Millaisia rehuja luomusikatuotannossa käytetään ja miten sikojen ruokinta järjestetään?

Tällä sivulla käsitellään kysymyksiä ja vastauksia sikojen ruokinnasta ja rehuista luomutuotannossa. Kysymyksissä käsitellään mm karkearehujen ruokintaa, säilörehun ruokintaa, emakon kuntoa ja ruokintaa sekä elintarviketeollisuuden sivujakeiden käyttöä ruokinnassa. Kysymyksiin vastasi luomusikatuotantoon laajasti perehtynyt neuvoja Katja Mahal.

 

1 Karkearehun ruokinta

Kysymys:

Voiko korkearehun korvata jollain tavoin?

Vastaus: Karkearehun antaminen on tärkeä osa terveydenhoitoa ja sikojen hyvinvointia.

Karkearehu tekee eläimille hyvää kaikissa tuotantovaiheissa:

Emakoilla on vähemmän stressiä, porsimiset ovat nopeampia, ja niillä on tekemistä ja ne ovat tyytyväisempiä sekä vähemmän aggressiivisia. Emakot ovat helpommin kylläisiä ilman vaaraa lihomisesta. Karkearehuruokinnan ansiosta mahalaukku on isompi ja sitä kautta emakon syöntikyky on porsasvaiheessa parempi ja se tuottaa enemmän maitoa. Ruoansulatus toimii paremmin synnytyksen yhteydessä, esiintyy vähemmän ummetusta, ja karkearehu ehkäisee maitokuumetta.

Karkearehun ansiosta porsailla on parempi ruoansulatus, ja se ehkäisee porsasripulia.

Vihanta rauhoittaa vieroitustilannetta. Porsaat voivat saada runsaastikin vihantaa, mikäli ovat siihen aikaisemmin tottuneet. Tällöin ne saavat puuhaa ja lisäksi kylläisyyden tunteen, vaikka olisivat ”vieroituspaastolla”. Vaikka kasvu hidastuu vieroituksen aikana, ne saavat sen vakaan terveyden kautta nopeasti takaisin.

Lihasioilla on parempi terveys, vähemmän stressiä, kiinteämpi liha ja paremmat rasvahapot.

Helpoin tapa tarjota karkearehua on paksu olkikuivitus, mutta sillä saa vain osan karkearehun hyödystä. Haittana on, että syöminen lattialta, jossa on myös ulostettu, heikentää hygieniaa. Parempi vaihtoehto on, että käyttää olkia vain kuivikkeena ja lisäksi vihantaa karkearehua jossain muodossa. Tämä erityisesti siksi, että Suomen olosuhteissa hyvän oljen saaminen on paljon vaikeampaa kuin hyvän säilörehun tai heinän.

Toiseksi helpoin tapa toteuttaa karkearehun tarjonta on heinän tarjoaminen virikehäkeistä. Heinää kuluu 0,5 -2 kg/eläin päivässä. Heinään tarttuu ympäristön haju ja heinä menettää nopeasti virikkeellisyyden. Mitä useammin sitä tarjoaa sitä enemmän sitä kuluu, mutta myös sitä enemmän siat puuhaavat sen kanssa. Ihanne on, että uutta heinää tarjotaan päivittäin, mutta sitä voi tarjota harvemminkin.

Isoissa ryhmissä voi tuoda suurpaalin karsinaan. Siitä riittää eläimille pitkäksi ajaksi touhuttavaa. HUOM: Paalin viemä tila pitää huomioida karsinatilassa, muuten se voi alentaa sikojen käytössä olevaa tilaa alle minimitarpeen.

Kun annetaan heinää lasketaan väkirehuannos normaalisti.

Karkearehuksi voidaan tarjoaa myös tuoretta vihantaa, juureksia tai säilörehua. Nämä energia- ja valkuaispitoiset rehukasvit voidaan tarjota pienessä määrin ikään kuin salaattina ihmisille. Jos sitä annetaan enemmän niin karkearehu muuttuu perusrehuksi. Eläimet saavat perusrehusta sekä energiaa että valkuaista ja väkirehuannosta voi silloin vastaavasti pienentää. Suuremmat määrät säilörehua ja muun vihantarehun tarjoaminen onnistuu helpoiten ulkotarhassa. Pienet määrät voi jakaa käsin sisätiloihin.

 

Kysymys:

Minkälaista vihantarehua ja karkearehua sioille voi antaa?

