Millainen on sikojen hyvinvointi luomuporsastuotannossa?

Kysymyksiä ja vastauksia sikojen hyvinvoinnista luomuporsastuotannossa. Kysymyksiin vastasi luomusikatuotantoon laajasti perehtynyt neuvoja Katja Mahal.

Kysymys:

Mitä voin tehdä, kun emakot syövät kuivikkeena olevaa kutteria?

Vastaus: Muutaman kilon heinäruokinta ohjaa emakot pois kutterin syömisestä, mikä pidentää ikää ja parantaa vatsan terveyttä.

 

Kysymys:

Kuinka vähennetään emakoiden sosiaalista stressiä alkutiineyden aikana?

Emakoiden sosiaalinen paine erityisesti alkutiineyden aikana on erittäin haastava asia. On paljon uusimisia ja tyhjiä emakoita. Sosiaalinen paine on huono lähtökohta hyville tiineystuloksille, eikä emakoiden liiallinen laihtuminen imetysaikana ole omiaan parantamaan tilannetta.
Onko RATKAISUJA parempaan? Kuinka vähennetään sosiaalista stressiä?

Vastaus:
1) Ryhmäkoko
Ryhmäkoko on sioille aina haaste, koska sika on luonnostaan pienryhmässä toimiva eläin. Mikäli halutaan isot, dynaamiset ryhmät, ryhmätilan sisustus ja riittävä avaruus ovat hyvin tärkeitä. Lisäksi tarvitaan riittävästi virikkeitä ja tekemistä.

Käytännön ratkaisuehdotuksia:

Sosiaalisuus on sioillakin opittu taito. Ryhmässä elämiseen liittyviä ongelmia on vähemmän, kun emakot tulevat kasvatusolosuhteista, joissa ne ovat oppineet sosiaalisiksi. On havaittu, että sikojen ryhmässä elämisen taidot kehittyvät, jos ne pikkuporsaina pääsevät tutustumaan vieraisiin pahnueisiin. Se voidaan järjestää esimerkiksi porsituskarsinoiden väliin asennettavilla pienillä luukuilla, jotka avataan, kun porsaat ovat ehtineet 10 vuorokauden ikään. Myös ryhmä- tai perheimetyskarsinat kouluttavat sikoja sosiaalisuuteen. Porsaat, jotka pääsevät tutustumaan toisiin porsaisiin, sopeutuvat helpommin myöhemmin elämään ryhmässä. Myös lihasiat hyötyvät sosiaalistamisesta. Porsaat jotka pääsevät nuorina tutustumaan toisiin porsaisiin, selviävät vieroituksesta helpommin, ovat yhdeksän viikon ikäisenä painavampia ja niiden painonlisäys on kilon verran nopeampaa kuin ikätovereilla, jotka kasvavat ainoastaan omassa pahnueessa.

(Effects of early contact between non-littermate piglets and of the complexity of farrowing conditions on social behaviour and weight gain. Kutzer, T., Bünger, B., Kjaer, J.B., Schrader, L.: Appl.ied Animal. Behavior Science 121, 16–24 (2009).

2) Tilajärjestelyt
Sosiaalista stressiä vähennetään tarjoamalla runsaasti tilaa ja väistämismahdollisuuksia. Luomusääntöjen vaatima 2,5 m2/emakko ja 1,9 m2 ulkoilutarhassa on minimitarve. Jos tilaa on enemmän, hyvinvointi on parempi. Sisustettu osasto ja piiloutumispaikat auttavat. Ulkotila tarjoaa tärkeää lisätilaa ja myös väistämismahdollisuuden. Mikäli tila ei ole ympärivuotisesti käytettävissä suurimman osan päivästä, tarvitaan ulkotilan neliöt sisätilassa.

