Kotoisen valkuaisruokinnan tehostaminen kiinnostaa viljelijöitä

Valkuaisruokinnan omavaraistaminen ja kustannusten säästäminen kiinnostaa maidon- ja naudanlihan tuottajia sekä lampureita. Tehoa kotovaraiseen valkuaisruokintaan ja laiduntamiseen– seminaari veti salin täyteen Leppävirralla 20-21.2.2011. Noin 100 tuottajaa sai tuhdit paketit uutta ajateltavaa valkuaisrehujen viljelyyn ulkomaisten ja kotimaisten alustusten välityksellä. Seminaarin järjestivät Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin Luomulla etumatkaa Etelä-Savolle –hanke, ProAgrian eri hankkeet, MTT, Valio sekä Older Grupp Oy Virosta.

Tehoa kotoiseen valkuaisruokintaan ja laiduntamiseen – seminaarin yhteenvetona ja keskeisinä poimintoina voidaan sanoa mm:

Palkokasvit tarjoavat mahdollisuuksia

Monivuotisten nurmipalkokasvien kuten puna-, alsike- ja valkoapilan sekä sinimailasen viljely tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia kotovaraistaa lypsylehmien, lihanautojen ja lampaiden ruokinnassa tarvittavan rehuvalkuaisen tuotantoa. Niitä kannattaa kylvää säilörehunurmiin. Mutta myös laitumiin -varsinkin valkoapilaa.

Tämä on pitemmällä tähtäimellä varsin perusteltua, koska näiden kasvien viljely voi vähentää riippuvuutta kalliin osto-/tuontivalkuaisrehujen ostamiselta. Ne ovat kalliita ja hinnat voivat vaihdella maailmanmarkkinoiden mukana suuresti. Niiden viljely myös vähentää tarvetta ostolannoitteiden käytölle.

Palkokasvien viljely on myös ympäristön kannalta edullista; fossiilista energiaa säästyy, kasvihuonekaasujen päästöt vähenevät ja monimuotoisuus lisääntyy.

Lisäksi voidaan viljellä säilörehuksi yksivuotisia virna-vilja-seoksia tai herne-vilja-seoksia , tai härkäpapua puhtaana tai vilja-seoksina, joista korjataan yksi sato säilörehuksi. Kun tällaisen kasvuston aluskasviksi kylvetään keväällä esim italian raiheinää, niin palkoviljan sadonkorjuun jälkeen raiheinästä on yleensä mahdollista saada vielä yksi säilörehusato.

Palkokasvien viljelyn mahdollisuuksia parantaa, koska viljelyyn on saatu uusia, entisiä parempia ja satoisampia lajikkeita.

Palkokasvien haasteita

Kun siirrytään tutusta timotei-nurminata-nurmien viljelystä säilörehuksi uusien kasvien viljelyyn, niin viljelyssä on opeteltava uusien kasvien ominaisuudet ja viljelytekniikka.

Lisäksi sadonkorjuussa, säilönnässä ja ruokinnassa tulee monta asiaa mietittäväksi tilakohtaisesti uudelleen. On selvitettävä mikä sopii kunkin tilan olosuhteisiin.

Viljelijöiden on hyvä perustaa koelohkoja tiloilleen ja opetella uusien kasvien viljelyä ensin pienemmässä mittakaavassa harjoitellen. Näin uusien kasvien omaisuudet tulevat tutuiksi ja voidaan välttää isommat riskit.

Tarvitaan myös lisää tutkimusta eri kasvien sopivasta viljelytekniikasta sekä käytöstä eläinten ruokinnassa.

Uudenlaisten rehujen tuotantovaikutusten selvittämiseksi rehujen analysointimenetelmiä on tarpeen kehittää. Viljelijäpuheenvuoroissa valiteltiin sitä, että nykyiset nurmiheinille kehitetyt analysointimenetelmät aliarvioivat palkokasvien tuotantovaikutuksia, jolloin ruokinnan suunnittelu helposti vääristyy.

Lopuksi

Seminaarissa kiinnostus palkokasvien viljelyyn ja käyttöön ruokinnassa oli suurta. Saatu lisätieto ja toisten viljelijöiden kokemukset kannustavat viljelijöitä jatkamaan uuden opettelua – huolimatta takaiskuista, joita lähes aina tulee, kun otetaan uusia menetelmiä käyttöön.

Seminaarissa keskusteltiin rehujen analysointimenetelmien kehittämisestä.

Osanottajien toivomuksia kerättiin ja luvassa onkin useita merkittäviä parannuksia rehuanalyysien tekemiseen. Mm. kokonaiskuidun ilmoittamisen lisäksi myös sulamaton kuitu tullaan ilmoitetaan erikseen. Samoin näytteen tuhkapitoisuus tullaan ilmoittamaan. Valinnaisena tilattava kivennäismääritys muutetaan jatkossa vakiomääritykseksi. Palkokasvien pitoisuudet rehuissa tullaan ottamaan entistä paremmin huomioon analyysituloksissa hyödyntäen rehunäytteen kalsiumpitoisuutta palkokasvien osuuden määrittämisessä.

Seminaarissa viljelijät saivat osallistua myös palkokasveja koskevan uuden tutkimuksen suunnitteluun. Tutkimuksen ja käytännön maataloustuotannon tiivis yhteistyö onkin tärkeää käytäntöä palvelevien ratkaisujen löytämiseksi.

Asiantuntijoiden, neuvojien ja viljelijöiden yhteiset seminaarit ja keskustelutilaisuudet ovat tärkeitä uusien asioiden kehittämisen kannalta.

Kaksipäiväinen seminaari tarjosi erityisen runsaasti tilaisuuksia keskusteluihin – sekä seminaarin ohjelman aikana että myös varsinaisen seminaariajan ulkopuolella saunan lauteille asti.

Kotimaisen tietämyksen lisäksi kansainvälisen tietämyksen ja vuorovaikutuksen hyödyntäminen on tärkeää.

Tehoa kotoiseen valkuaisruokintaan ja laiduntamiseen -seminaarin 20.-21.2.2013 aineistot

Teksti: Jukka Rajala

Tämän aineiston tuottamiseen on saatu tukea Etelä-Savon ELY-keskukselta EU:n Sosiaalirahastosta.