Satotason erot luomun ja tavanomaisen välillä tasoittuvat pitkällä aikavälillä

Luomun kestävyys- ja tuottavuuslupausten haasteena on pidetty alhaisempaa hehtaarisatoa tavanomaiseen viljelyyn verrattuna.  Hollantilaisessa pitkäaikaisessa kenttätutkimuksessa vertailtiin tavanomaisten ja luomukoealojen satotasoja maaperäoloiltaan samanlaisilla pelloilla 13 vuoden aikana.

Vredepeelin koekentällä toteutettiin 13 vuotta kestäneessä kokeessa kuusivuotinen viljelykierto perunalla, herneellä, purjolla, ohralla, sokerijuurikkaalla ja maissilla, joiden jälkeen luomupellolla seurasi peitekasvi. Tavanomaisilla lohkoilla oli sama viljelykierto. Luomupellon tehokas orgaanisen aineksen lisäys oli 3050 kg/ha/v ja vastaavasti tavanomaisilla lohkoilla  joko 1950 kg/ha/v sian lietelantana tai 1250 kg/ha/v mineraalilannoitteena. Luomussa  ei käytetty kemiallista kasvinsuojelua, kun taas tavanomaisilla pelloilla suoritettiin kunkin satokasvin ruiskutusohjelman mukaiset kasvinsuojeluainekäsittelyt vuosittain. Kunkin alan koko oli noin 4 ha. Kastelu järjestettiin tarpeen mukaan, jos luontainen sademäärä jäi riittämättömäksi.

Koska koejärjestelmää ei voitu täysin satunnaistaa luomusäädösten vuoksi, analysoitiin taustatietona myös koealalla järjestetyn edellisen kenttäkokeen satotasot seitsemältä vuodelta. Satotasojen vertailemiseksi laskettiin kasvilajikohtaiset  satoindeksit, joita vertailtiin koealan pitkän aikavälin keskiarvoihin. Pohjaveden nitraattipitoisuuksia seurattiin vuosittain. Maaperän fysikaalis-kemiallisia ominaisuuksia mitattiin kolme kertaa kasvukaudessa. Maan sukkulamatojen, sienten ja bakteerien määrät mitattiin kolmesti kasvukaudessa.

Koevuosien mittaan satotasot koeruuduilla pysyivät hyvin samalla tasolla lukuun ottamatta perunaa, jolla sato jäi tavanomaisia koealoja pienemmäksi, mikä johtui pääosin perunaruttotartunnasta, joka pystyttiin tavanomaisilla ruuduilla estämään kasvitautiaineiden avulla. Kokeessa luomusatojen keskimääräinen satoindeksi oli noin 13 % pienempi kuin tavanomaisilla koealoilla. Jos perunasadot jätettiin tarkastelun ulkopuolelle, satotasojen keskimääräiset erot tavanomaisten ja luomulohkojen välillä eivät olleet tilastollisesti merkitseviä.

Pohjaveden nitraattipitoisuus väheni kokeen edetessä luomulohkolla, mutta ei tavanomaisesti viljellyillä lohkoilla. Samoin maaperän orgaanisen aineksen määrä, mururakenne ja kosteuspitoisuus olivat luomupellolla suuremmat kuin tavanomaisilla lohkoilla. Tavanomaisilla lohkoilla maan pH oli alhaisempi ja kasveille käyttökelpoisen typen määrä oli suurempi kuin luomulohkolla osoittaen nitraatin helpompaa huuhtoutumista maasta. Sukkulamatojen määrässä ei ollut selkeitä eroja koealojen välillä, mutta bakteerien ja sienten biomassa oli suurempi luomupellolla. Vuosittaiset satotasojen ja eliöbiomassan vaihtelut olivat vähäisemmät luomulohkolla, kun taas tavanomaisilla lohkoilla fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten parametrien vaihtelu oli suurempaa. Näin luomun alhaisempaa satotasoa saattaa kompensoida maaperän laadun ja viljelyolojen tasaisuus ja siten parempi ennakoitavuus, mikä on tärkeää viljelyvarmuuden kannalta.

Teksti: Sari Autio

Lähde:

Schrama, M., de Haan, J.J., Kroonen, M., Verstegen, H. & Van der Putten, W.H. 2018. Crop yield gap and stability in organic and conventional farming systems. Agriculture, Ecosystems and Environment 256 (2018): 123-130.

https://doi.org/10.1016/j.agee.2017.12.023