joten tulojenkin täytyy olla suuret.

Ruokinta

Kaikki luomutilat käyttävät ruokinnassaan suurimmaksi osaksi karkearehua. Saksassa, Sveitsissä ja Itävallassa osalla tiloista lehmiä ruokitaan pelkästään heinällä. Maidontuotostaso vaihtelee 3000 energiakorjatusta maitokilosta 9505 energiakorjattuun maitokiloon vuodessa. Puolan maidontuotostaso on alhaisin ja Ruotsissa ja Tanskassa korkein. Karjanjalostuksessa käytettään pääasiassa yhtä rotua karjassa ja ainoastaan Ruotsissa on enemmän useamman rodun navetoita kuin yhden rodun navetoita. Usean rodun käyttäminen karjassa on mahdollisesti seurausta tuottajien valveutuneisuudesta ylläpitää nautojen geneettistä monimuotoisuutta.

Terveys

Paras utareterveys on tutkimuksen mukaan Itävallassa sekä Sveitsissä ja Puolan karjoissa se on taas Euroopan huonoin. Utaretulehduksia esiintyy noin 10-20 %:lla karjan eläimistä kaikissa tuotantotyypeissä. Koko tutkimuksessa ainoastaan yksi tila ei käyttänyt antibiootteja utaretulehdusten hoitoon. Erityisesti Ruotsissa ja Liettuassa suositaan tulehtuneen vetimen umpeenpanoa, eli vetimen lypsämättä jättämistä. Luomutuotannossa eläinten sairauden ehkäisyn täytyy olla hyvin priorisoitua ja siihen voidaankin vaikuttaa muun muassa eläinten ruokinnalla ja jalostuksella.

Alkuperäinen tutkimus:

Wallenbeck, A., Rousing, T., Sorensen, J. T., Bieber, A., Spengler Neff, A., Fuerst-Waltl, B., Winckler, C., Peiffer, C., Steiniger, F., Simantke, C., March, S., Brinkmann, J., Walczak, J., Wojcik, P., Ribikauskas, V., Wilhelmsson, S., Skjerve, T. & Ivemeyer, S. 2018. Characterstics of organic dairy major farm types in European countries. Org. Agr. S. 1-17.

https://doi.org/10.1007/s13165-018-0227-9

 

Teksti: Laura Havukainen