Luomumaatalouden kehittäminen ympäristölle edullista

Luonnonmukaisen maataloustuotannon tuotantotekniikkaa tulisi kehittää siten, että luomutuotannon kilpailukyky ja ympäristöystävällisyys paranisivat entisestään satotason nousun ja työtä säästävämpien menetelmien kehittämisen myötä. Näin luomutuotannon suhteellinen ympäristökilpailukyky paranisi. Tämä edesauttaisi ympäristöystävällisten tuotantomenetelmien yleistymistä Suomessa.

Luomuviljelyn kehittämistä puoltavia ympäristönäkökohtia ovat mm:

Luomutuotannossa kehitetään tuotantoa kestävämmäksi tavanomaiselle maataloustuotannolle vaihtoehtoisten strategioiden avulla turvautumalla korostetusti ekosysteemipalveluiden hyödyntämiseen.

Monipuolinen viljelykierto on luomutuotannossa keskeinen menetelmä, jossa yleensä aina on monivuotisia nurmia – myös viljantuotantotiloilla. Monipuolisen viljelykierron avulla suomalaisessa maataloudessa yleisen yksipuolisen viljelyn monet haitat, kuten peltomaan tiivistyminen, kuivuuden ja poudan sietokyvyn aleneminen, multavuuden väheneminen, vaikeiden kasvitautien ja tuholaisten lisääntyminen, peltoeläinlajiston väheneminen, maaseutumaiseman yksipuolistuminen jne. voidaan välttää tai niitä voidaan rajoittaa ja säädellä. Nurmet mm. vähentävät ravinteiden huuhtoutumisriskiä ja ovat vesistöjen kannalta edullisia. Nurmet myös ylläpitävät ja lisäävät maan multavuutta ja parantavat maan rakennetta sekä vähentävät eroosiota.

Ravinnetaseet osoittavat yleensä aina luomutiloilla tavanomaista pienempää ravinneylijäämää.

Luomutuotannossa lannoituksen intensiteetti on yleensä tavanomaista alempi ja käytettävien lannoitteiden hyötysuhteet ovat tavanomaista parempia. Pienemmästä ravinneylijäämästä johtuen ravinnepäästöjen potentiaalinen riski vesistöihin jää tavanomaista pienemmäksi. Tämä käy ilmi esim. Itämeren suojeluun tähtäävän BERAS-EU-tutkimushankkeen tuloksista.

Uusiutumattomia luonnonvaroja kuten lannoitteiden raaka-aineita ja fossiilista energiaa luomutiloilla käytetään tavanomaista vähemmän. Pitkällä tähtäimellä tuotantomenetelmien kehittäminen uusiutumattomien luonnonvarojen säästämiseksi on yksi keskeinen elintarviketuotannon kehittämisen haaste.

Fossiilista energiaa säästyy luomutiloilla ennen kaikkea, koska runsaasti energiaa kuluttavia väkilannoitteita (typpilannoitteita) ei käytetä.

Kasvihuonekaasujen päästöt ovat luomutuotannosta yleensä tavanomaista tuotantoa pienempiä, koska fossiilista energiaa runsaasti vaativia väkilannoitteita ei käytetä, hiiltä voi varastoitua maaperään maan multavuuden noustessa. Peltomaa voi siten toimia hiilinieluna. Lisäksi tuontirehujen käyttöä vältetään ja niistä aiheutuvat kasvihuonekaasujen päästöt jäävät Suomen maakohtaisista päästöistä pois.

Kemiallisten lannoitteiden valmistuksen, kuljetuksen ja tiloilla tapahtuvan käsittelyn ja käytön ympäristöriskit puuttuvat luomussa kokonaan.

Kemiallisia torjunta-aineita ei luomutiloilla käytetä ja siten niiden päästöt ympäristöön jäävät käytännössä lähes kokonaan pois. Tämä on edullisesta sekä pinta- ja pohjavesien laadun että biodiversiteetin ylläpidon sekä kuluttajalähtöisyyden kannalta.

Biodiversiteetin ylläpidolle luomutuotanto tarjoaa merkittäviä etuja; torjunta-aineiden käytöstä pidättyminen ohjaa tuotantoa monipuolisemmaksi ja monipuolista viljelykiertoa hyödyntäväksi ja suosii siten lajistollisen sekä geneettisen monimuotoisuuden säilymistä. Eloperäinen lannoitus suosii erityisesti maaperän eliöstön monimuotoisuutta sekä maaperäeliöstöstä riippuvaista maanpäällisen eliöstön monimuotoisuutta. Monipuolinen viljelykierto suosii sekä alueellista että lajistollista monimuotoisuutta.

Antibioottien käyttö luomukarjataloudessa on tavanomaista vähäisempää ja siten niiden päästöt lannan mukana ympäristöön ovat pienempiä.

Siirtogeenisiä kasveja ja muita eliöitä ei luomutuotannossa sallita käytettäväksi, jolloin siirtogeenisten organismien potentiaaliset ympäristöriskit jäävät pois.

Teksti: Jukka Rajala