Käytännön ratkaisuehdotuksia:

a) Tilojen sisustus, hyvinvointikalusto:
Harjat auttavat tyydyttämään harjaamisen tarvetta ja suihkut vähentävät kesäisen kuumuuden aiheuttamaa stressiä.

b) Hyvä ja pitävä lattia antaa varmuutta liikkumiseen ja väistämiseen.

3) Ruokintajärjestelyt
Ruokinta on suurin stressinaiheuttaja, jota onneksi voidaan vähentää monin tavoin. Siat pyrkivät luonnostaan syömään samaan aikaan. Mikäli ruoka-aikaan tarjotaan riittävästi tilaa jokaiselle, minimoidaan kilpailustressi. Ryhmäkarsinassa toimivat parhaiten ruokintahäkit, joissa jokaisella emakolla on oma ruokarauha. Suositeltava ruokintapaikan leveys on 50 cm. Leveämpikin se saa olla, tällöin ruokintapaikkaa voi käyttää myös muuhun tarkoitukseen, esimerkiksi lepotilana. Lisäturvaa syömiseen tuo vähintään lapaan asti ulottuva näkösuoja.

Automaattiasemaan liittyvä stressi

Automaatti on ihmisen kannalta kätevä, mutta aiheuttaa herkästi stressiä koska eläimet eivät pääse syömään samanaikaisesti. Automaatin oikea sijoitus vähentää stressiä. Automaattiaseman edessä pitää olla runsaasti tilaa rehua odottaville emakoille. Tilaa tarvitaan myös ulostuloportin lähellä. Ulostuloportti tulee sijoittaa siten, että sieltä tuleva eläin ei törmää rehua odottaviin. Kätevä on, jos ulostulo johtaa ulkotarhaan, eteenkin jos ulostus halutaan ohjata ulkotarhaan.

Automaatista voi rakentaa myös hyvinvointivälineen, lisäämällä automaatille pääsyyn haasteita. Sikojen hyvinvointi lisääntyy, kun syömiseen liittyy etsimisen riemua. Kun muutetaan automaattiruokinta sellaiseksi, että sikojen pitää ratkaista tehtäviä ennen kun saavat rehua, vähävirikkeinen ympäristö muuttuu palkitsevaksi. (www.ign-nutztierhaltung.ch. Manuela Zebunken väitöskirja: Affektive und emotionale Reaktionen von Schweinen im Kontext von kognitiver Umweltanreicherung – Ein Beitrag zur Verbesserung des Wohlbefindens landwirtschaftlicher Nutztiere. Universität Rostock 2010. )

4) Korsirehu/karkearehu
Korsirehun tarjoaminen pitkin päivää on tehokas stressin vähentäjä. Heinän, oljen tai säilörehun pureskelu ja etsintä auttavat pitämään emakon mielen tyynenä. Käytännössä nähdään sekä lattialevitystä että rehuhäkkejä. Häkin etuja ovat hygieenisyys ja rehun säästäminen. Lattiaruokinta taas on lähempänä luontaista ruokailuasentoa ja mahdollistaa lisäksi tonkimisen. Lattiatarjonta käy, jos ulostamisen saa ohjatuksi eri alueelle.

Karkearehuruokinta vähentää stressiä. Karkearehun tarjonta ulkotarhassa lisää sekä eläinten liikkumista että tyytyväisyyttä
(Lue  myös Kirsi Partanen, Karkearehut lisäävät sikojen aktiivisuutta ja vähentävät aggressiivisuutta. )

Korsirehun antamista voidaan käyttää hyväksi ajoittaisen stressipiikin lieventämiseen, esimerkiksi ryhmiä yhdistettäessä tai eläimiä lisättäessä. Eläinten huomio kiinnittyy uusien tulokkaiden sijaan juuri tarjottuun heinään.

Myös pääruoka-aikana annettava korsirehu voi vähentää automaattiruokintaan liittyvää stressiä. Kun rehua odottava ryhmä pääsee pureskelemaan korsia, päästään melko lähelle samanaikaisen syömisen tarvetta.

