Biotorjunta osana ekologista kasvinsuojelua

Tutkimushankkeen tavoitteena oli selvittää, miten ekologisen viljelyn kasvinsuojeluongelmia voidaan hallita kasvien omia, bioaktiivisia, aineita hyödyntäen. Hankkeessa tutkittiin vuosina 1999-2001 tuholaisten infokemikaaleja, biomolekyylejä kasvitautien torjunnassa ja kasviperäisiä glukosinolaatteja rikkakasvien hallinnassa. Mukana oli soveltavia tutkimuksia käytännön viljelmillä.

Tuholaistorjunnan tärkein tulos oli se, että houkutuskaistat tehosivat kaalikärpäsiin ja kirppoihin. Kiinankaali Yamiko houkutteli kuusinkertaisen määrän kaalikärpäsiä keräkaaliin verrattuna. Myös kirppojen siirtyminen pientareilta peltoon pysähtyi houkutuskaistaan lähes täydellisesti. Porkkanakempin torjuntaan saatiin tärkeää tietoa porkkanalajikkeiden kemiallisista eroista. Kasvinsuojeluaine limoneenin teho kemppien karkotteena osoittautui lyhytkestoiseksi.

Uutta kasvinsuojeluteknologiaa onkin syytä kehittää feromonien levitykseen kehitettyjen ratkaisujen pohjalta. Parhailla elistoreilla eli heräteaineilla (BION) saatiin mansikan härmä torjuttua tehokkaasti. Messenger -elisitori lisäsi myös satoa 10-20 %:a. Marjakasvien sisältämien fenolisten yhdisteiden määrät vaihtelivat paljon lajikkeittain. Tämä osoitti, että jalostuksella voidaan vaikuttaa kasvien tautikestävyyteen ja niin sanottujen terveyskomponenttien määriin.

Glukosinolaattien hajoamisessa syntyneet kaasut estivät erittäin tehokkaasti rikkakasvien itämistä ja sirkkajuuren kasvamista. Parhaita glukosinolaattilähteitä olivat sareptansinappi ja keltasinappi. Glukosinolaatteihin perustuvaa rikkakasvien torjuntaa voidaan tehdä kahdella tavalla: levittämällä siemenpuristeita riviväleihin tai sekoittamalla kasvimursketta maahan ennen kasvien istuttamista. Molemmat menetelmät edellyttävät uuden teknologian ja viljelyjärjestelmien kehittämistä.

Tiilikkala, K. 2002.
Maa- ja elintarviketalous 10: 78 s. http://www.mtt.fi/met/pdf/met10.pdf