Maatalouden materiaalivirrat, ekotehokkuus ja ravinnontuotannon kestävä kilpailukyky

Ekotehokkuuden periaatteella maa- ja elintarviketaloudessa tuotetaan pienemmillä tuotantopanoksilla enemmän ravitsemuksellisesti parempaa ruokaa. Samalla vähennetään ympäristön kuormitusta. Ekotehokkuuden nostamiseksi tuotannon hyötyjä ja haittoja on seurattava koko tuotantoketjun pituudelta ja ilmaistava ne yksiselitteisesti.

Tässä tutkimuksessa kuvattiin suomalaiseen ruoantuotantoon yhdistyvät materiaalivirrat. Numeerinen aineisto perustuu tilamallien tietopohjaan; se on sovitettu Suomen vuoden 1995 tuotanto- ja kulutustilastoihin. Tilamalliaineistoon yhdistettiin tietoja tuotannon ympäristövaikutuksista. Ympäristönkuormitusta osoittavina muuttujina olivat 1) luonnonvarojen kokonaiskäyttö, 2) energiankulutus, 3) kasvihuonepäästöjen määrä, 4) happamoittavien päästöjen määrä sekä 5) maankäyttö.

Aineistoa käyttäen laadittiin laskentamalli, jonka avulla on mahdollisuus arvioida, miten tuotantotavan tai kulutustottumusten muutokset heijastuvat ympäristöön ja talouteen. Muutosten vaikutuksia tarkasteltiin maataloudessa, koko elintarvikesektorilla ja kansantaloudessa. Vertailukohtana oli nykytilanne. Laskentamallin avulla laadittiin esimerkit kahdesta kehityssuunnasta: luonnonmukaisen tuotannon osuuden lisääminen tuotannossa ja kasvisruuan merkityksen kohottaminen ruokavaliossa.

Hankkeessa kehitettiin erityisesti laskentamallia; biologisten prosessien määrällinen kuvaus ja kotieläintalouden ainetaseiden muodostaminen painottuivat menetelmällisessä kehittämisessä. (RiKo)

Risku-Norja, H., Mäenpää, I., Koikkalainen, K., Rikkonen, P. & Vanhala, P. 2002.
Maa- ja elintarviketalous 16. 61 s., 4 liitettä.
www.mtt.fi/met/pdf/met16.pdf