Vastaus: Karkearehuna voi hyödyntää hyvin erilaisia kasveja. Säilöttynä ja tuoreena niitettynäkin. Siat rakastavat vaihtelua ja monenlaiset vihantakasvit käyvät mainiosti, kunhan isäntäväki jaksaa soveltaa vihantarehun määrän ja väkirehuannokset vaihtelevaan laatuun. Tuoretta vihantaa annettaessa on tärkeää, että määrä pitää syödä niittopäivän aikana. Puolikuiva vihanta aiheuttaa ruoansulatusongelmia ja voi vapauttaa myrkkyjäkin. Pelkkä heinä käy enimmäkseen virikkeeksi. Ravitsevaksi rehuksi sopivat paremmin seokset tai kasvit, joilla on korkeampi valkuaispitoisuus, esim. virnat, mailaset, lupiinit, apilaheinä tai puhdas apila. Erilaiset juurekset kuten rehujuurekset, porkkanat, punajuuri ja lanttu käyvät mainiosti. Naatitkin käyvät hyvin sekä vihantarypsi tai -nauris. Perunakin olisi hyvä, mutta jostain syystä sitä ei Suomessa lasketa karkearehuksi.

 

Kysymys:

Miten sikojen karkearehuvaatimus sopii tilan viljelykiertoon?

Vastaus: Luomuviljelyn kannalta sikatila pystyy miltei parhaiten hyödyntämään monipuolisen viljelykierron ja erilaiset väli- ja kerääjäkasvit, joita syksyllä kylvetään. Keväällä korjataan kerääjäkasvin naattisato tuoreena annettavaksi tai säilöttäväksi ja sitten kylvetään pääkasvi helposti muokattavaan maahan. Tämä on hyvin vesistöystävällinen viljelytapa ja lisäksi säästää työtä, pitää rikkaruohot aisoissa ja tuo suurimman mahdollisimman hehtaarisadon.

 

Kysymys:

Paljonko emakko saa energiaa vihantarehusta?

Vastaus: Jos haluaa laskea varmaan päälle, voi emakon energiatarpeesta vähentää 300 ry/ vuosi säilörehuruokinnan ansiosta. Mikäli tarjotaan myös nuorta ja aina hyvälaatuista nurmea ja vihantarehulla korvattua energiaa voi olla jonkun verran enemmän. Riippuen tuotantovaiheesta ja iästä emakko voi kattaa 1/3 – 1/2 rehutarpeestaan nurmella/säilörehulla. Säilörehua saa syöttää esimerkiksi 3-8 kg, tuorenurmea 5-10 kg ja rehujuurikkaita 5-8 kg. Laitumen kasvuvaihe on olennainen. Nuoresta laidunruohosta voi joutilas emakko tyydyttää lähes koko ravinnon tarpeensa.

Imetysvaiheessa energiatarve on suurta ja rehun hyväksikäyttäminen onnistuu huonommin. Väkirehua tarvitaan tällöin 5-6 kg ja vihantarehun määrää vähennetään. Sopiva säilörehuannos on 0,5- 2 kg. Jos vihanta jätetään pois kokonaan, on vaarana ummetus, joka voi johtaa maitokuumeeseen.

 

Kuva: LFL. Fütterungsfibel Ökologische Schweinehaltung, s. 9. Kuvassa näytetään Bayerin maatalouskeskuksen ruokintasuositus luomuemakoille. Sininen on väkirehua ja vihreä karkearehua, jota kutsutaan tässä osuvasti perusrehuksi. Viikolla 15 on porsitus, jolloin rehu vähennetään puoleen. Porsituksen jälkeen rehuannosta nostetaan muutaman päivän ajan kunnes väkirehumäärä tuplaantuu imetyskaudella.

Lähteet/lisätietoa:
FiBL Merkblätter, bedarfsgerechte Fütterung von Biosauen und ihren Ferkeln, 2011
University of Newcastle,Feeding organic Pigs 2002
FiBL Merkblätter, bedarfsgerechte Fütterung von Biosauen und ihren Ferkeln, 2011
Mirja Makkonen, Sianhoito 1975
(Baijerein maatalouden tutkimuslaitoksen) LFL. Fütterungsfibel Ökologische Schweinehaltung
Kirsi Partanen, Luomutilan valkuaiskasviopas s. 35-36

 

2 Säilörehun ruokinta

 

Kysymys:

Voiko kokeilla väkirehun määrän pienentämistä ja säilörehun määrän lisäämistä?

