Jäämät vähissä, nitraattia niukasti

Ruoan turvallisuus tarkoittaa muun muassa sitä, että elintarvikkeet sisältävät mahdollisimman vähän torjunta-aineiden ja eläinlääkkeiden jäämiä. Monet kuluttajat pitävät myös lisäaineiden vähäisyyttä turvallisen ruoan kriteerinä.

Etenkin lapset ovat alttiita torjunta-aineille, sillä heidän immuunijärjestelmänsä ei ole vielä täysin kehittynyt. Lisäksi alle 3-vuotiaat lapset syövät suhteessa omaan painoonsa enemmän kuin muut ikäryhmät. Pikkulapsille tärkeä yksittäinen ruoan turvallisuustekijä on myös kasvisten sisältämä nitraatti.

Luomua voidaankin pitää turvallisena valintana, sillä suuri osa tavanomaisessa tuotannossa käytetyistä torjunta-aineista ja lisäaineista on luomussa kielletty. Luomun puhtaudesta kertoo myös Eviran vierasainevalvonta: esimerkiksi vuoden 2010 tulosten mukaan kotimaisista luomutuotteista ei löytynyt lainkaan jäämiä.

Luomueläimiä ei saa lääkitä ennaltaehkäisevästi vaan vain sairauden hoitamiseksi, ja luomussa ns. varoaika eläimen lääkekuurin jälkeen on kaksinkertainen verrattuna tavanomaiseen tuotantoon. Luomutuotannossa torjunta-aineiden ja lisäaineiden käyttökieltoa sekä lääkinnän varoaikoja valvotaan tarkasti.

Tavanomaisen ja luomun jäämäero kasvaa

Sekä EFSA:n että Eviran tilastojen mukaan eläinten lääkintä ja tiettyjen torjunta-aineiden käyttö on viime vuosina lisääntynyt tavanomaisessa tuotannossa. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että jäämävalvonnassa tuotteista löytyy yhä useammin usean eri torjunta-aineen jäämiä – pahimmillaan jopa 10 torjunta-aineen cocktail. Luomun ja tavanomaisen tuotannon erot ovat siis kasvaneet.

Eviran vuonna 2010 tutkimista jäämävalvonnan näytteistä 54 % sisälsi torjunta-aineiden jäämiä, ja osa näytteistä ylitti sallitun enimmäismäärän. Useimmin jäämiä löytyi EU:n ulkopuolella tuotetuista tuotteista, mutta myös kotimaisista tuotteista 28 % sisälsi niitä.

Jäämien pääsyä luomuruokaketjuun ei voida täysin sulkea pois, mutta valvotussa luomutuotannossa se on hyvin epätodennäköistä. Jonkin verran torjunta-ainejäämiä saattaa päätyä luomutuotteisiin ns. ristisaastuntana, jos luomupelto on lähellä tavanomaisessa tuotannossa olevia peltoja, joita ruiskutetaan torjunta-aineilla. Vuoden 2010 jäämävalvonnassa myös 7 %:sta tutkittuja luomutuotteita löytyi jäämiä; kaikki olivat tuontituotteita.

Jos luomunäytteistä löydetään jäämiä torjunta-aineista, joita ei ole sallittu luomutuotannossa, tuotteesta poistetaan luomumerkintä. Jos tuote on muutoin määräystenmukainen, se voidaan myydä tavanomaisena tuotteena.

Glyfosaattia lautasella?

Luomua suosiva kuluttaja säästää sekä itseään että luontoa myös rikkaruohomyrkyiltä eli herbisideiltä. Tukesin tilastojen mukaan herbisidejä myydään Suomessa vuosittain noin 1 000–1 500 tonnia (tehoaineena).

Yleisimmin käytetty herbisidien tehoaine sekä Suomessa että koko maailmassa on glyfosaatti, jonka turvallisuutta kansainvälinen tiedeyhteisö on 2000-luvulla alkanut epäillä. Glyfosaatin arvioidaan kulkeutuvan sellaisenaan maaperään ja pohjavesiin, ja pahimmillaan sen on todettu aiheuttavan eliöille epämuodostumia ja syöpää. Luotettaavaa tietoa glyfosaatin vaaroista on tutkijoidenkin vaikea saada, sillä suurin osa aineen riskinarvioinneista on sitä valmistavien yritysten tekemiä.

Nitraatti minimiin

Etenkin pikkulasten ruokavaliossa tärkeä turvallisuustekijä on kasvisten sisältämä nitraatti. Se muuttuu ihmisen elimistössä nitriitiksi, joka voi suurina määrinä häiritä kudosten hapensaantia. Lisäksi nitraattien runsaalla saannilla ja syöpäriskillä epäillään olevan yhteyttä. Paljon nitraatteja kerääviä kasviksia ovat lanttu, nauris, punajuuri, pinaatti, nokkonen, kiinankaali, salaatit ja juuresmehut.

Luomutuotteiden nitraattipitoisuudet ovat huomattavasti vähäisempiä kuin tavanomaisesti tuotettujen vihannesten. Yksi syy tähän on se, että nitraattia muodostuu vihanneksiin runsaasti typpilannoituksen seurauksena, eikä luomuvihanneksia lannoiteta typellä.

Esimerkiksi luomuruukkusalaatissa nitraattia on tavanomaisesti tuotettuun salaattiin nähden vain muutama prosentti. Tavanomaisesti tuotetun porkkanan nitraattipitoisuus puolestaan on moninkertainen luomuporkkanaan verrattuna. Lastenruokien raaka-aineiden on oltava vähänitraattisia, minkä vuoksi lastenruoissa suositaan luomuraaka-aineita.