Eläinten hyvinvointi luomutuotannossa arvioitavana

Siat ulkoilemassa maatilallaEläinten hyvinvointi maataloustuotannossa on noussut yhdeksi tärkeistä ruokapoliittisista kysymyksistä. Euroopan unionin tasolla on lainsäädäntöä muutettu ottaen huomioon vauhdilla kehittynyttä eläinten hyvinvoinnin tutkimusta ja sen tuloksia. Luomutuotantoa on pidetty edelläkävijänä eläinten hyvinvoinnin kysymyksissä. Mutta haasteitakin luomukotieläintuotannon kehittämisessä riittää.

Luomukotieläintuotanto perustuu eläinten lajinmukaisen käyttäytymisen huomioimiselle, eläinten kunnioitukselle ja niiden hyvän elämän mahdollistamiselle. Käytännössä luomutuottajat kuitenkin joutuvat kohtaamaan markkinoilla niin hintavertailut tavanomaisiin tuotteisiin kuin myös rajalliset mahdollisuudet luomun omaan tutkimustoimintaan ja oman tuotantotavan kehittämiseen.

Välillä on hyvä tehdä arviointia sen suhteen, ollaanko pystytty toteuttamaan omia tavoitteita ja periaatteita sekä toisaalta ollaanko tutkimuksen valossa tekemässä oikeita asioita vai onko jotain jäänyt huomioimatta. Myös tavanomaisella puolella edetään vauhdilla hyvinvoinnin kehittämisessä. Pystyykö luomu edelleen edelläkävijänä, vai kapeneeko ero huomaamattomaksi?

Lainsäädäntö Euroopan unionissa

Oleellisia asioita unionin yleisessä lainsäädännössä (http://europa.eu/legislation_summaries/food_safety/animal_welfare/l12100_fi.htm) ovat hyvä ja asiantunteva hoito, sopivat pito-olosuhteet, jotka mahdollistavat liikkumisen eivätkä vahingoita eläimiä sekä terveellinen ja tarpeiden mukainen ravinto. Sen sijaan typistyksiä ja muita lyhytaikaisia kivuliaita toimenpiteitä ei käytännössä rajoiteta. Lääkinnässä ennaltaehkäisevä käyttö mahdollistaa käytännössä esimerkiksi antibioottien ja kokkidiostaattien antamisen terveille eläimille.

Tämän lisäksi unionissa on erikseen säädetty munivien kanojen, vasikoiden ja sikojen suojelusta. Suomen laissa on valtioneuvoston asetukset koskien yleisimpiä tuotantoeläimiämme nautojen suojelusta, sikojen suojelusta, kanojen suojelusta ja broilereiden suojelusta. Yleisesti eläinten suojelusta on säädetty eläinsuojelulaissa ja -asetuksessa. Eläinten kohtelusta teurastuksen ja lopetuksen yhteydessä on myös säädetty Euroopan neuvoston ja maa- ja metsätalousministeriön tasolla.

Luomun lähtökohdat

Luomutuotannossa on tavanomaisen lainsäädännön lisäksi noudatettava luomulainsäädännön vaatimuksia tuotantoeläinten pidolle. Säännöissä on vaatimukset

  • eläinten käytettävissä oleville lattiapinta-aloille, jotka ovat suuremmat kuin minimipinta-alat tavanomaisessa tuotannossa.
  • eläinten mahdollisuudesta jaloitteluun ulkona ja laiduntamiseen.
  • eläinten lajinmukaisesta ruokinnasta.
  • eläintilojen luonnonvalosta, ilman puhtaudesta, melusta ja lajityypillisen käyttäytymisen mahdollistavista olosuhteista kuten kiinteäpohjaisesta kuivitetusta makuupaikasta kaikille
    karsinan eläimille, tonkimis- tai kuopsuttelumateriaalista ja lepo-orsista.

Lisäksi

  • tavanomaisessa tuotannossa käytössä olevia laitteita tai käytäntöjä on kielletty, esimerkiksi häkkikanalat ja porsitushäkit emakoilla.
  •  kivuliaita toimenpiteitä ei saa tehdä ilman kivunlievitystä.
  • erikseen on listattu tavanomaisena sallitut rehuaineet.
  • on rajoitettu lääkkeiden kuten antibioottien käyttöä ja kaksinkertaistettu varoajat.
  • on ohjeistettu jalostusta kieltämällä joitakin menetelmiä, kuten alkionsiirto.
  • on kielletty ne rodut, joissa eläin ei kykene lisääntymään normaalilla tavalla.

