Luomutuotanto parantaa vesiensuojelua

Siirtymällä luomutuotantoon maatalouden typpiylijäämää voitaisiin Suomessa pienentää jopa 73 kilosta 20 kiloon hehtaaria kohti eli 73 prosentilla, sanoi erikoistutkija Helena Kahiluoto MTT:stä Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin järjestämässä Vesiensuojeluseminaarissa marraskuussa Mikkelissä.

Suomi on yksi kolmesta Itämerta eniten kuormittavasta maasta. Itämeren kokonaiskuormituksesta on Suomesta peräisin 15 % fosforista ja 18 % typestä. Asukaslukuun suhteutettuna Suomen kuormitus on korkein.

Vesistöjen fosforipäästöistä 62 % ja typpipäästöistä 51 % on peräisin maataloudesta. Yhdyskuntien ja teollisuuden aiheuttama pistekuormitus vastaa enää 10-20 % kokonaiskuormituksesta.

Luomumaatalous on kehittämisstrategia, ei valmis tuotantojärjestelmä. Se on kestävyyttä korostava vastapooli lyhytnäköiselle taloudelliselle tehokkuudelle. Luomuun sisältyy moniulotteinen kestävyyskäsitys. Luomu edustaa ekologiselta ulottuvuudeltaan ekosysteemiajatteluun perustuvaa lähestymistapaa.

Itämeren kaikki maat kattavassa EU:n BERAS-tutkimushankkeessa selvitettiin kaikkien Itämeren ympärysmaiden maatalouden keskimääräisiä ravinneylijäämiä, ja niitä verrattiin ravinteiden käyttöään tehostaneisiin ns. BERAS-maatilojen ravinneylijäämiin. Suomessa BERAS-tilojen typpiylijäämä oli 38 kg/ha, kun se koko maassa oli keskimäärin 73 kg/ha eli BERAS-tilojen typpiylijäämä oli 52 % tavanomaisesta.  Keskimäärin Itämeren maissa BERAS-tilojen typpiylijäämä oli 38 kg/ha eli 68 % tavanomaisesta, kun se keskimäärin Itämeren alueen maataloudessa oli 56 kg/ha.

Ravinnekierrätystä edelleen tehostamalla ravinneylijäämiä voidaan vielä vähentää merkittävästi. Tutkimusryhmä päätyi siihen, että ekologisesti tasapainoiseen kierrätykseen perustuvassa maataloustuotannossa (ERA) typpiylijäämiä voitaisiin Suomessa vielä pienentää 47 prosentilla eli 20 kiloon hehtaaria kohti. Tällöin tarvittaisiin 1,23 –kertainen viljelyala nykyisen suuruisen maataloustuotannon tuottamiseksi, joka johtaisi nykyistä 25 prosenttia pienempään typpikuormitukseen.

Jotta maatalouden ravinnepäästöjä voitaisiin vähentää merkittävästi, tulisi ravinnekierrot maataloudessa kasvinviljelyn ja karjantuotannon välillä saada suljetuiksi. Myös kierrätyksellä kulutuksesta takaisin maatalouteen on merkitystä. Kierrätys vesistöistä takaisin maatalouteen parantaisi myös vesistöjen tilaa. Biologinen typensidonta on merkittävä ekosysteemipalvelu tarvittavan täydennystypen hankkimiseen. Alueellisen erikoistumisen purkaminen ja paikallisuus tehostavat ravinteiden kierrätystä.

Ravinnepäästöjen vähentämisen pullonkauloina ovat lähinnä kannattavuus ja hintasuhteet. Siksi tarvitaan tutkimusta ja tuotantomenetelmien kehittämistyötä. Yhteistyötä eri tyyppisten tilojen ja toimijoiden välillä tulisi lisätä. Tuotannon ulkoisvaikutusten sisällyttäminen tuotteiden hintoihin suuntaisi tuotantoa ekologisesti kestävämpiin menetelmiin. Ja kuluttajien tulisi kasvaa oppineiksi ja vastuuta kantaviksi kansalaisiksi.

Helena Kahiluodon esitelmä  Luomu ja vesistöt Kahiluoto161106

BERAS-hanke http://www.jdb.se/beras/

BERAS-hankkeen suomenkieliset sivut https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/www/Hankkeet/Beras

Teksti: Jukka Rajala