Luomun kehityksen merkkipylväitä maailmalla

1800-luvun lopulta lähtien orastavia pyrkimyksiä luonnonmukaisuuteen maataloudessa

1920 -40-luvuilla biodynaamisia yhdistyksiä perustettiin eri maihin  Rudolf Steinerin v. 1924 pitämän maatalouskurssin innoittamana. Biodynaaminen viljely ja Demeter-merkki.

1920- ja -30-luvuilla Albert Howardin kehitystyö Intiassa maatalouden kehittämiseksi.

1930- ja -40-luvuilla Hans Mueller kehitti Sveitsissä orgaanis-biologista viljelyä. Nykyisin yleisin suuntaus saksankielisissä maissa. Bioland, BioSuisse -merkit.

1940 Albert Howardin kirja ”An Agricultural Testament” Englannissa.

1946 perustettiin Englannissa Soil Association-yhdistys. Orgaaninen viljely.

1967 Soil Association julkaisi ensimmäiset luomuohjeet  Englannissa.

1972 perustettiin luomualan kansainvälinen liitto IFOAM (International Federation of Organic Agricultural Movements).

1973 perustettiin luomututkimuslaitos FIBL Sveitsiin.

1977 ensimmäinen tieteellinen, kansainvälinen luomukongressi Sveitsissä IFOAM:in järjestämänä.

1980 IFOAM vahvisti ensimmäiset luomuviljelyn tuotannon puitesäännöt.

1980-luvulla perustettiin useimmat luomualan yhdistykset ja organisaatiot.

1980-luvun alussa ensimmäiset viranomaissäädökset luomuviljelystä (mm. Kalifornian osavaltio USA:ssa, Ranska, Tanska, Espanja).

1981 ensimmäiset professuurit luomuviljelyyn (Kassel Saksassa ja Wageningen Hollannissa)

1986 Tanskassa päätettiin laajan rintaman yhteistyössä lähteä kehittämään luomumaataloutta.

1990 ensimmäinen BioFach- luomutuotenäyttely Saksassa. Nykyisin maailman suurin luomualan näyttely useine aluenäyttelyineen.

1991 julkaistiin EU:n luomuasetus 2092/91. Asetus astui voimaan 1993.

1992 julkaistiin EU:n asetus 2078/92 luomuviljelyn tuesta, jonka nojalla useimmat EU-maat ovat tukeneet luomuviljelyä vuodesta 1994. Nykyisin tukitoimia jatketaan asetuksen 1257/99 perusteella.

1992 käynnistettiin IFOAM:n luomuvalvontajärjestelmien hyväksymismenettely (Accreditation Program).

1995 ensimmäinen luomumaatalouden kehittämisohjelma Tanskaan.

1998 IFOAM vahvisti luomutekstiilien tuotanto-ohjeet.

1998 YK:n elintarvikejärjestö FAO aloitti virallisesti luomun kehittämisen.

1999 maailmanlaajuiset Codex Alimentarius-ohjeet luomuviljelyyn.

1999 EU:lle luomukotieläintuotannon säädökset.

2000 pantiin täytäntöön Agenda 2000-maatalousohjelma, jonka nojalla luomun pinta-alaperusteisia tukia ja muita kehittämistoimia jatketaan (Rural Development Regulation, Maaseudun kehittämisohjelman asetus No. 1257/1999).

2000 Japaniin viralliset luomusäädökset.

2001 maailmanlaajuiset Codex Alimentarius-ohjeet luomukotieläintuotantoon.

2002 USA:aan viralliset luomusäädökset NAP

2002 reilun kaupan ohjeita eri järjestöille (mm. Soil Association)

2003 rahoitettiin lukuisia luomupainotteisia tutkimuksia EU:n 6. puiteohjelmasta.

2003 vesiviljelyohjeet IFOAM:lle.

2004 hyväksyttiin EU:lle luomumaatalouden kehittämisohjelma.

2007 hyväksyttiin uusittu EU:n luomulainsäädäntö. Voimaan 1.1.2009.

2004 hyväksyttiin toimintasuunnitelma EU:lle luomun kehittämiseksi

2007  julkaistiin EU-komission luomusivut

2010 otettiin uusittu EU:n luomumerkki käyttöön pakollisena luomutuotteiden tunnuksena 1.7.2010 alkaen

2011 luomuviljelyn pellon määrä noussut 9,5 miljoonaan hehtaariin ja osuus 5,4 prosenttiin  sekä luomutilojen määrä 240 000:een kaksinkertaistuen 10 vuodessa

 

Luomun kehityksen merkkipylväitä Suomessa

Teksti: Jukka Rajala