Kasvihuonekaasujen päästöt luomuviljelyssä kolmannes tavanomaisesta

Kasvihuonekaasujen päästöt ovat luomumaataloudessa vain kolmannes tavanomaisen tuotannon päästöistä. Luomutuotannossa energian kulutuksesta aiheutuvat päästöt ja typpilannoituksesta aiheutuvat dityppioksidin päästöt ovat tavanomaista pienempiä. Lisäksi luomuviljelyssä maan multavuus lisääntyy ja maa toimii hiilen nieluna. Nämä tulokset saatiin Muenchenin yliopistossa tehdyissä tutkimuksissa. 

Kasvihuonekaasujen päästöt olivat luomutiloilla 900 kg ja tavanomaisilla tiloilla 2600 kg CO2 hehtaaria kohti vuodessa eli luomutilojen kasvihuonekaasujen päästöt olivat 35 % tavanomaisten tilojen päästöistä. Satotonnia kohti kasvihuonekaasujen päästöt olivat luomutiloilla neljännestä pienempiä.

Tutkimus tehtiin Muenchenin yliopiston luonnonmukaisesti viljellä koetilalla sekä 18 lähiseudun luomutilalla ja verranteena käytettiin 10 tavanomaisesti viljeltyä maatilaa.

Luomu säästää energiaa
Fossiilista energiaa kului luomutuotannossa puolta vähemmän. Vaikka sadot olivat 50-85 prosenttia tavanomaisesta, niin tuotos/panos-suhde oli luomutuotannossa 4-50 % tavanomaista parempi.

Pelto luomussa hiilinielu
Maahan kertyi hiiltä luomutiloilla 400-1350 kg CO2 hehtaaria ja vuotta kohti, kun tavanomaisilla tiloilla maasta vapautui hiiltä 200 kg CO2/ha/v. Suurta eroa maan hiilinieluna toimimisessa selittää mm se, että luomuviljelyssä apilapitoisten nurmien osuus oli huomattavasti tavanomaisia tiloja suurempi ja lanta hyödynnettiin lannoitteena tarkemmin, ja helppoliukoisia väkilannoitteita ei käytetty.

Tärkeän kasvihuonekaasun, typpioksidin eli ilokaasun, päästöt olivat luomutuotannossa noin 10-40 % tavanomaista pienempiä.

Tilojen väliset vaihtelut kaikkien tutkittujen muuttujien suhteen olivat kuitenkin suuria molemmissa tilaryhmissä.

-Kasvihuonekaasujen päästöjä voidaan tilatasolla vähentää merkittävästi, kun optimoidaan energiankäyttö sekä hiilen ja typenkierrot, sanovat tutkimuksen tekijät professori Kurt-Juergen Huelsbergen ja tutkija Björn Kuestermann Muenchenin yliopiston Ekologisen maatalouden laitokselta.

Tulokset ovat osa tutkimushanketta, jonka tavoitteena on kehittää indikaattoreihin perustuvia malleja maatilojen tuotantojärjestelmien kestävyyden määrittämiseen. Tutkimuksen rahoitti Saksan liittovaltion ympäristösäätiö.

Lähde:
Kuestermann, B., Kainz, M., Huelsenbergen, K-J. 2008. Modeling carbon cycles and estimation of greenhouse gas emissions from organic and conventional farming systems. Renewable Agriculture and Food Systems: 23 (1);38-52. doi:10.1017/S1742170507002062

Teksti: Jukka Rajala