Miten sikojen lääkitys ja terveydenhoito tapahtuu luomusikatuotannossa?

Kysymyksiä ja vastauksia luomusikojen lääkityksistä ja terveydenhoidosta. Kysymyksiin vastasi luomusikatuotantoon laajasti perehtynyt neuvoja Katja Mahal.

Kysymys:

Jos salvuuseen tulee kipulääkitys, niin onko se yksi lääkityskerta, jonka jälkeen pitää aloittaa 6 kk siirtymäaika?

Vastaus: Ei ole. Pakollisia hoitoja ei lasketa lääkityskertoihin mukaan.


Kysymys:

Miten kipulääkkeen käyttöön suhtaudutaan luomussa?

Vastaus: Kipulääkkeen käyttö porsaiden kastraation yhteydessä on pakollinen toimenpide eikä sitä lasketa hoitokerraksi. Muuten kipulääkkeet ovat osa tavallista sairaudenhoitoa. Sinänsä eläimen kärsimys halutaan pitää mahdollisemman pienenä ja kipulääkitys on toisinaan hyvä tukihoito. Osa sairauksista hoidetaan yksin kipulääkkeillä, jolloin se lasketaan hoitokerraksi. Toisiin sairauksiin annetaan myös muita lääkkeitä. Kipulääkkeen käyttö tukihoitona ei lisää hoitokertoja, koska kaikki yhteen sairastapahtumaan liittyvät lääkkeet lasketaan yhdeksi hoitokerraksi.

Suomessa eläinnaturopatia ei ole kovin yleistä, muualla, esimerkiksi Sveitsissä luomueläimet pyritään hoitaman pääsääntöisesti luontaishoidollisin keinoin. Suomessakin on hyvää muistaa, ettei kipulääke ole ainoa vaihtoehto eläinten olojen parantamiseksi. Kipua lievittävät esimerkiksi myös perinteiset kylmät ja lämpimät kääreet. Lisäksi on yrttejä kuten arnika, jolla voi lievittää kipua, kun tiedetään miten ja milloin sitä tulisi käyttää. Luomutuotannossa suositaan realismia. Joskus on tarpeen, että eläin kokee kipua voidakseen parantua nopeammin, esimerkiksi kun raaja tarvitsee lepoa tullakseen kuntoon. Samoin kun ihmisen pitää joskus kärsiä kipua, kestää sikakin sitä. Hellyys ja lohtu auttaa porsasta voimistumaan näissä tilanteissa.

Synnytysten yhteydessä ei anneta kipulääkkeitä. Kipulääkkeitä ei saa antaa rutiininomaisesti hoitotoimenpiteiden aikana, vaan hoidot on suoritettava sen verran huolellisesti, että kipulääkitystä ei tarvitse. Kipulääkitys tai rauhoittavat lääkkeet kuljetuksen tai teurastuksen yhteydessä ovat kiellettyjä.


Kysymys:

Miten ripuli voidaan estää ryhmäporsituskarsinassa?

Ripulin esiintymisen lisääntyminen ja ryhmäporsituskarsinassa sen leviäminen mietityttää. Meillä on ollut kiinteäpohjaisia vapaaporsituskarsinoita 46 kpl aikaisemmin, ja siellä riittävän korkean hygieniatason saavuttaminen oli lähes mahdotonta. Erityisen tärkeää olisi, että porsaiden käyttäytymistä pystyttäisiin ohjaamaan niin, että ne kävisivät sontimassa ritiläalueella.

Vastaus: Ryhmäporsimisen ja vapaaporsimisen onnistuminen riippuu pitkälti karsinaratkaisuista. Karsina pitää olla riittävä iso, jotta eläimet pystyvät hahmottamaan eriytyneet toiminta-alueet. Tällöin ritiläalueelle ohjaamisesta on hyviä kokemuksia, porsaat haluavat luonnostaan ulostaa pesän ulkopuolelle. Jonkun verran käsityötä tarvitaan silti karsinoiden puhtaana pidossa, koska luomussa rehussa mukana oleva karkearehu tekee hyvin muodostunutta ulostetta, joka ei mene pienestä ritilästä läpi yksin tallaamalla. Hygenian kannalta kiinteä uloste on hyvä asia, vaikka se jäisi vähäksi aikaa karsinaan. Kiinteä uloste syntyy terveen suolistomikrobiston ansiosta ja sen kautta siirtyy myös terve suolistomikrobisto emakosta porsaille. Tämä toimii samalla ripulin ennaltaehkäisynä.

Ryhmäporsimis- tai imetyskarsinassa ripuli siirtyy helposti eläimestä toiseen. Heikot yksilöt muodostavat sairauspesiä, joista sairaus vahvistuu ja leviää muille. Tämän takia pitää miettiä myös ennaltaehkäisevästi, mitkä porsaat viedään ryhmäkarsinaan. Imettäjistä voi olla tässä apua, mutta toisinaan pitää myös osata luopua ajoissa. Sairaat eläimet on välittömästi hoidettava ja poistettava ryhmästä. Kun emakoiden saama karkearehu on hyvää, lämpöä ja tilaa riittävästi, eikä sairaita eläimiä siirretä ryhmään, ovat ripulit harvinaisia.
Kysymys:

Miten iso riski loiset ovat luomusikatuotannossa?

