Kestävät viljelyjärjestelmät kehitysmaissa

Kestävät viljelyjärjestelmät tuottivat kehitysmaissa keskimäärin 64 % suurempia satoja, kuin viljelijöiden aiemmin käyttämät viljelyjärjestelmät. Näihin tuloksiin tuli professori Jules Prettyn tutkimusryhmä, joka evaluoi 286 kehitysmaissa toteutettua hanketta, joissa on hyödynnetty luonnonvaroja kestävästi käyttäviä menetelmiä maataloustuotannon kehittämiseksi. Tutkimuksen tavoitteena oli todentaa viimeaikaisten kestävän viljelyjärjestelmän kehittämisoperaatioiden vaikutus elintarviketuotantoon ja käyttöönotettujen viljelyjärjestelmien vaikutukset ympäristöön.

Tutkimukseen mukaan otettiin mukaan hankkeita, joissa käytettiin kestävän viljelyjärjestelmän periaatteita. Pretty kuvaa niitä seuraavasti: ”Maatalouden kestävään tuotantoon pyrkivät viljelyjärjestelmät painottavat hyötyjä, jotka ovat saavutettavissa käyttämällä ekologisesti parhaalla mahdollisella tavalla perimältään hyviä viljelykasveja ja kotieläimiä. Kestävä maatalous ei siten sulje pois mitään teknologioita tai menetelmiä ideologisin perustein, esim. gmo-kasvit tai luomuviljely, kunhan ne parantavat viljelijöiden toimeentuloa eivätkä vaurioita ympäristöä.”:

 Hankkeissa hyödynnettiin seuraavia kestävän tuotannon menetelmiä:

  • Integroitua kasvinsuojelua, jonka tautien, tuholaisten ja rikkakasvien torjuntamenetelmät pohjautuvat ekosysteemin joustavuuteen ja monimuotoisuuteen, ja jossa torjunta-aineisiin tartutaan vasta muiden keinojen osoittauduttua tehottomiksi.
  • Integroitua ravinnehuoltoa, jossa pyritään tasapainottamaan viljelyjärjestelmän biologisen typensidonnan, orgaanisten ja epäorgaanisten ravinteiden tuonnin tarve sekä vähentämään ravinnehävikkejä eroosion torjunnalla.
  • Kestävää/säästävää muokkaustekniikkaa (conservation tillage), jonka avulla vähennetään maan muokkauskertoja, jotta maan kosteutta voidaan hyödyntää tehokkaammin.
  • Peltometsäviljelyä (agroforestry), jossa monikäyttöpuulajeja istutetaan viljelyaloille ja kollektiivisesti hoidetaan ympäristön metsävaroja kestävästi.
  • Vesiviljelyä viljelyjärjestelmän osana, esim. kalanviljely altaissa tai ojissa peltojen läheisyydessä.
  • Sadeveden keruujärjestelmiä, joiden avulla kuivia tai viljelykelvottomiksi käyneitä alueita pystytään rajatusti ottamaan taas viljelyyn.
  • Kotieläintuotannon integrointia kasvintuotantoon

 Neljä vuotta projektien päättymisen jälkeen tehdyt vaikuttavuusarvioinnit osoittivat, että uudet viljelijät tarttuivat omavaraisiin ja kestäviin viljelymenetelmiin herkästi. Viljelijöiden määrä oli lisääntynyt 56 % ja pinta-ala oli kasvanut 45 %.

Lue koko artikkeli Ruoka ja kestävyys -blogista