Kuukausiarkisto maaliskuu 2010

Luomun kehityksen merkkipylväitä maailmalla

1800-luvun lopulta lähtien orastavia pyrkimyksiä luonnonmukaisuuteen maataloudessa

1920 -40-luvuilla biodynaamisia yhdistyksiä perustettiin eri maihin  Rudolf Steinerin v. 1924 pitämän maatalouskurssin innoittamana. Biodynaaminen viljely ja Demeter-merkki.

1920- ja -30-luvuilla Albert Howardin kehitystyö Intiassa maatalouden kehittämiseksi.

1930- ja -40-luvuilla Hans Mueller kehitti Sveitsissä orgaanis-biologista viljelyä. Nykyisin yleisin suuntaus saksankielisissä maissa. Bioland, BioSuisse -merkit.

1940 Albert Howardin kirja ”An Agricultural Testament” Englannissa.

1946 perustettiin Englannissa Soil Association-yhdistys. Orgaaninen viljely. (lisää…)

Luomun kehityksen merkkipylväitä Suomessa

1930-40-luvuilla A.I. Virtasen typpikotovaraisen viljely- ja ruokintajärjestelmän kehittäminen

1943 A.I. Virtasen kirja: AIV-järjestelmä karjanruokinnan perustana. Pellervo-Seura.

1946  käynnistyi Biodynaamisen yhdistyksen toiminta.

1963-65 prof. Toivo Rautavaaran viljelymenetelmien vertailututkimus vihanneksilla.

1960 ja -70-luvuilla prof. Toivo Rautavaara esitelmöi luomuviljelystä eri puolilla Suomea. (lisää…)

Mistä saan raaka-aineita luomukarjalanpiirakan valmistamiseen?

Kysymys: Voiko karjalanpiirakkaa kutsua luomupiirakaksi, jos sen valmistamisessa käytettävä voi ei ole luomua? Mistä saan raaka-aineita kuten luomuvoita ja luomuriisiä luomukarjalanpiirakan valmistamiseen?

Vastaus:
Luonnonmukaiseen tuotantotapaan saa viitata tuotteen nimessä, jos vähintään 95 % tuotteen maatalousperäisistä ainesosista on luonnonmukaisesti tuotettuja. 5% raaka-aineista saa siis olla tavanomaisesti tuotettua, mutta kuitenkin vastattava luonnonmukaista tuotantoa ja jalostusta koskevien ohjeiden liitteen 6 mukaista listaa sallituista tavanomaisista raaka-aineista. Voi ei kuulu tälle listalle, ja sen on aina oltava luomulaatua, mikäli haluaa viitata luonnonmukaiseen tuotantotapaan karjalanpiirakan nimessä.

Uudesta luomuasetuksesta nk. 70 % sääntö on poistettu, mikä mahdollistaa jatkossa määrältään vähäistenkin luomuainesosien ilmoittamisen ainesosaluettelossa. Viittaukset luonnonmukaiseen tuotantomenetelmään saa ainesosaluettelossa esittää ainoastaan sellaisten ainesosien yhteydessä, jotka ovat luonnonmukaisia. Tällöin luomuainesosien kokonaisprosenttiosuus maatalousperäisten ainesosien kokonaismäärästä on ilmoitettava.

Eli: mikäli voita ei saada luomuna, niin sitten myyntinimenä ei voi käyttää ”Luomukarjalanpiirakka”, mutta muutoin karjalanpiirakan ainesosaluettelossa voidaan vapaasti viitata niiden raaka-aineiden osalta luonnonmukaiseen tuotantoon (esim. luomuruis), jotka ovat luomua.

Pirkka-tuoteperheessä näyttäisi olevan Pirkka Luomu Mainio rasvaseoslevite 75 % (400 g). Pakkauskoko ei tietysti ole soveltuva teollisen mittakaavan toimintaan eikä kyseessä ole ”puhdas voi”, mutta mikäli kyseessä on suhteellisen pienet tuotantosarjat/käsinleivotut piirakat, voi tästäkin olla apua.

Riisiä on saatavana luomuna luomutuotteiden maahantuojilta.

Kysymykseen vastasi: Marjo Särkkä-Tirkkonen, Erikoissuunnittelija, ETM, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti

 

Kestävät viljelyjärjestelmät kehitysmaissa

Kestävät viljelyjärjestelmät tuottivat kehitysmaissa keskimäärin 64 % suurempia satoja, kuin viljelijöiden aiemmin käyttämät viljelyjärjestelmät. Näihin tuloksiin tuli professori Jules Prettyn tutkimusryhmä, joka evaluoi 286 kehitysmaissa toteutettua hanketta, joissa on hyödynnetty luonnonvaroja kestävästi käyttäviä menetelmiä maataloustuotannon kehittämiseksi. Tutkimuksen tavoitteena oli todentaa viimeaikaisten kestävän viljelyjärjestelmän kehittämisoperaatioiden vaikutus elintarviketuotantoon ja käyttöönotettujen viljelyjärjestelmien vaikutukset ympäristöön. (lisää…)

Fosforikysymys–onko vastauksia?

Maailman fosforivarat ovat rajalliset ja sijaitsevat vain muutaman valtion alueella. Fosforin kysyntä on kuitenkin edelleen kasvussa, mikä johtuu eläintuotteiden kulutuksen lisääntymisestä ruokavalioissa. Eräiden arvioitsijoiden mukaan fosforintuotannon huippu, eli ”peak phosphorus” tultaneen saavuttamaan noin 2033, jonka jälkeen tuotanto alkaa supistua ”helppojen” raaka-ainelähteiden ehtymisen takia. Tällöin on pakko ottaa käyttöön heikompia raaka-ainelähteitä, jolloin myös fosforin louhinnan ja rikastamisen hinta kohoaa. Jo viimeisin ruokakriisi osoitti, että tällaisilla fosforilannoitteiden hinnannousulla on tuhoisat vaikutukset kehitysmaiden pienviljelijöiden talouteen. (lisää…)