Raportti: Voiko maan kasvukuntoa kehittää?

Peltojen välillä on selviä eroja niiden tuottavuudessa ja kestävyydessä sään ääri-ilmiöitä vastaan. Osalta pelloista saadaan samoilla tuotantopanoksilla selvästi parempi sato kuin toisilta. Toisaalta samat ”hyvät pellot” ovat yleensä satovarmoja myös äärevissä sääolosuhteissa. Peltojen tuottavuutta ja satovarmuutta on tärkeää kehittää selviämään muuttuvissa ilmasto-oloissa. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin juuri julkaisemassa raportissa Voiko maan kasvukuntoa kehittää? Kokemuksia 8 koelohkolta neljältä vuodelta tarkastellaan maan kasvukunnon hoitoa 8 tilakokeen tulosten perusteella vuosina 2015–2018.

Raportissa kuvataan lohkoilla aikaansaadut muutokset lähtötilanteen ja lopputilan välillä sekä kootaan yhteen hankkeen aikana saadut tulokset.  Lisäksi selvitetään, voiko maan kasvukuntoa kehittää, ja mitä kehittäminen vaatii.

Raportissa vastataan tutkimuksen pääkysymykseen ”voiko maan kasvukuntoa kehittää?” Tulosten perusteella kasvukunnon kehittäminen on mahdollista ja melko yksinkertaista useissa tapauksissa, mutta kaikkia kasvukunto-ongelmia ei välttämättä ole edes mahdollista ratkaista.

Yksinkertaisesti korjattavia kasvukunto-ongelmia ovat esimerkiksi salaojituksen toimintahäiriöiden korjaaminen, boorin tai fosforin alhaisten pitoisuuksien nosto lannoituksella tai maan rakenteen kunnostus nurmikasvien ja syväkuohkeutuksen yhdistelmällä. Toisaalta hyvin monimutkaisesti ratkottavia ongelmia ovat mangaanin saatavuuden parantaminen, hietamaiden kaliumpitoisuuksien nosto ja vähämultaisten hietamaiden ongelmien korjaaminen ilman multavuuden nostoa.

Ydinasiat

  • Maan kasvukuntoa voidaan kehittää melko lyhyessäkin ajassa. Kasvukunnon kehittäminen ei vaadi yleensä suuria taloudellisia investointeja, mutta vaatii panostusta lohkon seurantaan ja toimenpiteiden suunnitteluun.
  • Kasvukunnon hoidon perustaksi tarvitaan monipuolista pellon kasvukunnon nykytilan selvittämistä, jotta kehittämistoimet voidaan suunnitella ja kohdentaa oikein.
  • Lohkon tärkeimmät ominaispiirteet huomioonottavin viljavuusanalyysein selvitetään kemiallinen viljavuus (perustutkimus täydennettynä riittävän kattavalla hivenravinteiden määrityksellä, hehkutushäviöllä sekä varastoravinteiden määrityksellä pinta- ja pohjamaasta, mikäli vaihtuvan ravinteen taso on kriittinen).
  • Fysikaalisesta kasvukunnosta saadaan tietoa arvioimalla maan rakenne. Irtotiheyden määritys täydentää rakennearvioita.
  • Maan mikrobiaktiivisuutta kuvaava maahengityksen määritys ja lierojen laskenta antavat arvokasta tietoa maan biologisesta kasvukunnosta.
  • Maan kasvukunnon kehittymisen seuraaminen yksittäisillä mittareilla on haastavaa. Esimerkiksi vedenläpäisykyky voi alentua maan rakenteen parantuessa, jos oikovirtailu vähenee. Kemiallinen viljavuus voi olla kaikilta osin hyvällä tasolla, mutta maan murukestävyys on erittäin alhainen ja maa on siten hyvin altis eroosiolle. Poutavuosina maan rakenne voi olla pintakerroksessa hyvä, mutta pelto ei kestä runsaampia sateita, koska syvemmällä maassa on heikosti vettä läpäiseviä kerroksia.
  • Kasvukunnon kehittämisen seurannassa kannattaa yhdistellä erilaisia analyysi- ja havainnointimenetelmiä, jolloin saadaan kokonaiskuva maan kasvukunnosta. OSMO-hankkeen aikana testatut menetelmät muodostavat hyvän perustan tällaiseksi seurantamenetelmien yhdistelmäksi.

Raportti on tuotettu osana OSMO – Osaamista ja työkaluja resurssitehokkaaseen maan kasvukunnon hoitoon yhteistyöllä -hanketta, ja sen tavoitteena on herättää keskustelua peltojen tuottavuuden kehittämisestä ja tarjota keskustelun pohjaksi laaja tutkimusaineisto ongelmalohkojen tilasta ja eri hoitotoimien vaikutuksesta lohkojen kasvukunnon kehittymiseen.

Raportti:
Tuomas J. Mattila, Jukka Rajala. Voiko maan kasvukuntoa kehittää? Kokemuksia 8 peltolohkolta neljältä vuodelta. 2019. Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti. Raportteja 200. 37 s. pdf 1,1 MB

Lue lisää OSMOsta ja tutustu muihin maan kasvukuntoraportteihin ja  -materiaaleihin

Sivun toteutus: Jukka Rajala