 

Kysymys:

Miten emakoiden tappeluita ja utareiden vaurioitumista voitaisiin välttää?

Emakoiden tappelut vieroituksen jälkeen aiheuttavat ongelmia. Kokemuksesta tiedetään, että maitoa täynnä olevat utareet ovat herkkiä toisen emakon aiheuttamille naarmuille. Miten tilannetta voisi helpottaa?

Vastaus:

a) Kun vieroitus tapahtuu vasta 40 päivän kuluttua porsimisesta, jolloin imetyskausi on lähempänä luontaista loppuaan, utareet ovat usein tyhjempiä.

b) Olisi hyvä, jos eläimet palautettaisiin samaan ryhmään, mistä ne ovat lähteneet.

c) Karju ryhmässä rauhoittaa emakoita.

d) Geeniperimä/oikea valinta

Toiset siat ovat arempia ja stressaantuvat herkemmin kuin toiset. Ei tarvitse pelätä, että rauhallisempien emakoiden valinta heikentäisi tulosta. Tutkimusten mukaan rauhallisemmat emakot ovat tuottavampia. Ne huolehtivat paremmin pahnueestaan, ja porsaita kuolee vähemmän. (Sow behaviour towards humans during standard management procedures and their relationship to piglet survival. Lensink, B. J., Leruste, H., De Bretagne, T., Bizeray-Filoche, D.: Applied Animal Behavior Sciences. 119, 151–157 (2009))

e) Tottumus. Sika voi oppia sosiaaliseksi. Katso edellisen kysymyksen vastauksen ryhmäkokoa koskevaa kohtaa 1).

 

Kysymys:

Pitäisikö imetyksen aikana laihtuneiden emakoiden siementämistä siirtää vieroituskiimaa myöhemmäksi?

Näen hyvinvointiongelman, jos emakot laihtuvat liikaa imetyksen aikana ja tiineytyvät huonosti. Jos sika voi hyvin, se kyllä tiineytyy, jos siemen on ok. Liian laihaksi päässeitä ei pitäisi siementää ollenkaan vieroituskiimaan. Tehotonta, mutta olisi reilumpaa emakolle?

Vastaus: Olet oikeassa, emakon kunto on tärkeää ylläpitää ja kunnon mukainen ruokinta tärkeää. Siksi luomussa päästään harvoin yli 2 pahnueeseen vuodessa, vaikka teoriassa emakot voisi siementää ensimmäiseen kiimaan kun porsaat ovat vielä imemässä. Käytännössä imetysaikaiset astutukset onnistuvat kun pahnue on pieni. Hyvän kokoisissa pahnueissa pitäisi malttaa odottaa toiseen kiimaan ja vielä myöhempään, jos emakon kunto on heikentynyt liikaa imetysaikana.

Pitemmästä imetyksestä huolimatta emakon kunto ei ole luomussa ongelma, kun ruokintaan kiinnitetään huomiota. Monilla tiloilla on hyviä kokemuksia pitemmästä imetyksestä. Useat imettävät 50-60 päivääkin. Emakoiden hyvästä yleiskunnosta kertonee sekin, että luomuemakot ovat keskimäärin pidemmän aikaa tuotannossa kuin tavanomaiset, yksilötasolla kahdeksan vuotta ei ole harvinaisuus.

Lisätietoa emakon ruokinnasta: 
Kysymykset ja vastaukset – Ruokinta

Partanen K. Luomusikojen rehut ja ruokinta Osa1 Rehut_100507

Partanen K. Osa II Luomusikojen ruokinnan suunnittelu_100507

Mahal K.  Ruokintakokemuksia miten toteutan  luomusikojen ruokintaa

 

Kysymys:

Saako tehdä imettäjäemakoita, jotta riskiemakoiden laihtuminen olisi vähäisempää?

