Miten sikalan rakentaminen ja laiduntaminen tulee järjestää luomusikatuotannossa?

Kysymyksiä ja vastauksia luomusikaloiden rakentamisesta ja laiduntamisesta. Kysymyksiin vastasi luomusikatuotantoon laajasti perehtynyt neuvoja Katja Mahal.

Kysymys: Miten ulkoilu toteutetaan kesäaikaan?

Miten ulkoilu toteutetaan kesäaikaan? Suljetaanko luukut yöksi nukkumarauhan ja erityisesti petoeläinten vuoksi? Etteivät petoeläimet ahdistele ja saalista porsaita. Meillä on täällä ilveksiä, kettuja ja susiakin on nähty.

Vastaus: Mikäli sisätilan neliöt ovat minimimäärän mukaan, pitää eläimillä olla pääasiallisesti pääsy ulkotarhaan. Ulkotarhan luukut saavat toki olla sikojen lepoajan kiinni. Mikäli ulkotarha on suunniteltu vain kesäkäyttöön ja ulkotarhan neliöt ovat käytettävissä myös sisällä, karsinan toiminnallisuus ei vaadi jatkuvaa pääsyä ulkotarhaan, vaan ulkoilualue voi olla vain osan päivästä käytössä.

Toisinaan luukut jätetään melko huoletta auki. Porsaat eivät ole petoeläinten ensisijaisia saaliseläimiä. Iso vahva emakko on jonkun asteinen suoja. Kettu käy mieluummin kanalassa, susi ei tule ensisijaisesti rakennuksiin eikä myöskään ilves. Laitumella ne käyvät herkemmin ryöstöretkellä. Laitumella myös näätäeläimet, harakat ja varikset voivat olla haitaksi.

Toisaalta luukkujen sulkeminen yöksi pitää myös lämmön lepohetken aikana korkeampana. Suomalaiset kesäyöt ovat välillä melko viileitä.

Parasta on, jos ulkotarhaan vievään aukkoon asennetaan ovi, jonka eläimet pystyvät itse avaamaan ja joka sulkeutuu automaattisesti kun eläin ei kulje siitä. On olemassa oventapaisia luukkuja, jotka siat avaavat kahvalla. Ne oppivat siihen muutaman päivän sisällä. Tällöin tarha on myös talvella ja syksyllä paremmin käytettävissä ja yöllä eläimet ovat turvassa. Jos toimitaan kesäluukulla, on varmaan hyvä sulkea luukut yöksi. Sen voi tehdä ongelmitta, jos ulkoalue ei palvele pääasiallisena ulostusalueena. Jos ulkoalueen pitää toimia luotettavana ulostusalueena, on tärkeää, että luukut avataan aamulla heti kun toiminta sikalassa alkaa, niin siat pääsevät ”aamutoimilleen”.

Kysymys: Miten parhaiten järjestetään ikkuna-alan täyttyminen, kun vanha sikala muutetaan luomuun?

Vastaus: Onko sikalassa ikkunoita vai onko se ikkunaton? Jos on ikkunoita, niin pinta-ala saattaa riittää muutenkin. Vaadittu 5 % lattiapinnasta on usein olemassa, jos rakennuksessa näkee talvella kävellä keskikäytävällä ilman valoja.

Ikkunapinta-alan riittävyys lasketaan seuraavasti: ikkunan korkeus x leveys x 20. Jos saatu tulos on pienempi kuin sikalan pinta-ala, niin ikkunapinta-ala ei ole riittävä. Usein ikkunoiden koko on 0,5 m2, tämä riittää 10 m2 lattiapinnalle. Jos pinta-alasta puuttuu vähän, niin valvonta joskus joustaa (valitettavasti vain joskus). Yleisempi jousto tässä asiassa olisi ihan hyvä, etenkin jos ulkotarha on ympärivuotisesti käytössä.

Kysymys: Miten ikkunapinta-alaa voi suurentaa?

