Joulukinkun ekotehokkuus

Tutkimuksessa tarkasteltiin tavanomaisen ja luonnonmukaisen sianlihan tuotannon ekotehokkuutta Etelä-Suomessa ja Tanskassa. Ekotehokkuus tähtää ympäristöä säästävään tuotantoon: vähemmästä pyritään tuottamaan enemmän. Tässä tutkimuksessa ekotehokkuutta mitattiin ekologisen selkärepun ja energia-analyysin avulla: ekologinen selkäreppu ilmaisee hyödykkeen tuottamiseen vaadittujen materiaalipanosten määrän ja energia-analyysi kertoo tuotteen tuottamiseen tarvittavan koko energiamäärän.

Ekotehokkuuden vertailu kohdennettiin sian ruhosta saatavaan kinkkuun. Ekologisella selkärepulla mitattuna ekotehokkain vaihtoehto oli suomalainen luomukinkku ja toisena tanskalainen luomukinkku; tanskalainen tavanomainen kinkku jäi ekotehokkuudessaan viimeiseksi. Energia-analyysillä määritettäessä tanskalainen luomukinkku nousi tehokkaimmaksi vaihtoehdoksi. Sen jälkeen sijoittuivat ekotehokkuuden järjestyksessä tanskalainen tavanomainen, suomalainen luonnonmukainen ja suomalainen tavanomainen kinkuntuotanto.

Tutkimuksessa arvioitiin myös ekologisen selkärepun käyttökelpoisuutta ekotehokkuuden mittaamisessa. Ekologinen selkäreppu tutkimusmenetelmänä yhteismitallistaa tuotannon aiheuttamaa panoskäyttöä materiaalikiloina tai -tonneina riippumatta siitä, minkälaisia vaikutuksia näiden käytöllä on. Panoskäytön lisääntyminen kasvattaa tosin samalla ympäristöhaittojen mahdollisuutta.

Aro-Heinilä, E. 2002
Joulukinkun ekotehokkuus
Tavanomaisen ja luonnonmukaisen tuotannon ekologinen selkäreppu sekä energiakulutus Etelä-Suomessa ja Tanskassa.
MTT:n selvityksiä 25. Helsinki. MTT Taloustutkimus. 82 s.
www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts25.pdf