Lainsäädännöstä käytäntöön

Lainsäädännössä voidaan esittää vain eläinten suojelun minimivaatimukset, joita kaikkien on ehdottomasti kaikissa olosuhteissa noudatettava. Käytännössä eläinten hyvinvoinnin eteen tehtävän työn tavoitteena ei voi olla minimivaatimusten noudattaminen. Luomutuotannossa eläimet, varsinkin märehtijät, ovat oleellinen osa tehokasta ravinteiden kiertoa tilalla. Luomun periaatteiden mukaan eläinten hyvinvointi ja terveys ovat yhteydessä ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen. Terveys ei myöskään ole pelkästään sairauksien puuttumista vaan kokonaisvaltaista ruumiillisen, henkisen, sosiaalisen ja ekologien hyvinvoinnin vaalimista. Ympäristöystävällisyyden periaatteen mukaan tavoitellaan luonnon ekosysteemien tasapainoa, jossa eläimet ovat osa suurempaa kokonaisuutta. Oikeudenmukaisuuden periaatteen mukaan eläimiä tulee kunnioittaa ja huolenpidon periaatteen mukaan on toimittava vastuullisesti eikä esimerkiksi tuottavuutta voi nostaa hyvinvoinnin ja terveyden kustannuksella.

Tavanomaisessa tuotannossa on alalle luotu hyviä toimintatapoja ja suosituksia. Esimerkiksi uusien eläinsuojien eläinten käytettävissä olevien pinta-alojen suositusmitoitukset ovat luomun minimimitoituksiakin suurempia. Emolehmätuotannossa ja eläinten hyvinvoinnin huomioivassa modernissa lypsykarjassa ero luomun ja tavanomaisen välillä ei välttämättä näy muussa kuin ruokinnassa.

Eläinten hyvinvoinnin eteen tehtävään työhön vaikuttaa erityisesti siihen tarjottava tuki. Eläintilojen rakentaminen tai korjaaminen vastamaan hyvinvoinnin tarpeita mahdollistuu, jos vaatimukset sisällytetään investointitukiin. Myös eläinten hyvinvoinnin erityistuet voivat edesauttaa tilan mahdollisuuksia toteuttaa parannuksia. Luomutuotannossa myös markkinoilla maksettavan eläintuotteiden hinnan tulisi mahdollistaa eläinten hyvinvoinnin eteen tehdystä työstä aiheutuvat kustannukset, luomuhan on markkinoilla tällä hetkellä ainoa viranomaisten valvoma tuotantomuoto, jossa eläinten hyvinvointi on otettu huomioon minimitasoa paremmin.

Luomussakin on parannettavaa

Luomussa on selkeästi paremmin ainakin seuraavat asiat

  • eläimet, myös siat ja kanat, pääsevät kesäkaudella ulkoilemaan ja märehtijät laiduntamaan.
  • eläimiä ei pidetä kytkettyinä tai häkeissä.
  • eläimiä ruokitaan niille lajityypillisellä rehulla.
  • eläinten lajityypillisistä tarpeista huolehditaan paremmin: on liikkumatilaa, mukavat lepopaikat, mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen kuten sioilla tonkimiseen ja kanoilla kuopsutteluun ja orrella istumiseen sekä märehtijöillä laiduntamiseen.

Silti myös parannettavaakin löytyy:

– Naudoilla sorkka- ja utareterveyttä vaarantavana ja siten elinikää lyhentävänä tekijänä on rakolattioiden käyttö pihatoissa. Rakolattia ja lietelantasysteemi myös helposti pilaavat navetan ilmaa ammoniakilla. Luomussa tilannetta kuitenkin helpottaa päivittäinen ulkoilumahdollisuus. Naudoille parempi ratkaisu on kylmäpihatto kuivetulla alustalla.

– Vaikka vasikoita ruokitaan luomussa niiden luonnollisella ravinnolla eli lehmän maidolla ja ne saavat emältään terveydelle tärkeän ternimaidon ensimmäisinä päivinään, eivät maidontuotannossa olevat lehmät saa hoitaa itse vasikoitaan kuin muutamasta päivästä muutamaan viikkoon. Joillakin luomutiloilla on käytössä imettäjälehmiä, jolloin yhdelle lehmälle annetaan useampi vasikka ruokittavaksi.