Vastaus: Imettäjäemakoiden tekeminen on mahdollista ja myös pahnueet saa tasoittaa. Säännöt edellyttävät vain, että porsas saa luontaista maitoa, mieluiten oman lajin maitoa. Hyvänä tuotantotapana pidetään, että toimenpide on poikkeus eikä sääntö. Suositus on, että emakot valitaan tarkoin ja emakoiden, joiden maidontuotanto ei vastaa pahnueen kokoa, käyttöä vältetään.

Heikot porsaat ovat tautipesiä, joissa taudit vahvistuvat ja pääsevät tartuttamaan koko sikalaan. Pahnueen tasoittaminen on aina myös ryhmän sekoittamista, mikä nostaa koko ryhmän stressitasoa, mikä puolestaan alentaa immuniteettia ja nostaa ripulin vaaraa.

 

Kysymys:

Millaiseen pahnuekokoon pitäisi pyrkiä?

Vastaus: Tasainen pahnuekoko on tärkeä osa hyvinvointia. Vaikka on joitakin emakoita, jotka pystyvät ruokkimaan 17 porsasta isoksi luomurehulla, niin kaksi 11 porsaan pahnuetta on varmemmin hallittavissa.

 

Kysymys:

Miten voi vaikuttaa pahnuekokoon?

Vastaus: Sopivan kokoisia pahnueita saa jalostuksen ja ruokinnan avulla.

Jalostusneuvontaa kannattaa hyödyntää. Uusimpia huippulinjoja kannattaa välttää. Suomalainen jalostusindeksi antaa erinomaiset keinot tuloksen ja hyvinvoinnin optimoimiseen valikoimalla emakot joilla on 10-13 porsaan pahnuekoko, hyvä terveys, hyvä rakenne ja nopeat tiineytymisarvot.

Ruokinta joutilasaikana vaikuttaa siihen, miten sikiöt kehittyvät. Esimerkiksi pieni inuliinin tai maa-artisokan lisäys kovan tuotannon emakon rehuun vaikuttaa siihen, että emakon kokonaiskunto paranee ja syntyy vähemmän porsaita. Tämä ilmeisesti johtuu siitä, että kohdussa oleva ravinnejako painottuu etuosiin ja kohdun takaosassa olevat alkiot kuihtuvat pois.  (Lähde:Gerhard Stalljohann, Bedarfsgerechte Fütterung von Biosauen, FiBL Merkblätter). On varmasti muitakin rehuaineita, joilla voi olla samanlainen vaikutus.

 

Kysymys:

Onko porsaskuolemia vapaassa porsimisessa todellakin yhtä vähän kuin häkissä porsimisessa?

Porsaskuolleisuus vapaassa porsituksessa verrattuna häkkiin ei tutkimusten mukaan ole keskimääräistä suurempi. Minkä tutkimuksen mukaan ja mihin verrataan? Onko se todella näin? Mitkä ovat pikkuporsaiden kuolinsyyt ja niiden % -suhteet vapaaporsituksessa?

Vastaus: Asiaa on tutkittu useissa tutkimuslaitoksissa ympäri Eurooppaa ja tulokset ovat selviä, jos tarkkailee samanaikaisesti myös minkälaisessa ja minkäkokoisessa porsimiskarsinassa tutkimukset on tehty. Alle viiden neliön karsinoissa porsaskuolemat nousevat porsitushäkkiin verrattuna. Yli viiden neliön karsinassa tilanne alkaa tasaantua. Yli 7,5 neliön karsinassa vapaa porsiminen onnistuu selvästi vähemmillä menetyksillä. Karsinakoon lisäksi myös karsinan muoto on tärkeä. Parhaiten porsiminen onnistuu, kun emakolla on hyvin tilaa kääntyä ympäri.