Vastaus: Vaihtoehtoja on runsaasti. Vaihtoehdot riippuvat vanhasta rakennuksesta ja niistä kohteista, joihin pitää muutenkin tehdä jotain. Säännöt ovat sikäli armeliaat, ettei kysytä, missä ikkuna sijaitsee. Jos esimerkiksi seinä on jossain kohtaa huonossa kunnossa, voi siihen laittaa yhden panoraamaikkunan. Vaikka tämä ei tietenkään ole tavanomainen ratkaisu, niin ratkaisu voisi olla sekä sikojen että itsensä kannalta ihan mielekäs, sikahan toimii eri valoisuudessa eri lailla. Itsellekin on mukavaa, kun voi katsella jostain kohtaa kunnolla ulos.

Yleisesti kuitenkin ylhäältä tuleva valo on tehokkainta ja vinot ikkunalaidat lisäävät sekä valon tuntua että poistavat tehokkaasti kondenssinestettä.

Vaihtoehtoisia ratkaisuja

Muutaman neliön puutteeseen voi auttaa jo oven muuttuminen ikkunalliseksi. Mikäli valoa ja ikkunoita tarvitaan enemmän, niin helpointa on olemassa olevien ikkuna-aukkojen suurentaminen alaspäin (ylös tarvitaan tukipuu, joten siihen suuntaan suurentaminen on paljon työläämpää). Ikkunan ei tarvitse olla avattava ja edullisin ja kätevin ratkaisu onkin yksinkertaisesti lasin asentaminen kiinteästi seinään (lisätietoa: katso Tapani Kivisen luento diat 41-43 (http://www.luomu.fi/tietoverkko/luomusikalan-suunnittelu-ja-rakentaminen )

Toinen tapa on hyödyntää ulkotarhaan menevät aukot. Ulkotarhan portin voi toteuttaa kaksijakoisena ovena, jossa yläpuolella on ikkuna (Ovea voi hyödyntää, jos itse haluaa päästä karsinaan sitä kautta, esimerkiksi edestä tapahtuvan hygieenisen siivouksen vuoksi). Halvempi ratkaisu on, että ulkotarhan portti tehdään normaalikokoiseksi, mutta sen yläpuolelle asennetaan kiinteä ikkuna. Tällöinkin selviää yhdellä tukipalkilla. Kulkuaukkoa varten laitettava tukipalkki asennetaan vain korkeammaksi, kuin mitä pelkkä uloskulku olisi vaatinut. (Huom: turvallisuus, siat eivät saa päästä rikkomaan ikkunaa)

Myös kattoremontit voi hyödyntää: Mikäli katolle tarvitsee tehdä jotain, esimerkiksi ilmastointihormin takia, voi sen yhteydessä asentaa kattoikkunan tai läpinäkyvän kattolevyn.

Itävallassa panostetaan ulkotarhoihin. Siellä lähdetään siitä, että ulkotarha suunnitellaan siten, että niissä on niin mukavaa, että siat ovat ulkona aktiiviaikanaan. Tällöin sisätila on levähtämistä varten eikä valoa tarvita paljon. Ikkunapinta-alan suhteen joustetaan näissä tapauksissa aika paljonkin. Tämä ulkona aktiivi, sisällä lepokarsina -systeemi ei toistaiseksi käy Suomessa, mutta olisi keskustelemisen arvoista.

Kysymys: Voidaanko keskikäytävän läpinäkyvät ovet laskea ikkunapinta-alaan mukaan?

Meillä on ikkunoita ulkoseinillä ja myös keskikäytävän sisäseinissä. Mietin, että jos keskikäytävän ovet muuttaisi läpinäkyviksi (en tiedä miten teknisesti onnistuu…), niin nämä sisäseinien ikkunatkin varmaan käyvät pinta-alaan mukaan. Vai käyvätkö ne muutenkin?

Vastaus: Tarkkailuikkunoita ei lasketa ikkunapinta-alaan mukaan, koska ne eivät lisää luonnollisen valon määrää osastolla.

Kysymys: Miten sijoitan ulkotarhat, jos ulkoseinissä ei ole tilaa tai karsinoista ei pääse ulos?