Vastaus: Joutilas emakko voi saada lähes 50 % ravinnon tarpeestaan säilörehusta, mutta vatsan mikrobien ja myös vatsan koon pitää tottua säilörehun hyväksikäyttöön. Sian vatsalaukku kutistuu ajan myötä, jos karkearehun ruokinta on ollut vähäistä. On hyvä ajatus kokeilla väkirehun määrän vähentämistä johdonmukaisesti. Ruokintaa voi muuttaa vähitellen. Lisää ensin vähän säilörehun määrää ja vähennä sitten väkirehua. Sitten voi taas lisätä säilörehua. Kun olet saavuttanut pisteen, että siat eivät enää syö lisää säilörehua, huomioi, että väkirehun antaminen syrjäyttää säilörehun. Eli sika ei syö niin paljon säilörehua kuin voisi, jos väkirehua on runsaasti tarjolla. Katso, mitä tapahtuu kun vähennät väkirehua yhä ja tarjoat sen sijaan lisää säilörehua.

Kesällä on huomioitava, että säilörehu pilaantuu nopeasti. Syötettävän erän laatu on oltava ehdottomasti hyvää. Paali on kesällä syötettävä viimeistään viikossa. Hyvä vaihtoehto kesäruokintaan on laiduntaminen tai tuoreena niitetty vihantarehu (apilanurmi, seoskasvustot, naatit).

Säilörehun laadussa ja ravintoarvoissa on suuria eroja. Myöhäisempänä ajankohtana korjatussa rehussa on enemmän kuituja ja vähemmän energiaa. Tämä ei ole yksin huono asia vaan auttaa pitämään emakot tyytyväisenä myös silloin kun energiatarve on pienempi ja tekemisen tarve suurta.

Kokeilussa avaintekijänä ovat tasaiset syntymäpainot. Suuret syntymäpainoerot viittaavat siihen, etteivät emakot saa riittävästi energiaa loppuraskauden aikana, jolloin väkirehun osuutta tiineyden loppuvaiheessa pitää lisätä.

 

Kysymys:

Mitä on säilöheinä?

Vastaus: Säilörehu on yleisnimi. Säilörehun vihantamassa voi olla nurmea, apilanurmea mutta myös naatteja, rehukaaleja, nuorta tai iäkkäämpää viljaa, siis melkein mikä tahansa vihreää.

Vihantamassaa voi säilöä maitohappomenetelmällä tai lisäämällä orgaanisia happoja. Maitohappo, muurahaishappo, etikkahappo ja propionihappo ovat orgaanisia happoja.

Vihantamassan ominaisuudet, energiapitoisuus ja kuitumäärä riippuvat korjuun ajankohdasta. Mitä aikaisemmin sato korjataan sitä suurempi on sadon energiasisältö, mutta koska kasvusto on vielä pientä on sadon määrä pieni. Aikaisintaan niitetään kun kasvusto on 15 cm pitkää, myöhäisin ajankohta on, kun heinä tai vilja on tähkällä. Säilömismenettely ja koostumus vaihtelee paljon enemmän kuin nimi, jota massalle käytetään.

Säilöheinä on tarkasti ottaen nurmesta tehtyä useinkin pitkälle esikuivattua säilörehua, joka on korjattu myöhään, samoihin aikoihin kuin kuivaheinä eli silloin, kun nurmi on tehnyt jo selvän korren.

 

Kysymys:

Minkälaista säilörehua pitää antaa?

Vastaus: Säilörehulla on sekä virikkeellinen että ravitsemuksellinen tehtävä. Säilörehun sulavuus ja myös sopivuus aineenvaihdunnalle vaihtelee paljon riippuen siitä, mistä se on tehty, millä menetelmällä se on tehty, milloin se on tehty ja mikä on korjuuaste. Melkein kaikkea voi hyödyntää sikojen rehuna.

Apila sopii myös sikojen rehuksi.

Virikkeeksi ja täytteeksi sopii parhaiten vanhempana korjattu säilörehu. Ravinnoksi nuori korjuuaste on parasta. Emakot saavat energiaa irti myös korsisemmasta rehusta. Niiden aineenvaihdunta kaipaa kuitua rehussa ja mikäli annetaan emakoille kovin nuorta säilörehua, ne tarvitsevat lisäksi kuivaheinää. Lihasikojen ravinnoksi tarkoitettu säilörehun korjuuasteen pitää olla hyvin nuori. Ihanne olisi, että varastossa on sekä nuorta säilörehua (15-25 cm) että vanhempaa laatua (ennen juhannusta), jolloin voi ruokkia sopivasti eläimen kasvuvaiheen ja tiineysasteen mukaan.

