A I Virtasen Nobel-palkinnosta 60 vuotta

Joulukuun 10. tuli kuluneeksi 60 vuotta siitä, kun professori Artturi Iivari Virtanen sai Ruotsin kuninkaalliselta tiedeakatemialta kemian Nobel-palkinnon. Palkinto myönnettiin maatalouden ja ravintokemian keksinnöistä, erityisesti rehunsäilöntämenetelmän kehittämisestä.

A.I. Virtasta voidaan pitää suomalaisen biokemian ja ravitsemustieteen isänä. Suomalaisen säilörehun, voin ja juuston laatu perustuvat pitkälti Virtasen työryhmän tutkimustyöhön.

Virtanen toimi Valion laboratorioiden johtajana lähes 50 vuotta vuosina 1921-1970. Myös luonnonmukaisen viljelyn kehittämiselle hänen ja työryhmänsä työt ovat olleet hyvin merkittäviä.

Rehunsäilöntämenetelmän kehittäminen liittyi tärkeänä osana koko tilan typpiomavaraisuuden tavoitteluun. Palkintoesitelmässään hän valottikin sitä kokonaisuutta, johon hän rehunsäilöntämenetelmänsä sisällytti. Hän esitteli typpikotovaraisen viljelyjärjestelmän käyttäen perustana omalla tilallaan hankkimiaan käytännön kokemuksia.

Typpiomavaraisuuden hän jakoi kahteen osaan: omavaraiseen valkuaisruokintaan ja omavaraiseen typpilannoitukseen. Omavaraisessa typpilannoituksessa on omavaraisen typenhankinnan lisäksi tärkeää kotoisten lannoitteiden typen hyväksikäyttö. Täydellistä typpiomavaraisuutta helpompaa on vain jommankumman osa-alueen typpiomavaraisuus.

Maatilan typpiomavaraisuus edellyttää huolellista ja taitavaa suunnittelua ja koko talousjärjestelmän ratkaisemista nimenomaan tältä pohjalta. Tämän päivän luonnonmukainen viljely onkin AIV-menetelmän molempien puoliskojen käytäntöön viemistä.

Tulokset olivat niin hyviä, että Typpiomaraistoimikunta vuonna 1951 päätyikin suosittelemaan Virtasen typpikotovaraisen menetelmän käyttöönottoa laajalti Suomessa.

Lue lisää

Lähde: Typpiomavaraistoimikunnan mietintö. 1951. Maa- ja metsätalousministeriö Mon 1951:3.

Teksti: Jukka Rajala