Kanadan luomuviljelijät hakevat oikeutta gm-rapsivahingoista

Luomuviljelijät Kanadassa peräävät oikeuksiaan tuottaa luonnonmukaisesti myös rapsia. Luomurapsin viljely on käynyt käytännössä mahdottomaksi, koska gm-rapsi on saastuttanut pellot ja vaikka puhdasta siementä saisikin, niin sekoittumisriski on liian suuri, jotta luomuviljelijä voisi sen ottaa. Gm-rapsin siitepöly kulkeutuu tuulen mukana jopa kilometrien päästä myös luomupelloille.

Keski-Kanadan preeria-alueen viljelijät Saskatschewan osavaltiossa käyvät oikeustaistelua Monsanton ja Bayer Crop Sciencen kanssa saadakseen korvauksia menetyksistään.

Alueen luomuviljelijät pyrkivät tekemään kaikkensa varovaisuusperiaatteen nostamiseksi kunniaan ja pyrkivät turvaamaan luomuviljelyn harjoittamisen edellytykset jatkossakin gm-lajikkeiden aiheuttamaa saastumista vastaan.

Onko yrityksellä vastuita?
Luomuviljelijät haluavat oikeusteitse selvittää, onko gm-yritykset ovat vastuussa aiheuttamistaan vahingoista, kun muuntogeeniset siemenet, siitepöly ja kasvit leviävät pelloille, aiheuttaen vahinkoa.

Monsanton ja Schmeiserin aikaisempi oikeustapaus on osoittanut, että yrityksillä on patenttilakien perusteella huomattavia oikeuksia siemeniinsä. Tämän toisen oikeuskäsittelyn tarkoituksena on selvittää, onko niillä myös vastuita ja velvollisuuksia?

Viljelijät ovat menettäneet

  • pääsyn markkinoille
  • valinnan mahdollisuudet
    sekä
  • päätäntävallan valita mitä viljelee
  • kuinka viljelee
  • mikä on sadon laatustandardi ja arvo
  • kuka ostaa sadon.

Kuluttajat menettävät mahdollisuudet saada sellaisia tuotteita kuin he haluavat. Pyrkimyksiä yhteisen hyvän lisäämiseksi sekä demokratiaa ja vapautta on näin poljettu, sanovat osavaltion luomuviljelijät.

Tosin sanoen luomuviljelijät haluavat selvittää perusteellisesti, kuka on vastuussa niistä vahingoista, joita aiheutuu luomuviljelijöille, kun he eivät voi enää viljellä ja myydä luomurapsia. Sama tilanne voi jatkossa mahdollisesti koskea muitakin luomutuotteita.

Saskatchewan Organic Directorate, Organic Agriculture Protection Fund Committee.

Teksti: Jukka Rajala