Sulavuus pienenee sitä mukaan kun korjuuaste nousee, mutta vihanta ja kuituvaikutus nousee kun heinä kasvaa kortta. Vatsa pysyy paremmassa kunnossa, jos nuoren nurmen tai säilörehun ohella saa myös säilöheinää, heinää tai olkea.

Säilörehun aistinvaraisen laadun pitää olla hyvä. Homeet ja pilaantuneet kohdat sekoittavat kiimat, aiheuttavat luomisia ja muutenkin laskevat tuottavuutta.

Varmista aina, minkälaisesta säilörehusta on kyse, kun lasket rehuannoksia tai haluat ostaa jotain. Pyydä aina säilörehuanalyysi ostettaessa ja teetä se myös omasta rehusta rehulaskelmia varten.

 

Kysymys:

Millainen säilörehu on parasta emakoille valkuais- ja energialähteenä?

Vastaus: Tuoreen saksalaistutkimuksen mukaan saksalaisissa olosuhteissa apilanurmisäilörehu on edullisin vaihtoehto, mutta muukin käy hyvin. Samassa tutkimuksessa todettiin myös, että runsaalla säilörehuruokinnalla ei ole haitallisia vaikutuksia porsaan eikä emakon terveydelle tai lihan laatuun – päinvastoin.

Lähde: Rauhfuttergabe an Sauen als Präventivmassnahme gegen Sauen- und Ferkelerkrankungen, Schubbert, Antje; Werner, Christina and Sundrum, Albert (2010)

 

Kysymys:

Miksi säilörehun ruokinnasta löytyy niin vähän tietoa ja miksi tiedot ovat ristiriitaisia?

Vastaus: Säilörehun energiamäärän suhteen tiedot ovat neuvonnan suosituksissa ja tieteessäkin ristiriitaisia. Ristiriidat johtuvat paljolti siitä, että säilörehuruokinta ei ole kuulunut muutamaan vuosikymmeneen sikojen ruokintaan. Tutkimusten vertailemista hankaloittaa, että sian kyky hyväksikäyttää korsirehua kasvaa ikääntyessä. Tämän seurauksena syntyy tutkimuksia, jotka määrittävät erilaiset sulavuudet. Olennainen tekijä karkearehun hyväksikäytössä on rehun koostumus porsasvaiheessa. Vaikka porsas ei saa korsirehusta paljon ravintoa irti, muodostuu eläimelle porsaana kyky hyväksikäyttää korsirehua. Mikäli siat eivät saa porsasvaiheessa säännöllisesti säilörehua, heinää, olkea tai muuta korsirehua pureskeltavaksi, on niiden korsirehun hyväksikäyttökyky vanhempanakin huomattavasti pienempi.

Toistaiseksi pitää kokeilla ja luottaa omiin havaintoihin kun hakee parasta mahdollista menettelyä sikojen karkearehu-ruokintaan. Sioilla ei ole samanlaisia sulavuustaulukoita kuin, mitä nautakarjan rehunsuunnittelussa voi hyödyntää. Vaikka nyt tehdään tutkimuksia sulavuuden määrittämiseksi, kestää vielä vuosia ennen kun luotettavaa tietoa sikojen ruokintaan saadaan.

MTT on aloittamassa säilörehuruokintaan liittyvät tutkimukset, jonka tulokset ovat lähivuosina käytettävissä. Tutkimusta johtaa Hilkka Siljander-Rasi.

Esimerkkejä lihasikojen karkearehumallista: Reinhard Geßl, Die Glücksschweine kommen, Bio-Fibel 2/2009 s12-13

Gwendolyn Rudolph, Kleeschweine sind Glücksschweine. Bioland Juni/2010 s 22-23.

 

3 Emakon kunto ja energiatarve

 

Kysymys:

Miten voin estää emakon liiallisen laihtumisen 40 pv imetyksen aikana ja säilyttää emakon hyväkuntoisena?