Sveitsissä laadittiin laki vapaasta porsimisesta jo monta vuotta sitten ja asiaa tutkittiin ennen ja jälkeen lain käyttöönoton. Sveitsiläisten kokemusten perustella hävikit ovat pieniä, kun karsinat ovat sopivia. Olennaista on, että porsituskarsina on riittävän iso ja sopivasti sisustettu.
Karsinan muodosta lisää osiossa: Kysymykset ja vastaukset- Rakentaminen sekä Tietokortissa: Porsimiskarsinat (linkit aineistoon)

Roland Weber, Sveitsin maataloustutkimuslaitoksesta Tänikosta on yksi pitkänlinjan tutkijoista. Hän on tutkinut porsaskuolemia ja tehnyt myös meta-analyysejä muiden tutkimuksista.

2002/2003 Weber teki laajaa vertailututkimusta. Hävikkien kokonaismäärä oli molemmissa porsitusmuodoissa sama. Ero on kuolinsyyssä. Vapaassa porsituksessa jäi enemmän porsaita emakon alle mutta muista syistä kuolee vähemmän. Molemmissa systeemeissä kuolleisuus oli 12,1 %. Kuolleina syntyneiden määrä oli vapaassa porsituksessa hieman pienempi. Syyt emakon alle jäämisen olivat selviä. Emakon alle jäi enimmäkseen huonokuntoisia porsaita. Selvä yhteys oli myös pahnuekokoon, mitä isompi pahnue sitä enemmän jäi alle. Porsituskarsinoita on kehitetty tämän jälkeen ja kuolleisuus pysyy hyvissä systeemeissä hyvin alle 10 %.

Syventävä vastaus: Mikäli sinulla on halua syventyä enemmän aiheeseen, löytyy PowerPoint -luento jonka Weber piti Prahassa englanniksi:
Roland Weber, Free farrowing systems.

PowerPoint-esityksessä esitellään tutkimuksia, joissa verrataan porsaskuolleisuutta porsitukseen häkissä ja vapaaporsimiseen. Tässä yhteenveto keskeisten diojen tekstistä:

Dia 12 näyttää tulokset laajasta vertailututkimuksesta, jonka ryhmä teki ennen uutta eläinsuojelulakia 2002/2003.
Hävikkien määrä on molemmissa porsitusmuodoissa sama. Vapaassa porsimisessa jää enemmän porsaita emakon alle (5,4 %) mutta muista syystä kuolee vähemmän (6,7 %).
Pahnuekoko syntyessä oli 11, vieroituksessa 9,6 ja hävikki 12,1 %.
Vapaassa porsimisessa jää emakon alle ensisijaisesti huonokuntoisia porsaita, joiden paino on pienempi.

Diassa 19 näkee hyvin karsinakoon vaikutuksen porsaskuolemiin. Viiden neliön karsinassa hävikit ovat 4-20 %, yli 7,5 neliön karsinassa 4-15 % ja keskimäärin alle 10%.

Diassa 20 on yhteenveto, jossa vertaillaan muidenkin tutkimusten tuloksia. Mikäli tutkimuksessa käytettiin 3,9- 5 neliön karsinaa, hävikki on isompi verrattuna porsitushäkkiin. Yli viiden neliön karsinoissa hävikki on sama tai pienempi kuin porsitushäkissä.

Diassa 21 näkee, missä päälle makaaminen on tapahtunut. Seinä ei olekaan vaarallinen alue, vaan se on makuualue. Tämän vuoksi karsinan muoto on tärkeä. Emakolla pitää olla tilaa pyöriä helposti ympäri ennen makuulle menoa.

Diassa 22 näkee, että vaikka vaarallisen näköisiä paikkoja syntyy enemmän kun emakko kääntyi puolelta toiselle, on porsaskuolemia sen yhteydessä harvoin.

Diassa 23 näkee työaikavertailun: Työajassa ei ole suuria eroja. Porsitushäkki voi olla vähän tehokkaampi mutta voi yhtälailla vaatia enemmän aikaa, koska ihmisen pitää tehdä kaikki työt.

Kysymyksiin vastasi: Katja Mahal