Tarvitaanko enemmän loislääkkeitä kuin tavanomaisessa tuotannossa? Mitä loisia ulkona on, jotka tarttuvat sikaan?

Vastaus: Loisiin pitää kiinnittää huomiota. Hyvä perushygienia auttaa. Loislääkkeitä ei tarvita enempää kuin tavanomaisessa tuotannossa. Samoin kuin bakteerit, loiset tarttuvat helpommin, jos vastustuskyky on alhainen. Tasalämpöisessä sisätilassa oleminen heikentää vastustuskykyä merkittävästi ja vastaavasti raikas ilma vahvistaa sian vastustuskykyä yhtä lailla kuin lastenkin. Ulkotarhat mahdollistavat oleskelun eri lämpövyöhykkeillä ja kuivitettu makuualusta rentouttaa ja tarjoaa virikkeitäkin. Karkearehu parantaa suoliston ja vatsan terveyttä yhtälailla kuin vihannesten ja hedelmien syönti ennaltaehkäisee ihmisillä monia vaivoja ja tauteja.

Teoriassa linnuilla on salmonellaa ja se voi tarttua linnuista sikoihin. Käytännössä lintuja näkyy harvoin ulkotarhoissa eivätkä ne ole kiinnostuneita sikojen ulosteesta. Jotta voidaan välttää turhat lisähoukuttimet, ei väkirehuruokintaa pitäisi järjestää ulkotarhoissa. Karkearehuruokinta sitä vastoin on hyvä järjestää ulkotarhoissa, sillä ei ole vetovoimaa lintuihin ja muihin haittaeläimiin. Haittaeläinten torjunta on tärkeää, mieluiten ennaltaehkäisevänä tuotantorakennusten laajalla ulkokehällä.

Varsinkin pienet tilat toimivat toisinaan ongelmitta ilman mitään loislääkitystä. Suljettu systeemi voi pysyä puhtaana itsestään. Lisäksi rehuista porkkanat ja valkosipuli toimivat hyvänä loisten häätäjänä, myös keltamaiteessa on loisia häätävää vaikutusta. Avainasemassa ja riskitekijänä ovat eläimet, joita hankitaan tilalle.

Yllä mainituja poikkeuksia lukuun ottamatta loishoito kuuluu normaalin luomusikatilan rutiineihin, etenkin porsastuotannossa. Myös hyvinvointituen saaminen edellyttää emakoilla, ensikoilla ja karjuilla sikaruusurokotuksia ja sisäloislääkityksen hoitamista. Lihasikalat voivat ottaa vastaan porsaita vain sellaisesta porsastuotantosikalasta, joka täyttää terveydenhuollon vaatimukset. Loishoitoja ja rokotuksia ei lasketa hoitokerraksi ja niitä saa tehdä niin usein kun on tarpeellista.

Saksalaistutkimuksessa näytettiin, että siat joilla on ulkotarha käytössään ovat kaikkein terveimpiä. Mutta ympärivuotisesti ulkona tarhatuilla sioilla on enemmän ongelmia kuin sisäsioilla. Laidunsioilla laidunjärjestys ja riittävä kierto on tärkeää ja se jää työteknisistä syistä helposti tekemättä. Amerikkalaistutkimuksessa taas ulkoilevilla sioilla löytyy enemmän salmonellaa kuin sisätilasioilla- niilläkin vastus oli 34 %. Eroavista tutkimustuloksista voi päätellä ettei luomutila voi itsestään selvänä olettaa että eläimet ovat terveempiä. Se miten eläimet hoidetaan on ratkaisevaa.

Lähteet: Meyer, Christiane 2004. Qualitative und quantitative Risikofaktoren für die Einschleppung und Verbreitung von Salmonellen in unterschiedlichen Produktionsverfahren beim Schwein

Wondwossen A. Gebreyes, Peter B. Bahnson, Julie A. Funk, James McKean, and Prapas Patchanee. Seroprevalence of Trichinella, Toxoplasma, and Salmonella in Antimicrobial-Free and Conventional Swine Production Systems, Foodborne Pathogens and Disease. April 2008, 5(2): 199-203. doi:10.1089/fpd.2007.0071.
Kysymys:

Miten voi ehkäistä porsasripulia?

Vastaus: Seitsemän tekijää ehkäisee 90 % tapauksista:

  • Säilörehun tarjoaminen toisesta elinviikosta eteenpäin
  • Helposti sulavan ja maittavan porsasrehun tarjoaminen toisesta viikosta eteenpäin
  • Hidas rehuun siirtyminen vieroituksen yhteydessä. Ei nopeita rehumuutoksia muutenkaan
  • Lämmin ja vedoton porsaspesä. Vieroituksen yhteydessä porsaiden lämmöntarve nouse + 5 astetta, ja makuupaikalla/ porsaspesässä on hyvä olla muutaman päivän ajan 30 asteen lämpötila.
  • Hyvä puhtaus porsimiskarsinassa
  • Emakon terve suolistobakteerikanta – tulee karkearehuvaltaisella ruokinnalla
  • Riittävästi vettä saatavana ja vesi hyvälaatuista

Lähde: FiBL Merkblatt. Bedarfsgerechte Fütterung von Biosauen und Ihren Ferkeln

Kysymyksiin vastasi: Katja Mahal