Vastaus: Laiduntaminen ei kuulu ihan tavallisten sikojen tuotantotapoihin, mutta se on kustannustehokas tapa parantaa rehun valkuaistarjontaa. Lisäksi se tosiaan säästää ulkotarhan rakentamisvelvollisuudelta, kun laidunkausi on noin toukokuusta syyskuuhun. Laitumella olevat siat eivät tarvitse ulkotarhaa ja talvella Suomessa ei ole ulkoiluttamisvelvollisuutta.

Siat ovat periaatteessa melko helppoja laidunnettavia ja pysyvät hyvin matalassa kahden langan sähköaitauksessa. Aitauksen lisäksi tarvitaan suoja ja ruokintapaikka. Näistä on olemassa erilaisia järjestelmiä. Erityisen huolellisesti tarvitsee miettiä, miten järjestää laitumet, jotta keväällä päästään toukokiireistä huolimatta nopeasti ulos. Asiaa auttaa, jos rakennetaan yksi alue kiinteällä aidalla, jonka käyttöönotto keväällä ei vaadi muuta kuin pienen tarkastuksen.

Siat syövät hyvin monipuolisesti vihreää. Laitumella ei tarvitse olla nurmea vaan siellä voi olla esimerkiksi apilanurmea, yksivuotisia virna/viljaseoksia tai rehurypsi/rehukaaliseoksia. Yksipuolinen timotei-nurmi on huono vaihtoehto, koska se ei toimi valkuaisrehuna ja tarjoaa muutenkin huonomman rehuarvon.

Luomu-viljelykiertoon laitumet sopivat erinomaisesti. Ihanne olisi, jos sikojen tonkimisintoa voisi hyödyntää nurmen rikkomiseksi esimerkiksi toisena apilanurmivuotena. Muutenkin tonkimista voi ohjailla säätämällä laidunaikaa, joskin se on hieman haastavaa.

Parhaiten laitumista hyötyvät joutilaat emakot. Emakot saavat hyödynnettyä korsirehun parhaiten mutta myös lihasiatkin voi pitää laitumella. Liha on paremman väristä ja kiinteämpää, toki lihasikojen kasvuaika laitumella on usein hitaampi. Hyvällä vuorotussysteemillä ne voivat kuitenkin päästä myös yli 700 g päiväkasvuun.

Lähteet: Ganzjährige Freilandhaltung von Mastschweinen als Fruchtfolgeglied in der ökologischen Landwirtschaft, Sundrum 2004
Sianhoito, Makkonen 1975, s 30-31
Lisätietoja: Saksan KTBL tutkimuslaitoksen sivut sikojen laiduntamisesta http://www.ktbl.de/index.php?id=953
University of Newcastle, Feeding Organic Pigs, 2002

Kysymys: Pitääkö laitumella olevat emakot porsittaa laitumella?

Vastaus: Emakot porsivat laitumella kuulemma hyvin, mutta niiden valvonta on siellä hankalaa, mikä johtaa menetyksiin. Emakot voi ottaa porsimisen ajaksi sisälle vaikka sikalassa ei ole ulkotarhaa. Porsiva emakko ei tarvitse toistaiseksi ulkotarhaa.

Kysymys: Miten saan toimivan porsimiskarsinan?

Vastaus: Karsinakooksi tarvitaan vähintään 6,4 m2 ja porsaspesä 1,1 m2. HUOM: mikäli karsinassa ei ole jatkuvasti käytössä olevaa ulkotarhaa tarvitaan sisälle lisäksi 2,5 m2, jotta on riittävästi tilaa liikkua. Myös karsinan muoto vaikuttaa. Optimikarsinassa on ruokinta-alueen, ulostuskäytävän ja porsituspesän lisäksi neliömäinen vähintään 2,2 m x 2,2 m kokoinen tila. Tällöin emakko voi pyöriä ennen kun se aikoo mennä makuulle ja porsaat kerääntyvät vaistomaisesti pesälle, pois emän alta. Pitävä lattia on tärkeä, jotta emakko voi reagoida nopeasti mikäli silti joku jää alle. Lisähyötyä saa paalusta makuualueen keskellä. Paalu innoittaa pyörimisliikkeeseen ja toimii samalla hyvinvointilaitteena, koska se tarjoaa mahdollisuuden hankaustarpeen tyydyttämiseen.

