Puna-apilan menestystekijöitä nostettiin esille seminaarissa

Puna-apila on luomuviljelijälle tuttu ja selvä valinta, mutta myös tavanomaiseen nurmiviljelyyn puna-apila tarjoaa monia etuja. Puna-apilaa nurmiin ja ruokintapöydälle -seminaarissa kerrottiin uusin tutkimustieto puna-apilan viljelystä ja käytöstä lypsylehmien ruokinnassa. Tilaisuus pidettiin Mikkelissä 17.4.2007.

MTT:n (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus), Helsingin yliopiston ja Turun yliopiston nelivuotisessa monitieteisessä tutkimushankkeessa pureuduttiin puna-apilan lajikevalintaan, apilan tauteihin, typensidontaan, sadontuottoon, kasviestrogeeneihin, oikeaan korjuuaikaan, tuotosvaikutukseen ja täydennysruokintaan.

Puna-apilalajikkeista tetraploidit Betty ja Ilte osoittautuivat parhaiksi. Betty oli myös talvenkestävin. Apila säilyi kasvustossa paremmin luomuviljelyssä kuin tavanomaisessa viljelyssä. Kokonaissadot sen sijaan olivat suuremmat tavanomaisessa viljelyssä ensimmäisen satovuoden jälkeen.

Maaperän biologisesta hyvinvoinnista huolehtiminen eloperäisen aineksen lisäyksien ja viljelykierron avulla on tärkeää puna-apilanurmen sadontuoton kannalta. – Apilanurmen sitoman typen määrä oli tutkimustulosten perusteella 40 – 100 kg hehtaarilta, kertoi tutkija Arja Nykänen MTT:stä.

Kasvuston kehittyessä alkukesällä puna-apilan sulavuus laski noin puolet hitaammin kuin heinäkasvien. Sulavuuden kehitys voitiin arvioida lämpösumman perusteella samoin kuin heinäkasvien. Puna-apilanurmen korjuuajan vaikutus lypsylehmien rehujen syöntiin ja tuotantotuloksiin sen sijaan ei ollut yhtä selkeä kuin heinäkasvinurmen.

Puhtaalla puna-apilasäilörehulla saatiin heinäkasvirehuihin verrattuna keskimäärin enemmän maitokiloja, mutta maidon rasva- ja valkuaispitoisuudet pienenivät jonkin verran. Maidon rasvan koostumusta puna-apila muuttaa ihmisravitsemuksen kannalta suotuisaan suuntaan. – Puna-apila lisäsi kerta- ja monityydyttymättömien rasvahappojen osuutta maitorasvassa tyydyttyneiden rasvahappojen kustannuksella, kertoi professori Aila Vanhatalo Helsingin yliopistosta.

Viljelijäkyselyn mukaan noin kolmannes vastanneista käytti puna-apilaa lehmien ruokinnassa. Tärkeitä perusteita käytölle olivat typpilannoituskustannusten vähentyminen, puna-apilan hyvä ruokinnallinen arvo ja jousto säilörehun korjuuajassa.

Seminaarin järjestivät MTT, Helsingin yliopisto ja Suomen nurmiyhdistys ry.

Tilaisuuden Ohjelma

Suomen Nurmiyhdistys

Teksti: Jukka Rajala