Raportti: Muruissa on maan kasvukunnon salaisuus

Viljelymaan mururakenne on tärkeä maan kasvukuntoon ja toimintakykyyn vaikuttaja tekijä. Kestävä mururakenne varmistaa kasvien hyvän kasvun kohtuullisella lannoituksella. Ravinteet jäävät paremmin kasvien käyttöön sen sijaan, että häviäisivät vesiin ja ilmaan. Eroosio vähenee. Viljely helpottuu ja varmistuu. Hyvä murukestävyys auttaa ehkäisemään ilmastonmuutosta ja siihen sopeutumista.

Uusin tieto maan muruista ja murukestävyydestä on nyt koottu Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin juuri julkaisemaan raporttiin. Siinä käydään läpi tieteellistä kirjallisuutta murukestävyyteen vaikuttavista tekijöistä, murukestävyyden vaikutuksista maan kasvukuntoon sekä murukestävyyden mittausmenetelmistä. Lisäksi tarkastellaan OSMO-hankkeessa tehdyn tilatutkimuksen tuloksia, joita kerättiin vuosilta 2016–2018 ja 24 koelohkolta. Lohkot edustivat erilaisia peltomaita eri puolilta Suomea. Tulosten avulla verrattiin sitä, kuinka hyvin eri tyyppiset maan murukestävyyden määritysmenetelmät vastaavat toisiaan ja mistä eri tekijöistä tulokset riippuvat. Murukestävyyteen vaikuttaa mm savipitoisuus ja karkeilla kivennäismailla ensisijaisesti lisätyn eloperäisen aineksen määrä.

Huokoinen, pesusienimäinen muru.

Murut ehkäisevät eroosiota
Hyvä murukestävyys edistää mikrobitoimintaa, ylläpitää kaasunvaihtoa ja vesitaloutta, sitoo hiiltä sekä auttaa kasveja kasvamaan vaihtelevissa olosuhteissa. Kun murut ovat kestäviä, sietävät hyvin vettä eivätkä liety, pysyy maan rakenne vakaana ja huokoisena, jolloin vesi imeytyy maahan kunnolla. Tämä ehkäisee eroosiota. Hyvä murukestävyys estää myös hienoaineksen karkaamista pelloilta vesiin.

Viljelytekniikka murustumista suosivaksi
Murukestävyyden muodostumiseen vaikuttavat eloperäinen aines, kasvien juuret, sienirihmastot ja mikrobien eritteet, jotka yhdessä muodostavat pesusienimäisen rakenteen – huokoisen maamurun – savesta, hiesusta ja hiedasta. Hyvällä viljelytekniikalla tätä voidaan ylläpitää ja edistää.

Tällöin huomioidaan maan kemiallinen tila (kalkitus, ravinnesuhteet),

Tiivis, sepelimäinen muru.

fysikaalinen tila (kuivatus, muokkaus) ja biologinen tila (juuristot, maaperäeliöt, maahan lisätty eloperäinen aines). Maan murukestävyyden hoitomenetelmiä valittaessa tulee tarkastella koko viljelyjärjestelmää.

Murukestävyys on hyvä kasvukunnon mittari
Koska murukestävyys riippuu samoista tekijöistä kuin koko maan kasvukunto (mm. happamuus ja ravinnesuhteet, rakenne, juuriston aktiivisuus, eloperäisen aineen lisäys, mikrobiaktiivisuus ja vesitalous), se on hyvä seurantamittari maan kasvukunnon muutoksille.

Viljelijä- ja neuvojakäytössä tähän murukestävyyden seurantaan sopii parhaiten kuoppalevymenetelmä, jossa arvioidaan 20–40 murun kestävyyttä. Murujen kestävyyttä voidaan mitata kastelemalla muruja ja seuraamalla, kuinka suuri osuus niistä säilyy ehjänä ja kuinka moni hajoaa osittain tai kokonaan. Riittävän määrän muruja tulisi olla vettä kestäviä, jotta maan kasvukunto olisi hyvä. Riittävä määrä riippuu maalajista.  Menetelmän avulla voidaan seurata lohkojen välisiä eroja ja kehitystä eri vuosina.

Murukestävyyden luotettava arviointi käytännön viljelmillä kaipaisi kuitenkin edelleen menetelmäkehitystä. Lisätutkimusta tarvitaan myös muun muassa eri kasvilajien ja maanparannusaineiden vaikutuksista maan murustumiseen sekä tilatasolle vielä paremmin soveltuvista murukestävyyden seurannan menetelmistä.

Raportti:
Murukestävyys maan kasvukunnon mittarina. Jaana Ravander, Tuomas J. Mattila ja Jukka Rajala. 2019. Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti. Raport
teja 191. 43 s.

Lisätietoja:
Jukka Rajala, erikoissuunnittelija, OSMO-hankkeen projektipäällikkö
Ruralia-instituutti
Puh. 044 303 2210
Sähköposti: jukka.rajala@helsinki.fi

Tuomas Mattila, yliopistotutkija OSMO-hankkeessa
Ruralia-instituutti
Sähköposti: tuomas.j.mattila@gmail.com

 

Tutustu asiaan tarkemmin OSMOn raporteista

OSMOn työkaluja kasvukunnon hoitoon

Lue lisää OSMOsta ja tutustu muihin maan kasvukunto -materiaaleihin

Teksti: Jukka  Rajala

 

Hyvin murustunutta savimaata