Jaloittelutarhat – rakenteet ja varusteet.

 Jaloittelutarhoja rakennettaessa on kiinnitettävä huomiota ympäristön- ja erityisesti vesiensuojeluun. Tarha tulisi sijoittaa kuivalle paikalle ja estää sinne joutumasta vesiä ulkopuolelta. Turvallisuus ja puhtaus on tärkeää. Tarhaan kannattaa tehdä kiinteä pohja voimakkaan kulutuksen alueelle ja pehmeä vaihtopohja eläinten muuhun oleskeluun. Lypsylehmien on todettu pitävän enemmän pehmeästä kuoriketarhasta kuin asfalttipohjaisesta tarhasta. Asfaltti voi myös liukastaa talvella. Tarhat varustetaan eläinten juomalaitteilla ja ruokintahäkeillä tai –pöydillä, mikäli eläimet eivät voi kulkea vapaasti navettaan. Ruokintarakenteet kuten metalli- ja puukehikot tai katettu ruokapöytä pystytetään tarhan tiivispohjaiselle alueelle. Lypsylehmät tarvitsevat paljon vettä. Vesialtaita, juomakuppeja ja vesijohtoja asennettaessa on varmistettava veden riittävä virtausnopeus ja eristettävä vesiputket jäätymiseltä.

MTT:n maatalousteknologian tutkimuksella oli kaksi jaloittelutarhaa koerakennuskohteina. Juvalla sadan lehmän luomutilalla pihattonavetan läheisyyteen rakennettiin kaksiosainen jaloittelutarha, jonka etuosa (500 m 2 ) päällystettiin asfalttibetonilla ja takaosaan tehtiin maapohjainen kuoriketarha (600 m 2 ). Pintamaa poistettiin ja sen tilalle pantiin sorapatja sekä kuusen kuorike, joka koostui pitkistä kuorikesuikaleista, puun palasista ja oksista. Tarha salaojitettiin viiden metrin ojavälein; salaojaputket sijoitettiin 30 cm:ä vahvan sorakerroksen pohjalle. Soran päälle tuli 25-30 cm:n kerros kuoriketta. Rakenneratkaisu toimi hyvin. Kuorike osoittautui sopivaksi pintamateriaaliksi: se läpäisi vettä ja kesti lehmien liikkumisen. Lehmät viihtyivät pehmeällä kuorikepohjalla, niiden sorkat pysyivät terveinä ja puhtaina. Jos kuoriketarha oli hyvin märkä kuten keväällä ja syksyllä, kaikki lehmät pidettiin siirrettävän aidan avulla asfalttitarhassa. Näin kuorikealueen pinta kesti pidempään.

Asfalttitarha pudistettiin Juvalla traktorin etukuormaajan kauhalla, talvisin kerran viikossa ja kesällä harvemmin. Kuoriketta vaihdettaessa tarhan vanha kuorike voidaan käyttää pellolla maanparannusaineena ja tarvittaessa jälkikompostoida ennen pellolle levittämistä. Juvalla tarhan kuorike hienontui runsaan vuoden kuluessa niin, että se saatettiin lisätä pellolle ilman jälkikompostointia.

Kymmenen sentin korkea asfalttipalle esti Juvalla pintavesien valumista asfalttitarhasta kuorikepohjalle. Tarhasta syntyvät pintavalumavedet koottiin kaivoon ja pumpattiin sieltä aluksi lietesäiliöön ja vuoden 2001 lopussa koesuodattimeen.

Yli-Iissä kolmenkymmenen lypsylehmän käyttöön rakennettiin 900 neliömetrin kokoinen maabetonitarha. Siinä runkoaineeksi valittiin soran sijasta masuunikuona. Masuunikuonabetonia lisättiin noin 10 cm:n vahvuiseksi kerrokseksi. Pohja muodostui 20 cm:n paksusta masuunihiekasta.

Yli-Iissä valumavesien käsittelyyn rakennettiin koesuodatin. Vedet johdettiin saostus- ja jakokaivojen kautta seossuodattimeen ja sieltä edelleen mittakaivoon. Kaivosta vesi kulki matalahkoon pelto-ojaan, jonka kasvillisuus oli runsas. Tarhat ympäröitiin puolitoista metriä korkealla aidalla. Raportti sisältää myös rakennepiirustuksia jaloittelutarhojen rakentamisesta. (RiKo)

Puumala, M. 2004.
Jaloittelutarhat – rakenteet ja varusteet.
MTT:n selvityksiä 72. Jokioinen: Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. 17 s., 7 liitettä. www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts72.pdf