Lietelannan laatua parantaa sopiva käsittely ja ravinnetäydennykset

Lietelannan ravinnetäydennystä ja käsittelyä bakteerein käsiteltiin Seinäjoella pidetyllä kurssilla helmikuun alussa. Kurssin järjesti OSMO-hanke yhteistyössä TUOVA-hankkeen kanssa. Seuraavassa tarkastellaan tiivistetysti eri esitysten keskeistä sisältöä lannan käsittelystä ja täydentämisestä lannoituksessa.

Lisäaineista hyötyä lietelannan käsittelyssä
Lietelantaan voidaan käyttää lisäaineeksi monia aineita. Olki ja vastaavat kuivikkeet ovat yleisimpiä lisäaineita. Ne sitovat lietelannan helppoliukoista typpeä orgaaniseksi typeksi, jolloin ammoniumtypen hävikit pienenevät.
Uusin lisäaineeksi soveltuva aine on biohiili, jolla on erittäin suuri ravinteita varastoiva ominaisuus. Lataamalla biohiili ravinteilla on suositeltavin tapa käyttää biohiiltä maanparannusaineena.
Savijauheet kuten vermikuliitti ja bentoniitti ovat myös käytettyjä lannan lisäaineita. Näillä savimineraaleilla on erittäin suuri aktiivinen pinta-ala ja hilavälejä, joihin ammoniumtyppeä voi varastoitua suuria määriä. Savimineraaleihin varastoitu typpi on  osoittautunut väkilannoitetyppeä paremmaksi ravinteeksi kasveille.

Rikkilisäys alkuainerikkinä tai rikkihappona happamoittaa lietelantaa lievästi ja estää siten ammoniakin haihtumista auttaen säilyttämään lannan lannoitearvon. Alkuainerikki tulisi lisätä lietteen sekaan useita viikkoja ennen levitystä, jotta se ehtii vaikuttaa.
Vesilisä laimentaa lietelantaa ja vähentää siten typen haihtumista ja käsittelemättömän lietelannan polttovaikutusta erityisesti kuivaan aikaan.

Lietelantabakteereillä käsittely muuttaa osan ammoniumtypestä orgaaniseksi typeksi. Näin typen haihtumistappiot vähenevät ja lanta soveltuu paremmin kasvien lannoitteeksi. Mikrobikäyminen muuttaa lannan myös lieroille ja muille hyödyllisille maaperän pieneliöille paremmin soveltuvaan muotoon.

Lietelantabakteeria sekoitetaan lämpimään veteen ja lisätään lietekuiluun noin viikon välein.

Nämä kaikki lisäaineet vähentävät ammoniumtypen pitoisuuksia lietelannassa ja vähentävät siten typpihävikkejä ammoniakkina.
Typen hävikkejä tulee pyrkiä pienentämään sekä viljelijän talouden eli lannan hyväksikäytön että ympäristön suojelun kannalta

Miten käyttää lietelantabakteereita?
Maasta eristettyjä bakteereita sisältävää jauhetta kaadetaan ohjeen mukainen annos lämpimään veteen, sekoitetaan ja jonkin ajan kuluttua kaadetaan navetassa lietekuilun toiseen päähän. Bakteerilisäys on suositeltavaa tehdä säännöllisesti kerran viikossa. Lietebakteerit voidaan lisätä myös suoraan lietesäiliöön. Lietettä on syytä sekoittaa silloin tällöin siten, että lietteeseen saadaan happea bakteerien käyttöön.

Lietebakteeri saa lietesäiliön kuplimaan eli käymään.

Mitä etuja käsittelystä lietelantabakteereilla?
Lietelannan käsittelystä lietebakteereilla kertoi englantilainen asiantuntija Liz Russell. Hänen perustamansa yritys on kehittänyt kyseiset bakteerit ja tuottaa niitä viljelijöiden käyttöön.  Hän kertoi Lancasterin yliopistossa tehdyistä tutkimuksista.
Lietebakteerikäsittelyn seurauksena liete muuttuu bakteerien kasvun ja toiminnan seurauksena juoksevammaksi.  Kiintoainetta hajoaa ja tukokset navetassa ovat jääneet pois. Lietesäiliössä kuorettuma häviää ja lietelanta on helpompaa sekoittaa. Lietteestä saadaan tasalaatuisempaa, koska vesi ja kiintoaine eivät enää pyri erottumaan. Liete on notkeampaa ja sen tasainen levitys on helpompaa.  Bakteerien toiminnan tuloksena paha haju häviää, jolloin lietettä voidaan levittää asutuksen läheisyydessäkin.

Juoksevampi lietelanta on helpompaa levittää. Se ei tartu kasveihin eikä tahraa kasvustoa. Liete imeytyy paremmin maan sisään eikä jää maan pintaan kuorettumaksi. Tällöin ammonium-typen haihtuminen vähenee.

Lietebakteerilla käsitellyssä lannassa oli ammoniumtyppeä 43 % ja käsittelemättämässä 57 % kokonaistypestä. Vastaavasti bakteerikäsittely lisäsi orgaanisen typen määrää.

