Luomulihan eettisyys?

Jos luomutuotannossa kasvien sadot jäävät tavanomaista pienemmiksi, niin luomulihantuotannossa tarvitaan vastaavasti enemmän peltopinta-alaa ja lisäksi tarvitaan vielä laajat jaloittelualueet. Eikö tämä suuri pinta-alavaatimus tee luomulihan tuotannosta epäeettistä?

Vastaus: On totta että kotieläintuotteiden käyttö vie enemmän peltopinta-alaa kuin kasvistuotteiden käyttö. Kuitenkin meidän pohjoisessa ilmastossamme kotieläintuotteita, nimenomaan märehtijöistä (nauta, lammas, vuohi) saatavien tuotteiden käyttöä puoltaa ekologisesti ajatellen se, että meidän kasvukautemme on lyhyt ja monivuotisia nurmia voidaan hyödyntää rehuna – ne käyttävät auringon valoa tehokkaammin kuin yksivuotiset, esim. vilja. Nurmet ovat tärkeitä myös maan luontaisen viljavuuden ylläpidon kannalta.

Tuotannon eettisyydessä on monia näkökulmia. Eräs niistä ovat ympäristökysymykset, joista meillä Itämeren alueella yhteiskunnallisesti merkittävin lienee kysymys ravinteiden huuhtoutumisesta vesistöihin.
Maatalous on erittäin merkittävä ravinnepäästöjen lähde. Luonnonmukaisessa maataloudessa, nimenomaan karjataloudessa, karjanlannan kierrätyksellä kyetään käyttämään tehokkaasti ravinteita. Tutkijoiden keskuudessa vallitsee käsittääkseni yksimielisyys siitä, että luomumaidon tuotanto aiheuttaa tavanomaista vähemmän ravinnehuuhtoutumia.

Märehtijöiden osalta nurmirehun hyödyntäminen kuuluu viljoja paremmin lajinmukaiseen ruokintaan, joka on eläinten hyvinvointikysymys, siis myös kuluttajien eettinen valinta. Tämän kaikki tietävät, mutta tavanomaisessa tuotannossa viljaruokinnalla tuotantoa on mahdollisuus tehostaa ja saada kannattavammaksi, jolloin nurmien käytön ekologinen hyöty ja eläinten hyvinvointinäkökulma voivat jäädä taka-alalle.

Millaisissa olosuhteissa eläimiä pidetään ja paljonko niiden käyttöön varataan tilaa, on eläinten hyvinvointikysymys, ja myös eettinen kysymys. Eläinten tilantarvevaatimukset sisätiloissa ovat luomutuotannossa yleensä hieman tavanomaisia suurempia. Eläinten jaloitteluun tulee lisäksi varata tilaa eläinlajista riippuen suunnilleen sisätilan verran, jota ei voida kuitenkaan pitää merkittävänä peltoresurssin vajaakäyttönä.

On totta, että luonnonmukainen tuotanto käyttää peltoa yleensä jonkin verran enemmän kuin tavanomainen, jolloin voisi ajatella, että luomu lisäisi maailman nälkää.
Asia on kuitenkin aika monimutkainen. Ensinnäkin, maailmassa on valtavasti nälkää, vaikka valtaosa maataloudesta on tavanomaista. Nälkä johtuu köyhyydestä. Nykyisellä ruoantuotannolla voitaisiin ruokkia koko väestö, mutta toisilla ei ole varaa ostaa sitä. Pienellä pinta-alalla ruoan tuottaminen vaatii paljon ulkopuolisia ostopanoksia, kuten lannoitteita ja torjunta-aineita, jotka ovat kalliita. Luomutuotannossa eettisyys nähdään siinä, että kasvatetaan tuotannon omavaraisuutta, jolloin riippuvuus uusiutumattomista tuotantopanoksista vähenee. Kyse on siis myös tuotantoon ja luontoon liittyvien resurssien omistuksesta, käyttöoikeuksista ja -mahdollisuuksista.

Luomutuotannon selvästi suurempi pellon tarve ei kuitenkaan ole itsestään selvää, kuten eräät viljelymenetelmiä vertailevat pitkäaikaistutkimukset osoittavat. www.luomu.fi/alkutuotanto/tutkimustietoapelto.htm#10

Keinolannoitteiden valmistus, varsinkin typpilannoitteiden, kuluttaa runsaasti energiaa. Eli se mikä luomutuotannossa ’hävitään’ pellon käyttönä, voitetaan energian ja muiden uusiutumattomien luonnonvarojen säästönä, joka on myös ympäristökysymys.

On esitetty myös ajatuksia siitä, että jos luomutuotanto käyttää enemmän peltoa, sitä jää vähemmän maatalouden ulkopuoliseen luonnon suojeluun.
Tässä on takana kaksi erilaista luontokäsitystä: yhtäältä (tavanomaisesti) ajatellaan, että tuotanto ei voi olla luontoa. Luonto alkaa vasta siellä missä pelto loppuu. Toisaalta luonnonmukaisessa tuotannossa ajatellaan, että myös maatalous on osa luontoa, ja maata, kasveja ja eläimiä tulee hoitaa hyvin ja sopusoinnussa luonnontalouden toimintaperiaatteiden kanssa.

Jos syödään lihaa, niin sen tulisi olla eläinten lajityypilliset tarpeet ja hyvinvointi huomioonottaen tuotettua. Myös ekologiset sekä sosiaaliset näkökohdat tulisi ottaa huomioon. Eri näkökohdat otetaan kokonaisuutena parhaiten huomioon luomulihan tuotannossa. Jos syödään lihaa, niin syödään paikallisin rehuin tuotettua luomulihaa, mutta tavallista vähemmän. Näin otetaan huomioon eri eettiset näkökohdat tasapainoisimmin.

Ruotsin kansanterveyslaitoksen uusimmat suositukset korostavat myös ”oikeanlaisen lihan” valinnan merkitystä terveyden sekä ympäristön kannalta. Sopivinta on liha, joka on tuotettu paikallisin karkearehuin luonnonmukaisesti. Vastaavasti viljaruokintaan perustuvan lihaeläinten lihan kulutusta tulisikin vähentää huomattavasti.
www.luomu.fi/kulutus/uutisarkisto2006.htm#18

Kysymykseen vastasi: Tutkimusjohtaja Laura Seppänen, Helsingin Yliopisto, Ruralia-Instituutti, Mikkeli.