Prof. Helenius: Ruokapolitiikka keskeistä ruokaturvan varmistamisessa

Ruokajärjestelmämme kestävyyden keskeiset haasteet eivät liity tapaan, jolla uusia kasvilajikkeita jalostetaan. Pääongelma on ristiriita kestävän kehityksen tavoitteiden ja globalisoituvan ruokajärjestelmän välillä.

Onko meillä ollenkaan ruokapolitiikkaa? Vai onko meillä vain maatalouspolitiikkaa?

Helsingin yliopiston agroekologian professori Juha Heleniuksen mukaan on perusteetonta kuvitella, että me Suomessa voisimme perustaa ruokajärjestelmämme vaikkapa Brasiliassa tuotettavan soijan varaan, olipa se tavanomaista tai geenimuunnettua soijaa, sen sijaan, että itse tuottaisimme tarvitsemamme rehuvalkuaisen.

Ruokaturvaa ei voida perustaa keskittyvien järjestelmien varaan. Ruoan saannin ei pidä olla bisneksen armoilla. Kasvinlajikkeiden jalostuksen on perustuttava julkiseen rahoitukseen, Helenius sanoi Tieteen päivillä Helsingissä.

Ruoan määrä ei ratkaise poliittisia ongelmia. Geeniteknologiaakin tärkeämpää on puuttua ruoantuotantoa koskeviin perusoletuksiin. Uskomme, että maailman ruokaongelmat voidaan ratkaista aina vain uusilla teknologisilla kikoilla. Agribisnes- sovellukset vallitsevat ajattelutavassa, jossa ihminen on luonnon herra.

Heleniuksen mielestä teknologiauskosta puuttuu yhteiskunnallinen analyysi. Tiedostamattomat perusoletukset ohjaavat ruoan tuotannon ja kulutuksen kehittämistä sekä tutkimusta. Vallitseva perusoletus on ollut: Miten saadaan tuotettua yhä enemmän ruokaa varmemmin? Onko meillä tavoitteena maailma, jossa on vain vehnää ja ihmisiä?, Helenius kyseli.

Maailmassa elää 6,4 miljardia ihmistä, joista yksi miljardi on aliravittuja ja toinen miljardi on väärin tai yliravittuja. Ruoan määrään keskittyminen ei ole ratkaissut tätä näitä ongelmia.

Sopeutuvalla hoidolla voidaan saavuttaa kestävä ravitsemus. Olemme itsekin osa peltoekosysteemiä. Kestävän käytön ajatuksesta on edettävä luontoon sopeutuvan hoidon ajattelutapaan. Ei enemmän ruokaa vaan kestävä ravitsemus kaikille, Helenius sanoi.

www.tieteenpaivat.fi/