Kemiallisen tehotuotannon jatkaminen on vaarallinen utopia!

Kemiallisen tehotuotannon jatkaminen on vaarallista utopiaa. Näin vastaa luomuviennin asiantuntija Erkki Pöytäniemi blogi-artikkelissaan Maaseudun Tulevaisuus-lehdessä 20.12.2010 julkaistuun ”Puolet maataloudesta luomussa olisi utopiaa” -artikkeliin. Suomen maabrändityöryhmän tavoite, että 50 % Suomen maataloudesta on luomua vuonna 2030 on vain välttämätön välitavoite siihen, että luomun osuus on 100 %.

Maaseudun Tulevaisuus-lehdessä 20.12.2010 julkaistussa artikkelissa toimittaja oli päätynyt tilastoja tarkastelemalla siihen, että maabrändityöryhmän esitys 50 prosentin luomuosuudesta johtaisi noin miljoonan viljakilon tuontiin. Erkki Päytäniemi vastaa artikkeliin kyseenalaistamalla artikkelissa käytetyn tarkastelutavan, joka on verrattavissa autolla-ajoon pelkästään peruutuspeiliä katsomalla.

Maatalouden suuret haasteet
Maataloutta ja elintarvikeketjua on vaarallista tarkastella staattisena ja muusta maailmasta erillisenä asiana. Kuka tahansa aikaansa seuraava ihminen ymmärtää, että vuonna 2030 toimintaympäristömme – katsottiin asiaa sitten asiaa maatalouden tai minkä tahansa yhteiskunnan osa-alueen kannalta – on täysin erilainen kuin tällä hetkellä. Ruoan tuotannon kannalta oleellisin muutos on halvan fossiilisen energian loppuminen. Nykyinen maatalous on täysin öljyriippuvainen ja tuottavuudessa viimeisen 100 vuoden aikana otetut edistysaskeleet eivät ensi sijassa johdu maataloudessa itsessään tehdyistä innovaatioista vaan halvan öljyn mahdollistamasta panosteollisuudesta – siis keinolannoitteista ja torjunta-aineista – ja teollisen logiikan käyttöönotosta jopa kotieläinten hoidossa.

Irti öljyaddiktiosta
Vuonna 2030 tilanne on jo toinen. Öljy ei tietenkään ole loppu, mutta se on niin kallista, että on järkevämpää hyödyntää pellossa ja maatilalla tapahtuvia biologisia järjestelmiä ravinteiden kierrätykseen, parempaan hyödyntämiseen ja typen biologiseen sidontaan. Luomuviljely on jatkumoa sille vuoroviljelyjärjestelmälle, joka ehdittiin kehittää ennen kemianteollisuuden ja halvan öljyn esiinmarssia ja jonka parhaita esimerkkejä on ainoan nobelistimme A.I. Virtasen typpiomavarainen maatalous. Halpaan kemiaan perustava tehoviljely on katsottava vaaralliseksi harhapoluksi siltä kehitystieltä, jossa luomuviljely on ainoa kestävä ratkaisu maailman ruoantuotannon hoitamiseksi.

Luomu vakavasti otettava kehitysmahdollisuus
Mikä olisi vaihtoehto luomulle? Palataanko 1950-luvun tilanteeseen, jolloin keinolannoitteiden käyttöä tuettiin valtion varoista? Mikä olisi tässä tilanteessa moraalittomampaa, kun tiedämme, että loput fossiiliset polttoaineet pitäisi jättää maankamaraan ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi? On moraalinen välttämättömyys suunnata maatalouden kehittämispanokset luomun kehittämiseen, jotta luomun tuottavuustasoa saadaan nostettua. Oikeastaan on hämmästyttävää, että tänäkin päivänä parhaat luomutilat yltävät samoihin tuotostasoihin kuin kemiallisetkin tilat vaikka koko maatalouden tukijärjestelmä ja ”parhaat aivot” ovat viimeiset 50 vuotta tehneet töitä pelkästään tehotuotannon kehittämiseksi. Luomua ei pidä tarkastella tilastoista vaan kehitysmahdollisuutena.

Luomua lisää
Onneksi meillä on tässä projektissa myös helpottavia tekijöitä: luomusta maksetaan lisähintaa ja sillä on kysyntää sekä meillä että muualla. Kommenttina maabrändityöryhmän asettamaan 50 % tavoitteeseen sekä MTK:n Marttila että PTT:n Yrjölä ovat todenneet, että luomua voitaisiin tuottaa vain sitä tahtia kuin markkinat vetävät. Tehdään sitten ensin edes se! Voisiko MTK järjestää, että Suomen luomuala kaksinkertaistuisi vuoteen 2012 mennessä? Suomen luomusektorin ensisijainen este tällä hetkellä on kotimaisen raaka-aineen puute. Luomuviljasta on huutava pula, luomuvalkuaista tarvitaan lisää, luomutärkkelysperunaa tarvitaan moninkertainen määrä nykyiseen verrattuna, luomumeijeri- ja lihatuotteilla olisi nyt imua, mutta markkinaloikkaa ei voi ottaa, kun ei ole tavaraa. Jne. Suomen luomumarkkinoilla kasvaa nyt ennenkaikkea tuonti, ja osittain myös sellaisissa tuotteissa, joita Suomessakin voitaisiin tuottaa.

Luomu valmis etsimään ongelmanratkaisuja
Ruoantuotanto tulee tulevina vuosikymmeninä olemaan valtava globaali ongelma ja olen varma, että sen ongelman ratkaisu ei ole lisää kemiaa, eikä lisää geenimanipulaatiota, ei lisää pienen kaupungin kokoisia sianlihantuotantolaitoksia, eikä lisää ydinvoimakäyttöisiä traktoreita. Ratkaisu on luonnon omien biologisten järjestelmien ymmärtämisessä ja käyttämisessä. Panostetaan siihen ja ollaan – kuten maabrändityöryhmä myös haastaa – maailman ongelmanratkaisija.

Puolet maataloudesta luomussa olisi utopiaa. Maaseudun Tulevaisuus-lehti 20.12.2010

Erkki Pöytäniemen blogiartikkeli 20.12.2010:
Kemiallisen tehotuotannon jatkaminen on vaarallinen utopia

Muita aiheeseen liittyviä artikkeleita

Fosforikysymys – onko vastauksia?

Lue Nobel-esitelmän osa: A I Virtasen typpiomavarainen viljelyjärjestelmä

Yhdeksän mittaria maapallon kestävyydelle

Ilmastopoliittinen selonteko: päästöjä leikattava 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä

Tanskan luomutiloilla kasvihuonekaasupäästöt nollaan vuoteen 2025 mennessä

Professori Jensen: Luomutuotanto kestävyyden veturi, mutta kehitettävääkin riittää

Itavallassa jo 20 % pelloista luomussa  Luomumarkkinat rajussa kasvussa Itävallassa

Luomuruokailu yleistyy vauhdilla Göteborgissa

Luomuruokaa Helsingin päiväkoteihin 50 prosenttia vuonna 2015

Uusi ohje: Kööpenhaminan kouluruuasta 75 % luomua

Tanskalainen Irma-ketju saavutti maailmanennätyksen luomumyynnissä