– Nykyisellään monet maitotilojen luomuvasikat menevät tavanomaiseen lihankasvatukseen, joka on ongelmallista vasikoille epäedullisten olosuhteiden takia. Useilla luomutiloilla kasvatetaan vasikat itse, mutta myös luomunaudanlihan asiantuntevalle jatkokasvatukselle olisi tarvetta.

– Sikaloiden karsinat ovat kyllä tilavampia kuin tavanomaisessa tuotannossa ja sioilla on mahdollisuus ulkoiluun, mutta ovatko ne riittäviä sikojen luontaista käyttäytymistä ja riittävän virikkeellistä ympäristöä ajatellen? Sika on utelias ja älykäs eläin, se tarvitsee myös selkeästi erilliset paikat ruokailulle, lepäämiselle, ulostukselle ja puuhailulle sekä kuumalla vilvoittavaa mutaa ja kylmällä lämpimän kuivitetun makuupaikan. Lisäksi sika väistää tarvittaessa lajitoveriaan piiloutumalla. Sioille sopivia pito-olosuhteita tulisi kehittää.

– Munituskana- ja broilerituotannon suurin ongelma on luomupoikastuotannon puuttuminen. Tuottajat joutuvat ottamaan linnut tavanomaisesta tuotannosta, jolloin ne eivät välttämättä koskaan kunnolla sopeudu luomutuotantoon eli esimerkiksi opi ulkoilemaan. Luomukananmunantuotannon tulisi irrottautua tavanomaisesta tuotannosta ja kehittää oma luomutuotantoketju.

– Luomukanalat noudattavat samanlaista tuotantorytmiä kuin tavanomaiset kanalat, jolloin kanoja munitetaan yksi tuotantokausi eli noin vuosi ja poikaset tuotetaan erillisissä emokanaloissa, joissa munat kerätään pois pesistä ja poikaset kuoriutuvat hautomakoneessa. Emot eivät missään vaiheessa pääse edes näkemään poikasiaan eivätkä poikaset pääse oppimaan vanhemmiltaan ruokailu- ja elintapoja. Toisiko luomutuotantoketju tähän luonnollisemman vaihtoehdon? Esimerkiksi poikasten joukossa voisi olla muutama emokana opastamassa poikasia.

– Luomukanalat ovat myös rakenteeltaan samanlaisia kuin vastaavat tavanomaiset kanalat, niissä on vain sallittu pienempi eläintiheys ja vähemmän kanoja hallia kohti. Sallittu suurin lintumäärä hallia kohti on silti huomattavasti korkeampi kuin kanoille luontainen ja sopiva parvikoko. Kanaloissa on myös vastaavia ilmanlaatuongelmia kuin tavanomaisissa kanaloissa. Luomutuotantoon paremmin sopivia tuotantotiloja tulisi kehittää. Muualta Euroopasta löytyy vaihtoehtoja, kuten liikuteltavia pienkanaloita.

– Broilerituotanto on kaiken kaikkiaan huomattavan teollista tuotantoa ja siinä on luomun kannalta ongelmia ainakin poikasaineksen ylijalostuksen, tuotantotavan, rehuvaatimusten ja suurien parvikokojen (luomussakin sallittu 4800 lintua hallia kohti) takia. Suomessa onkin kokeilussa munituskanojen lihan kaupallistaminen. Myös munituskanojen tuotannossa kuoriutuvien kukkojen kasvatus sen sijaan, että ne lopetetaan heti kuoriuduttuaan, on luomun toimintaperiaatteiden mukaista. Suomessa toimiikin ainakin yksi tällainen kasvattaja.

– Sekä sikojen että broilereiden tainnutus ennen teurastusta tapahtuu hiilidioksidilla, minkä on todettu aiheuttavan kärsimystä. Teurastus ja siihen liittyvät kuljetukset ovat myös hyvin pitkälle automatisoituja ja eläinten käsittelyssä ei pystytä huomioimaan yksilöllistä kohtelua. Yleensä luomueläimet teurastetaan samoissa paikoissa kuin tavanomaiset, teurastukseen tulisi kehittää parempi tainnutusmenetelmä.

Lisätietoja:

Eläinten hyvinvointi luomussa -raportti Kurmakka Organic Food Oy 2013 on ladattavissa osoitteesta:

http://www.organic-finland.com/julkaisut

Tai

Lataa raportti tästä: Elainten hyvinvointi luomussa Nuora 2013(2 MB)
Teksti: Marja Nuora 30.9.2014

Artikkeli on kirjoitettu Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa Luomujatkojalostus vauhtiin -hankkeessa