Koostumus edullisemmaksi
Bakteerien kasvun ja toiminnan ansiosta lietelannan koostumus muuttuu edullisemmaksi. Herkästi haihtuvan ammonium-typen osuus vähenee noin neljänneksen ja orgaanisen ainekseen sitoutuneen typen osuus kasvaa vastaavasti.  Englantilaisilta maitotiloilta kerätyistä lietenäytteissä käsitellyssä lietelannassa oli ammoniumtyppeä 43 %, kun sitä käsittelemättömässä lietteessä oli 57 %.  Vastaavasti orgaanisen typen osuus oli noussut 43 prosentista 57 prosenttiin. Orgaaniseen ainekseen sitoutunut typpi ei ole alttiina haihtumaan eikä huuhtoutumaan. Ammoniumtypen osuuden lasku vähentää typen hävikkiä.  Kasvien ja maan kannalta on myös etu, jos ammoniumtypen osuutta voidaan vähentää, koska ammoniumtypen otto hapattaa maata voimakkaasti. Lietelannan kokonaistypen pitoisuus oli käsitellyissä lannoissa myös korkeampi, mikä viittaa typen parempaan säilymiseen lietelannassa.

Eri lannoille omat bakteerinsa
Lietebakteerikantoja on käytössä erilaisia. Suomessa tarvitaan kylmissä oloissa tehokkaasti toimiva kanta. Keski-Euroopassa käytössä on ”tavallinen” bakteerikanta. Sianlietteelle on oma bakteerinsa, joka hajottaa sianlietelannan pohjasakkaa.

Ostolannoitteiden tarve pienenee
Englantilaisviljelijöiden kokemusten mukaan  väkilannoitteiden ostotarve on pienentynyt lietelantabakteereilla käsitellyn, huolellisen lannan varastoinnin ja tarkennetun lietelannan käytön ansiosta puoleen ja jopa vieläkin enemmän.
Lannan käyttömäärä ja täydentäminen tulisi aina suunnitella viljavuustutkimuksen ja lanta-analyysien perusteella. Lietelannan kertalevitysmäärät on hyvä pitää kohtuullisina noin 25 m3/ha tasolla ja levittää lietelantaa joka sadolle. Näin siitä saadaan paras hyöty.

Tiivistynyt maa edellyttää hyvälaatuista lantaa
Jukka Rajala kertoi, että norjalaistutkimuksen mukaan käsittelemätön lietelanta vähensi lierojen määrän kolmasosaan.  Sadekesänä lierojen määrä väheni jopa kahdeksasosaan käsittelemättömällä lietelannalla. Märissä oloissa ja tiivistyneillä mailla lietelannan käsittelystä saatiin suurin hyöty. Mutta maan rakenne oli kaikkein tärkein asia – tärkeämpi kuin lannoitusmäärä tai lannan käsittely. Tutkimuksessa verrattiin käsittelemätöntä naudan lietelantaa ilmastettuun, separoituun lietelantaan sekä väkilannoitukseen kolmella eri lannoitustasolla. Osa koeruuduista tiivistettiin.

Lietelannan käsittely ilmastaen, biokaasuttaen ja lietebakteereilla vähentää taudinaiheuttajia parantaen näin hygieniaa pellolla ja rehun teossa.

Lantaan kulkeutuu eläimen ruoansulatuskanavan läpi myös kasvin omia kasvuhormoneja. Juurten kasvua edistävät hormonit hajoavat, mutta osa varren kasvua edistävistä hormoneista säilyy. Käsitellyillä lannoilla juurten kasvu voi olla huomattavasti runsaampaa kuin käsittelemättömällä lannalla lannoitettaessa.

Maittavampaa nurmirehua ja hyödyllisiä mikrobeja
Lannan käsittely voi vaikuttaa myös laidunnurmen maittavuutta parantavasti. A.I. Virtasen mukaan käsittelemätön virtsa heikensi laidunnurmen maittavuutta hylkylaikkujen tapaan. Syynä ovat tietyt orgaaniset yhdisteet, jotka nousevat kasviin juurten kautta. Kun virtsa käytetään vähintään 3 kk seisotuksen jälkeen, niin nämä maittavuutta heikentävät yhdisteet ehtivät hajota. Siksi Virtanen suositteli kahta virtsasäiliötä.
Kasvit voivat ottaa juurillaan orgaanisia yhdisteitä aina 1000 atomimassayksikköön asti (esim. maavaikutteiset herbisidit). Kasvien lehtien kuiva-aineesta jopa 1-2 % voi olla peräisin maasta. Maan laadusta ja ennenkaikkea lannan laadusta/käsittelystä riippuu, millaisia yhdisteitä kasviin nousee.

