Kestorikkakasvit kevätviljantuotannon uhkana

Kirjallisuuskatsauksessa kartoitettiin ongelmallisimpien kestorikkakasvien, juolavehnän, pelto-ohdakkeen ja peltovalvatin biologiaa ja kemikaalitonta sekä kemiallista torjuntaa. Nämä rikkakasvit menestyvät viljapelloilla, koska ne lisääntyvät voimakkaasti kasvullisesti juurten ja juurakoiden avulla, kilpailevat menestyksekkäästi kasvutilasta, sietävät muokkausta ja leviävät muokkausvälineiden mukana.

Julkaisusta löytyvät varsin laajat kunkin rikkakasvin biologian ja kemikaalittoman torjunnan kuvaukset. Kemikaalittoman torjunnan keskeinen menetelmä on kunnollinen viljelykierto, jossa on mukana monivuotinen, useita kertoja niitettävä nurmi. Tällöin pelto-ohdake ja -valvatti eivät yleensä pääse lisääntymään haitallisesti. Rikkakasveja tehokkaasti varjostava viljelykasvi on oleellinen osa torjuntaa. Syysmuokkauksessa paras yhdistelmä on sadonkorjuun jälkeinen sänkimuokkaus, jota seuraa myöhäinen kyntö. Sänkimuokkaus pilkkoo juuria ja juurakoita sekä yllyttää ne kuluttamaan vararavintoja uuteen kasvuun. Myöhäinen kyntö hautaa sitten heikentyneet juuret ja juurakot.

Kestorikkakasvien kemikaaliton torjunta on tehokkainta, kun niitto tai muokkaus tehdään kasvin juurten ja juurakoiden ollessa heikoimmillaan eli kompensaatiopisteessä. Tällöin juuriston ja juurakon vararavintoa on kulutettu kasvuun ja lehdet ovat yhteyttäneet melko vähän. Avokesannointiin voidaan käyttää joko väsytystaktiikkaa kompensaatiopisteessä tapahtuvilla muokkauksilla tai kuivatustaktiikkaa, jossa kestorikkakasvien juuret vedetään pinnalle kuivumaan. Rikkakasveja voidaan torjua viljan riviväleistä myös harauksella.

Lähde: MTT:n julkaisutietokanta Jukuri  

Lötjönen, T., Jalli, H., Vanhala, P., Kakriainen-Rouhiainen, S., Salonen, J. 2002.
Kestorikkakasvit kevätviljantuotannon uhkana
Maa- ja elintarviketalous 9: 115 s. + 2 liitettä.
http://www.mtt.fi/met/pdf/met9.pdf