Kirja terävöittää keskustelua voiko luomu ruokkia maailman?

Pystyykö luomumaatalous tuottamaan riittävästi ruokaa kaikille maailman asukkaille? Kyllä, uuden kirjan mukaan, jonka on kirjoittanut saksalainen maatalousasiantuntija.

Kysymys, voiko luomumaalous auttaa voittamaan maailman nälän on vilkkaan keskustelun kohteena. Se on myös aiheena kirjassa, jonka nimi on provokatiivisesti Food Crash „Ruoka-Romahdus -Tuotamme ruokamme tulevaisuudessa luomumenetelmin – tai ei sitten enää lainkaan“.

Tavoitteena kestävä ruoantuotanto
Kirja keskittyy siihen, miten ihmiskunnan ruoantuotanto voidaan varmistaa ilman että maapallon resursseja kulutetaan loppuun sekä siihen mitä poliittisia ja yhteiskunnallisia toimenpiteitä tulee tehdä, jotta tämä voidaan saavuttaa.

Luomu tuottaa selvästi pienempiä satoja intensiivisesti viljellyillä alueilla Länsimaissa – lähinnä keskisessä Euroopassa.

Kehittyvissä maissa, joissa vallitsee useinkin epäedulliset sääolosuhteet, ja jossa tavanomainen maatalous ei ole niin intensiivistä, luomuviljely on selvästi tuottoisampaa. Kirjassa esitellään useita esimerkkejä kehitysmaista, joissa on saatu luomumenetelmin paljon tavanomaista korkeampia satoja.

Kirjassa paneudutaan myös tavanomaisen maatalouden aiheuttamaan ekologiseen velkaan. Tavanomaisen maatalouden ekologiset kustannukset työnnetään ympäristön rasitukseksi. Esimerkiksi väkilannoitteista huuhtoutuvat ravinteet rehevöittävät vesistöjä.

Luomun vahvuuksia
Kirjan kirjoittaja Felix von Löwenstein työskenteli kehitysyhteistyötehtävissä Haitissa kolme vuotta ja sen jälkeen Tsadissa ja Burkina Fasossa, korostaa sitä, että tavanomainen maatalous tekee köyhille viljelijöille välttämättömäksi ostaa kalliita väkilannoitteita ja torjunta-aineita.

On suuri etu viljelijöille, että uudenaikaisissa luomumenetelmissä ei tarvita kalliita tuotantopanoksia ja pääomaa tilan ulkopuolelta ja keskitytään parantamaan maan kasvukuntoa luontaisin menetelmin ja ravinteiden kiertoa kehittämällä sekä siirtämällä viljelijäkokemuksia viljelijältä toisille viljelijöille.

Tämän takia kehitysmaiden pienviljelijät, jotka muodostavat noin 70 prosenttia maailman miljardista aliravituista, ovat vähemmän riippuvaisia vaihtelevista maailmanmarkkinahinnoista ja se tekee heille mahdolliseksi käyttää suuremman osan sadosta ravinnoksi omassa perheessä.

Maailman ruokakriisi ei johdu ensisijaisesti elintarvikkeiden puutteesta. Nykyään tuotetaan selvästi enemmän kuin tarvitaan. Elintarvikkeita tuhlataan surutta ja heitetään paljon jopa roskiin. Maailmassa on miljardi aliravittua ihmistä. Maailmassa on myös miljardi ylipainoista ihmistä. Elintarvikkeiden tasaisempi käyttö olisi edullista kummallekin ryhmälle.

Haasteita päättäjille
Kirjassa tekijä kuvailee havainnollisesti lukuisten esimerkkien avulla, kuinka voidaan onnistua turvaamaan maailman väestön ruoan saanti sopusoinnussa luonnon kanssa – kestävästi. Hän kertoo myös, mitä poliittisia ja yhteiskunnallisia toimenpiteitä tulee tehdä, jotta tämä saavutettaisiin.

Haaste koskee päättäjiä, viljelijöitä ja kuluttajia. Kaikkien tulee ottaa tarkemmin huomioon maapallolla vallitsevat ekologiset lainalaisuudet. Viljelijöiden tulee muuttaa viljelymenetelmät ekologisiksi. Kuluttajien on tarpeen muuttaa ruokailutottumukset ekologisiksi vähentämällä lihan ja muiden kotieläintuotteiden kulutusta. Ruokaa ei saa enää tuhlata eikä heittää roskiin. Päättäjien tulee luoda sellaiset puitteet, että uusiutumattomia luonnonvaroja käytetään oleellisesti nykyistä säästeliäämmin ja että niille etsitään korvaavia vaihtoehtoja.

Kuluttajat samassa veneessä
Tekijä kuvaa monissa ihmisissä olevaa ”kaikki-sinä-voit-syödä”- mentaliteettia. Liian monia ihmisiä vaivaa Ruoka-ekoismi, josta tulee parantua. Ruoan hinnan tulisi vastata myös sen ekologista arvoa. Esimerkiksi liha on ekologisesti paljon arvokkaampaa kuin sen nykyinen hinta viestii. Lihan hinnan kallistuminen vähentäisi automaattisesti lihan ostamista ja tuhlaamista. Vähentämällä lihankulutusta kuluttaja saa suuren suuren vipuvaikutuksen. Typen määrä vähenee sekä lannoituksessa eikä maahan tuodussa valkuaisrehuissa. Samalla tarvittava peltoalan tarve vähenee – ja edelleen rehunviljelyyn tarvittavat tuotantopanokset ja ympäristökuormitus.

Määrän lisäksi tärkeää on myös laatu. Teollisesti tuotetun lihan syöminen tulisi lopettaa kokonaan ja syödä sen sijaan ekologisesti tuotettuja kotieläintuotteita.

Kirjan on kirjoittanut luomuviljelyn asiantuntija Felix zu Löwenstein, joka on nykyisin itse luomuviljelijä ja Saksan Luomuliiton puheenjohtaja.

Lähde: Food Crash – Wir werden uns ökologisch ernähren – oder gar nicht mehr. Löwenstein, F. 2011. Ruoka-Romahdus –Tuotamme ruokamme tulevaisuudessa luomumenetelmin – tai ei sitten enää lainkaan.

Aiheesta lisää Luomuviljely voisi tuottaa ruoan maailman väestölle 

Teksti: Jukka Rajala