Lannan käsittely voi vaikuttaa myös kasvin suosimiin mikrobeihin. Käsittelemättömällä lietelannalla lannoitetuissa perunaviipaleissa kasvoi Fusarium-sieni, ja kompostoidulla lannalla lannoitetuissa perunaviipaleissa kasvoi Penicillium-sieni.  Fusarium on yleinen taudinaiheuttaja ja se voi tuottaa tietyissä olosuhteissa myrkyllisiä yhdisteitä. Penicillium on ”terveyspoliisi”, joka pitää mikrobitasapainoa suotuisana.

Maan pH säilyy lannalla  – käsitellyllä paremmin
Tunnettu asia on, että väkilannoitteiden käyttö alentaa maan pH:ta,  ja siksi tarvitaan ylläpitokalkituksia. Lanta vaikuttaa maan pH:ta säilyttävästi. Käsitelty lanta säilyttää maan pH:n paremmin kuin raaka lanta. Kaksikymmentä vuotta jatkuneessa lannoituskokeessa Sveitsissä maan pH oli alussa 6.3. Väkilannoitus laski maan pH:n 5,9. Käsittelemättömällä lannalla lannoitetuilla ruuduilla maan pH nousi 6,4, ja kompostoimalla käsitellyllä lannalla maan pH nousi 6,8:aan.
Lietebakteereilla käsitellyssä lietelannassa ammoniumtypen määrä on vähentynyt  merkittävästi. Tällöin kasvien ravinteiden otossa maan pH ei laske niin paljoa kuin käsittelemättömällä lietelannalla.

Käsitelty liete imeytyy nopeasti maahan eikä tahraa kasvustoa.

Kokemukset hyviä lannan bakteerikäsittelyistä
Vesa Tikka Kurikasta on käyttänyt lietebakteeria lietelannan käsittelyyn vuodesta 2012 lähtien. Hän pitää käsittelyn etuina mm: Lietelanta on juoksevampaa, sitä on helpompi käsitellä ja levittää. Paha haju häviää, jolloin lietettä voi levittää myös asutuksen läheisyydessä.  Käsitelty lietelanta ei tahraa kasvustoa vaan imeytyy nopeasti maan sisään, eikä lantaa jää maan pinnalle typen haihtumiselle alttiiksi. Käsitelty lietelanta parantaa lannan käyttöä lannoitteena. Palkokasvinurmissa kasvavat sekä heinäkasvit että apilat. Kun nurmiseoksessa on kohtuullisesti sekä heinäkasveja että apiloita, ruokinnan suunnittelu helpottuu.

Lietelantaa pyritään levittämään joka sadolle heti niiton jälkeen. Levitys tehdään kevytmultaimella. Keväällä ja kosteaan aikaan levitys tehdään urakoitsijan vetoletkulevittimellä. Jos lohkolle ei voida levittää vetoletkukalustolla, niin levitykseen käytetään pientä ja kevyttä lietevaunua alhaisin rengaspainein. Urakoitsija myös asentaa rengaspaineen säätölaitteet kalustoonsa tulevalle kasvukaudelle. Kuivaan aikaan liete levitetään omalla, isolla vaunulla.

Petri Suihkonen Suonenjoelta kertoi, maitotilalla on luontevaa käyttää mikrobeja lietelannan laadun parantamiseen. Maitotilalla bakteerit ovat tuttuja; bakteerit ovat keskeisiä maidon jatkojalostuksessa hapanmaitotuotteiksi ja juustoiksi. Pötsin pieneliöt ovat myös keskeisiä lehmän hyvinvoinnille.
Hän on on käyttänyt lietebakteeria useita vuosia lannan laadun parantamiseen.
Pahan hajun häviämisen lisäksi hänen mukaansa käsitelty lietelanta on lannoitteena parempaa. Se tehoaa hyvin milteipä levitysajasta riippumatta.  Kevään ja kesälevitysten lisäksi hän on kokeillut levityksiä myös loppukesällä siten, että kasvusto on ottanut liukoiset ravinteet ja näin tankattu kasvi lähtee talvehtimisen jälkeen hyvin kasvamaan keväällä. Tätä menetelmää hän on käyttänyt erityisesti niillä lohkoilla, joille ei lietettä voida levittää keväällä.

Lannoituksessa huomio ravinnetasapainoon ja eri kasvien erilaisiin ravinnetarpeisiin
Kasvien erilaisista ravinnetarpeista ja lietelannan ravinteiden täydentämisestä kertoi Tuomas Mattila Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista. Nurmiheinienkin ravinnetarpeet eroavat suuresti. Englannin raiheinä tarvitsee huomattavasti enemmän ravinteita kuin timotei. Nurmipalkokasvit tarvitsevat jopa 5-10 kertaa enemmän kalsiumia, magnesiumia, booria ja rikkiä kuin nurmiheinät. Lietelannan kalsium-, boori- ja rikkipitoisuudet eivät riitä suurien satojen tarpeisiin.

Suuria satoja tavoittelevien karjatilallisten on varauduttava täydentämään lietelantaa. Viljavuustutkimuksen lisäksi kasvianalyysein saadaan selville kasvien todellinen ravinteiden otto, jonka perusteella lannoitusta voidaan tarkentaa.

Tutustu asiaan tarkemmin kurssin esityksissä