Vastaus:

a) Kun ruokinta on kohdallaan pysyy emakon kunto hyvänä vaikka imetys on pitempi. Emakon oman annoksen lisäksi on varhainen lisärehun antaminen porsaille tärkeää (viimeistään viikolla 4, mutta mieluiten jo parin viikon ikäisenä). Hyvää ja yksinkertaista starttirehua porsaille ovat kaurahiutaleet ja maitoa tai maitojauhetta kolme kertaa päivässä. Mikäli annat rehua harvemmin, kasvaa ripulin vaara, koska porsaat syövät vähemmän ja vieroituspaino on 15 % pienempi. Myös emakon paino ja emakon tiineytyminen on vähän heikompaa, kun porsaiden lisäruokaa annetaan vain kerran päivässä.

Lähde: LFL, Schweinefütterung im Ökobetrieb II, Fütterungsversuche, Fütterungsempfehlungen 2006

b) Emakon jaksamisessa riittävä kivennäissaanti on tärkeää. Kirsi Partasen mukaan yksi ongelma on, että nykykivennäissuositukset laahaavat ajassa perässä ja on laskettu 10-12 porsaan pahnueelle. Toisaalta vihanta ja säilörehu pienentävät kivennäistarvetta, joten annoksia ei kannata nostaa varmuuden vuoksi. Esimerkiksi apilasäilörehun runsas käyttö vähentää kalkkitarpeen puoleen. Jos kalkkimäärä ei vähennetä voi tulla synnytysvaikeuksia.

c) Vesi on tärkein ravinne imettävälle emakolle. Varmista säännöllisesti, että vesi on puhdasta ja sitä tulee riittävästi (juoksutuskoe!). Emakon veden päivätarve on 15 l + 1,5 l porsas (25-35 l). Virtausnopeuden tulee olla 4 l/min. Mikäli virtausnopeus ei ole riittävä, eläimet eivät pysty juomaan riittävästi.

(katso myös Partanen_K._Luomusikojen ruokinnan suunnittelu_100507, Dia 34-

 

Kysymys:

Voidaanko mahdollista perusrehun lisäksi antaa imettävälle emolle lisäenergiaa jossain muodossa?

Vastaus: Imetysrehuseoksessa jätetään suurin osa vihantarehusta pois ja annetaan pääasiallisesti imettävän emakon väkirehuseosta. Seoksessa on hieman enemmän energiaa/kg kuin joutilasrehussa ja valkuaista/ kg on noin 30 % enemmän kuin joutilasrehussa. Seos riittää yleensä kattamaan emakon energiatarpeen, etenkin jos joutilasaikana on annettu runsaasti karkearehua. Runsas säilörehun ja karkearehun tarjonta tiineyden aikana suurentaa mahalaukkua ja parantaa emakon kykyä syödä riittävästi imetysaikana.

Jokainen eläin on erilainen ja eläinten rehuhyödyntämiskyky vaihtelee. Eläinten tarkka seuranta ja eläinkohtaiset annokset imetysaikana auttavat, että jokainen emakko selviää paremmin imetyksestä.

Heikommille emakoille kannattaa antaa useita pieniä annoksia pitkin päivää. Näin ruoanottokyky ja ruoan sulavuus nousee.

Yleiset kotikonstit ovat sallittuja. Esimerkiksi melassi, maito tai juurikasleike. 2014 asti saa vielä käyttää pienessä määrin tavanomaisia rehuaineita, jotka löytyvät Komission asetuksen 889/2008 liitteen V mukaisista rehuaineista ja Eviran luonnonmukaisen tuotannon ohjeet, eläintuotanto, Liite 1 sivu 41. Lisäksi myös teolliset rehut, Eviran lista luomurehuista 

 

4 Elintarviketeollisuuden sivujakeet

Kysymys:

Saako elintarviketeollisuudesta esim. juureksia, keksejä, leipää tms. käyttää porsaille?

Vastaus: Elintarviketeollisuuden sivujakeet ovat haluttua lisärehua luomusioillakin. Usein sivujakeet sisältävätkin vielä arvokasta valkuaista tai hyvää kuitua. Valitettavasti niiden käyttöä rajoitetaan lainsäädännöllisin keinoin yhä enemmän. Mikäli käyttö kielletään tai vaikeutetaan tavanomaisessa tuotannossa, pätevät samat rajoitukset luomutuotantoonkin.

