Raportti: Kipsi hyvä maanparannusaine, mutta ei sovellu kaikille lohkoille

Kipsi on vanhin kaupallinen väkilannoite. Sitä on käytetty rikki- ja kalsiumlannoitteena vuosisatoja. Tutkimustakin siitä löytyy viimeisen 100 vuoden ajalta. Tulosten mukaan kipsi on hyvä maanparannusaine ja rikkilannoite, joka voi kuitenkin aiheuttaa ravinnepuutoksia ja korkeilla käyttömäärillä haitata maan biologista aktiivisuutta.

Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin juuri julkaisemaan raporttiin kerättiin tutkimuskirjallisuutta kipsin maanparannuskäytöstä.  Lisäksi raportissa esitetään tutkimustuloksia OSMO – Osaamista ja työkaluja resurssitehokkaaseen maan kasvukunnon hoitoon yhteistyöllä -hankkeen koelohkoilta, joilla kipsiä käytettiin ylimääräisen magnesiumin poistamiseksi ja rakenteen parantamiseksi.

Kipsi käyttökelpoinen rikkilannoite
Tilatutkimuksen tulosten perusteella kipsi toimii hyvin rikkilannoitteena eikä aiheuttanut haittaa maan ravinnesuhteisiin tai biologiseen aktiivisuuteen, kun sitä käytettiin maltillisesti korkean magnesiumpitoisuuden savimaalla ja lisäys yhdistettiin muihin maan kasvukunnon hoitotoimiin, kuten syväkuohkeutukseen ja eloperäisen aineksen lisäykseen.

Kipsi alentaa magnesiumin osuutta maassa
Kipsi alensi haitallisen korkeaa magnesiumpitoisuutta nostamatta pH:ta ja vinouttamatta maan ravinnesuhteita. Kipsilisäys paransi myös maiden fysikaalista kasvukuntoa vahvistaen mururakennetta ja lisäten maan vedenläpäisykykyä. OSMO:n tilatutkimuksessa kipsikäsittely kohdennettiin lohkoille, joiden arvioitiin hyötyvän eniten kipsikäsittelystä.

Kipsille sopivat lohkot tunnistettava
On kuitenkin tapauskohtaisesti tunnistettava, mille peltolohkoille kipsikäsittely sopii ja milloin siitä voi olla jopa haittaa. Kipsikäsittelyyn soveltuvien peltolohkojen määrä vaihtelee maakunnittain ja tiloittain. Viljavuusanalyysin avulla voidaan tunnistaa lohkot, joissa kipsilisäyksestä olisi todennäköisemmin hyötyä viljelylle ja toisaalta lohkot, joissa on riskinä kaliumin ja magnesiumin huuhtoutuminen haitallisesti. Jotta kipsistä saadaan suurimmat hyödyt, sitä kannattaa käyttää lohkoille, joissa on runsaasti magnesiumia ja käyttömäärä kannattaa suhteuttaa maan kationinvaihtokapasiteettiin. Kipsistä hyötyvät lohkot ovat yleensä savimaita tai savesta runsaasti sisältäviä maita, joissa on joko luonnostaan tai lisättynä runsaasti magnesiumia.

Niukalti magnesiumia tai kaliumia sisältävillä pelloilla kipsilisäys voi lisätä ravinnepuutteita. Herkimmin nämä kipsin haitat tulevat esiin karkeilla, vähämultaisilla kivennäismailla, joilla on luonnostaan niukalti magnesiumia ja kaliumia.

Lisätutkimuksia kipsikäsittelyn haitoista tarvittaisiin etenkin vähämultaisilla hieta-, hiesu- ja hiuemailla sekä lohkoilla, joissa on magnesiumista ja kaliumista puutetta. Tutkittaessa mitä biologisia vaikutuksia hetkellisillä rikki- ja kalsiumpitoisuuksien nousulla on, tulisi kohdennetummin tarkastella myös paikallisia pitoisuuksia lähellä maan pintaa. Hidasliukoisen kipsin vaikutuksia verrattuna nopeavaikutteiseen kipsiin olisi myös syytä tutkia.

Laaja tiivistelmä:

Raportti:
 Kipsi maanparannusaineena – hyödyt ja haitat maan kasvukunnolle. Tuomas J. Mattila, Veera Manka ja Jukka Rajala. 2019. Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti. Raportteja 192. 30 s.

 

Lisätietoja:
Jukka Rajala, erikoissuunnittelija, OSMO-hankkeen projektipäällikkö
Ruralia-instituutti