Oikeanlainen porsaspesä auttaa vähentämään porsashävikkiä. Kun lämpötila on riittävä, porsaat eivät tule niin usein emakon viereen lämmittelemään. Porsaspesän saa riittävän lämpimäksi esimerkiksi lattialämmön tai kattolämmön avulla. Myös suikaleverho pitää lämmön sisällä. Suljettu porsaspesä vähentää energiakustannuksia yli 40 %.

Kysymys:  Säilyykö mahdollisuus pitää imettävät emakot ilman ulkoilualuetta tulevaisuudessa?

Säilyykö mahdollisuus pitää imettävät emakot ilman ulkoilualuetta varmasti tulevaisuudessa, vai tarvitseeko pelätä, että uudet tilat eivät riitäkään?

Vastaus: Todennäköisesti ulkoilualue ei tule pakolliseksi, mutta joskus kanta voi muuttua. Kun tilat on hyväksytty alkutarkastuksessa, muutosvaatimus ei tule kovin nopeasti. Rakennusmuutosten yhteydessä annetaan aina pitkä siirtymäaika.

Saadakseen toimivan porsimiskarsinan, pitää ulkoalueen tarjoama tila huomioida sisätiloissa. Jos jaloittelualuetta ei ole, kannattaakin miettiä, jos rakentaisikin ulkotarhan. Ulkotarha tarjoaa emakoille mielekästä tekemistä ja auttaa tasaamaan ristiriidan emakon ja pikkuporsaan lämpötilan tarpeessa. Emakko viihtyy parhaiten alle 15 asteessa ja porsas 30 asteen paikkeilla.

Kysymys: Milloin kannattaa rakentaa ulkotarha porsimiskarsinoihin? Se on kuitenkin aika kallis investointi.

Vastaus: Jos ulkoilualueen luominen on rakennuksen kannalta hankalaa, kannattaa toistaiseksi toimia poikkeuskäytännön turvin.

Jos ulkoilualue on suhteellisen helposti toteutettavissa, se kannattaa tehdä. Sitä kautta on helpompi täyttää emakoiden hyvinvointivaatimukset. Tilat ovat hyviä vielä vuosienkin päästä ja ne pääsevät eturivin tuottajiin. Tähän saa mahdollisesti myös korotettua investointitukea.

Mikäli remontti tai uudisrakennus toteutetaan omalla rahoituksella ilman investointitukea, voi olla mielekästä, että ulkoalue suunnitellaan, mutta se toteutetaan vasta myöhemmin. Tällöin kulut jakautuvat. Ulkoalueen myötä voi lisätä emakkomäärää, koska sisäkarsinatilaa ei tarvita niin paljon, jos ulkoalue on ympärivuotisesti käytettävissä.

Välimuoto on porsimiskarsinat ilman ulkotarhaa, jossa emakko ja porsaat ovat hyvin suojassa pari kolme viikkoa, ja ryhmäimetyskarsina pahnueen aktiivivaiheeseen.

Kysymys: Minkälainen on toimiva ryhmäimetyskarsina?

Vastaus: Sveitsiläiskokemusten mukaan ryhmäimetyskarsinan ei tarvitse olla jaettu, vaan avoin tila on usein paras. Makuualueella tarvitaan vähintään 3,5 m2/emakko ja pahnueryhmä, muuten tapahtuu liikaa tallaantumisia. Lisäksi tarvitaan toimintatila/jaloittelualue 3 m2/emakko ja porsaspesä vähintään 0,1 m2/porsas sekä ruokintahäkit. Jaloittelualue voi olla ulkona tai sisällä, mutta sen pitää olla kuitenkin aina saatavilla. Yksittäiset ruokintahäkit ovat tärkeitä, jotta eläinten kuntoa voidaan tarkkailla luotettavasti. Useimmat häiriöt alkavat vähentyneenä ruokahaluna. Purupohjakarsina sopii ihan hyvin ryhmäimetykseen.

Kysymyksiin vastasi: Katja Mahal