Vuoteen 2014 asti voi käyttää vielä tavanomaisia sivujakeitakin. Esimerkiksi lajittelujätteitä, sokerijuurikasleikettä, perunapulppaa, meijerin sivujakeita, mallasituja ja mäskiä voi käyttää sekä luomu että tavanomaisena laatuna. Asetusta tavanomaisen määrästä säädetään parhaillaan. Sallittu tavanomaisen laadun määrä on todennäköisesti 5 % vuosiannoksesta ja maksimissaan 25 % päiväannoksesta. Seuraa Eviran ilmoitusta:

Kysymys:

Olisiko ”luomutavaraa” järkevästi saatavilla?

Vastaus: Luomulaatuisten sivujakeiden saatavuus paranee. Yksin 2011 perustettiin 126 luomuelintarvikeyritystä, joista osa on varmasti tyytyväisiä, jos heidän sivujakeet/ jätteet viedään. Valmista markkinapaikkaa luomusivujakeelle ei vielä ole ja löytäminen vaatii jonkun verran viitseliäisyyttä.
http://http://www.luomu.fi/ ja aitoja makuja -hakupalvelusta löytyy joitakin luomuvalmistajia. Katso myös Luomun lupaukset luomu.fi-sivustolta

Jos ei halua etsiä eri lähteistä, voi tilata maksua vastaan rekisterissä olevien valmistajien osoitteet Eviralta:

 

5 Rehu ja eläinten hyvinvointi

 

Kysymys:

Mitä voin tehdä kun emakot syövät kuivikkeena olevaa kutteria?

Vastaus: Muutaman kilon heinäruokinta ohjaa emakot pois kutterin syömisestä, mikä parantaa ikää ja vatsan terveyttä.

 

Kysymys:

Voiko heinä vaikuttaa emakoiden luomiseen tai muuten olla haitaksi?

Vastaus: Ei hyvää ilman pahaa. Pilaantunut heinä voi aiheuttaa luomisia eikä sitä saa antaa sioille. Heinän maine sikojen rehuna kärsii vanhasta tavasta heittää sioille muille eläimille kelpaamatonta heinää. Toisin kuin lehmä tai hevonen, siat eivät yleensä kuole tai sairastu pilaantuneesta heinästä, mutta niiden tuotos ja hyvinvointi kärsivät. Tavoitteellisessa tuotannossa sioilla käytettävän heinän tulee olla hygieenisesti moitteetonta. Virikeheinän ravitsemuksellinen arvo saa olla alhainen, joten sioille voi käyttää lehmille tai hevosille hyödytöntä heinää, jonka päälle on runsaasti satanut, mutta sen saa korjata vasta kunnolla kuivana ja se on varastoitava ilmavassa tilassa. Kuivat paalit on heti vietävä katon alle eikä niiden saa antaa kastua pellolla. Kun löytyy hometta tai muuten pilaantunutta heinää, sen voi viedä vain kompostiin.

 

Kysymys:

Tarvitaanko emakoille lisäseleeniä kivennäisrehuun ja jos tarvitaan, mikä on parasta?

Vastaus: Puhtaasti kasvisperäiset luomurehut sisältävät Suomessa liian vähän seleeniä sikojen tarpeisiin. Emakoiden seleenitäydennyksestä on huolehdittava. Sian seleenitarve on lähellä ihmisen eli joitakin kymmeniä mikrogrammoja päivässä. Useimmiten seleenipuutteen ehkäisyyn riittää pieni seleenikuuri muutaman kerran vuodessa. Kalajauheessa ja kananmunissa on luontaisesti seleeniä. Mikäli rehuseos sisältää kalajauhetta lisäseleeniä ei todennäköisesti tarvita. Seleeniä ei saa antaa varmuuden vuoksi liikaa, koska sen tarve on todella pieni ja se on yliannosteltuna myrkyllistä.

Yksimahaisina sikojen seleenin tarve on nautoja pienempi ja hyötysuhde parempi kuin naudoilla. Mikäli lisäseleeni tarvitaan on orgaaninen hiivaseleeni paras. Jotkin kivennäistehtaat sekoittavat luomutiloille omat kivennäiset ja huomioivat seleenitarpeen rehureseptin perusteella.

Seleenin puutteen huomaa kun syntyy heikkoja jälkeläisiä ilman muuta järkevää syytä. Asia korjaantuu antamalla lisäseleeniä- sopivan pieninä annoksina.

Kts Tietokortti seleenistä

Kysymyksiin vastasi: Katja Mahal