Luomua kehitettävä tuotanto edellä

Luomu nostetaan Maabrändiraportissa keskeisesti esiin osana ympäristöteemaa. Tavoitteeksi asetetaan, että Suomen maataloudesta on puolet luomua vuonna 2030. Perustelut tälle tavoitteelle liittyvät toisaalta kestävän kehityksen ja puhtaan veden teemaan ja elintarvikeketjun kriisiherkkyyteen ja toisaalta kuluttajilta tulevaan kysyntään. Ostopanosten hintojen nousu voi jopa pakottaa luomuun tai luomun kaltaiseen tuotantoon. Mielikuvatasolla luomu istuu loistavasti mielikuvaan suomalaisesta puhtaasta luonnosta – tehotuotanto on luontomielikuvan kanssa ristiriidassa. Raportissa todetaan, että ”Luomutuotannon lisäämisessä kyse on ennen kaikkea suomalaisen maatalouden uuden strategisen suunnan löytämisestä”.

Suomen maataloudesta on puolet luomua vuonna 2030
Tavoite on erittäin kunnianhimoinen, mutta ei mahdoton. Maabrändityöryhmän ”Consider it solved” filosofialla ja koko elintarvikeketjun yhteistyöllä se on tehtävissä.

 ”Suomi Luomuun” tavoite edellyttää siis elintarviketeollisuuden ja päivittäistavarakaupan ja koko elintarvikesektorin aktiivista sitoutumista tavoitteeseen. 2030 valtaosan suomalaisista luomuelintarvikkeista käyttävät suomalaiset itse. Mutta Suomi Luomuun visio antaa myös valtavat mahdollisuudet kehittää suomalaisten elintarvikkeiden vientiä ja vientimahdollisuudet tukevat oleellisella tavalla vision toteutumista.

Luomuviennin mahdollisuudet
Vaikka luomumarkkinat ovat jo markkina-arvoltaan varsin suuret ja nopeasti kasvavat, ei voi sanoa että luomutuotteiden vienti olisi helppoa. Luomumarkkinoilla on muitakin ja siksi suomalaisten on löydettävä omat vahvuusalueensa.

Merkittävimmät suomalaiset luomuvientituotteet syntyvät nyt viljaketjussa: hiutalekaura, kaurahiutale, vehnäjauho ja leipä.

Pitemmällä tähtäimelle luomukotieläintuotteet ottavat johtoaseman suomalaisessa luomuviennissä, kuten tavanomaisessakin viennissä nykyään. Esimerkiksi meitä luomussa paljon edellä olevan Tanskan luomuviennin arvo vuonna 2009 oli lähes 100 M€ (98,4M€) ja siitä 50% oli meijerituotteita ja 15% lihatuotteita. Siis yhteensä 2/3 kotieläintuotteita.

Luomun markkinaehtoisen kehittämisen merkittävä jarru on tuotannon hidas reagoiminen markkinasignaaleihin ja erityisesti kasvavaan kysyntään. Tämä on siirtymävaihevaatimuksen takia sisäänrakennettu ongelma luomussa. Teollisuuden ja kaupan suunnittelusykli on huomattavasti nopeampi. Siksi luomua on kehitettävä osittain tukivetoisesti tuotanto edellä.

Koska Maabrändiraportin tavoitetaso on varsin radikaali on kaikkien elintarvikesektorin toimijoiden sitouduttava tavoitteeseen ja toimittava omalta osaltaan sen toteuttamiseksi. Pyrin seuraavassa tiivistämään näkemykseni erityisen tarpeellisista toimenpiteistä, joihin on lyhyellä tähtäimellä tartuttava:

  • 1. maataloustukien on selkeästi ohjattava tuottajia siirtymään luomuun, jotta raaka-ainepohjaa liiketoiminnan kehittämiselle syntyy.
  • 2. maataloustutkimuksen, -koulutuksen ja -neuvonnan on sirrettävä painopisteensä luomun kehittämiseen.
  • 3. Suomen on sanouduttava irti geenimanipuloitujen lajikkeiden viljelystä ja panostettava perinteisten jalostusmenetelmien kehittämiseen.
  • 4. Luomusektorin on organisoiduttava siten, että luomun kehittämisellä on selkeä koti (tähän en ota tarkempaa kantaa, koska asiaa on parhaillaan pohtimassa työryhmä, jossa itsekin olen jäsen). Yhteistyössä on oltava mukana keskeiset elintarvikeketjun toimijat.
  • 5. Luomualan ketjuyhteistyötä, kehityshankkeita ja menekinedistämistä kotimaassa ja vienninedistämistä on tuettava selkeästi suuremmalla panostuksella kuin tähän asti.
  • 6. Suomalaisen luomuvalvontajärjestelmän on pystyttävä jatkossa tuottamaan myös keskeiset ulkomailla vaadittavat luomusertifikaatit. Tähän viranomaisvalvontajärjestelmämme ei ole tähän mennessä pystynyt.

Mikään yksittäisen asia ei ole tässä avain, vaan tukitoimien on kohdistuttava tasapainoisesti koko arvoketjuun, jotta tuotantoa saadaan syntymään ja siirtymään teollisuuden ja kaupan kautta luomusta yhä kiinnostuneemmalle kuluttajalle kotimaassa ja vientiin. Luomustrategia ei voi nojautua pelkästään vientiin, koska vienti tarvitsee vahvan ja innovatiivisen kotimarkkinan. Näin toimiminen on ehkä selkein syy Tanskan menestymiselle luomun kehittämisessä ja siitä on syytä ottaa oppia.

Lue koko teksti Erkki Pöytäniemen blogista