Täydennyssalaojituksin kuivatus kuntoon kaivinkoneen salaoja-auralla

Miten tiiviit savipellot saadaan kuivumaan riittävän nopeasti tasaisesti? Miten toteuttaa täydennyssalaojitukset kustannustehokkaasti?
Näihin ja useisin muihin kysymyksiä pyrkii Timo Ylieskola ratkomaan omalla tilallaan Varsinais-Suomen tiiviillä savipelloilla. Perehdy tarkemmin hän tilansa ongelmapeltojen kunnostamiseen ja kasvukunnon hoitoon OSMO-hankkeessa tuotetun selostuksen avulla.

Täydennyssalaojituksin kuivatuksen edellytykset kuntoon

imo Ylieskolan tila on kasvinviljelytila Varsinais-Suomessa Marttilan tasaisilla savimailla. Viljelyssä oli pitkään ollut pääasiassa kevätviljoja ja kevätöljykasveja. Pellot ovat pääosin tasaisia hietasavimaita. Maan kasvukunnon hoitoon on alettu panostaa.

Kasvukunnon haasteita

Timo Ylieskolan raskailla savimailla Varsinais-Suomessa oli huomattava tarve tehostaa kuivatusta. Vanhat salaojitukset on tehty 1960-70-luvuilta 16 metrin ojavälillä, joka on nykyvaatimuksiin aivan liian harva. Soraa oli käytetty varsinkin 1960-luvun ojituksissa hyvin vähän. Maat olivat tiivistyneitä yksipuolisen kevätviljojen viljelyn ja syysmyöhlää märkänä kyntämisen seurauksena. Savimaat eivät läpäisseet ylimääräisiä sade- ja sulamisvesiä riittävän nopeasti. Ojastot ovat sinänsä hyvässä kunnossa ja toimivia, esimerkiksi huuhtelutarvetta ei ole. Mutta pääseekö vesi tiiviiseen tiiliputkeen riittävän nopeasti tiiviin savikerroksen läpi? Laskuaukoissa on toki ollut kunnostamistarvetta jo aikaisemminkin. Kun täydennysojituksella lisätään uusi salaoja entisten väliin, ojaväliksi tulee 8 metriä.

Täydennyssalaojitusten tekemistä varten aluksi on valittu ryhmä lohkoja, joille on teetetty ojitussuunnitelmat valmiiksi ja haettu investointiavustus. Toteutus etenee vuosittain olosuhteiden ehdoilla. Avustus antaa toteutusaikaa aluksi kaksi vuotta ja jatkoaikaa voi hakea kaksi kertaa vuoden kerrallaan. Näin toteutusaikaa on enimmillään neljä vuotta.  Mutta työt pyritään tekemään etupainotteisesti, jatkoajan hakeminen on lähinnä varalla huonoja olosuhteita varten. Tällainen suunnittelu antaa joustavuutta myös tarvikkeiden hankintaa. Esimerkiksi sora ajetaan pellolle talvella maan ollessa roudassa.

Salaoja-aura kaivinkoneeseen

Tilan telakaivuriin Timo suunnitteli ja teki salaoja-auran. Auralla päästään tarvittaessa jopa 1,4 m syvyyteen. Ojan leveys on vain 90 mm, joten vetovastus jää pieneksi ja soraa tarvitaan vähemmän. Aurassa voidaan käyttää 50 ja 65 mm putkea. Aura on maata kohottava, eikä tiivistä maata sivulle.
Salaoja-auraa vedetään 15 tonnin telakaivurilla. Veto tehdään 13 mm ketjulla alavaunusta. Kivien varalta ketjun vaunun puoleisessa päässä on pätkä 10 mm ketjua varokkeena. Kaivurin tulee olla ominaisuuksiltaan sopiva vetokoneeksi. Työsyvyyden hallinta tapahtuu puomilla, laserilla ja konevastaanottimella. Esiveto myyrä- auralla tai vastaavalla helpottaa varsinaista putken vetoa huomattavasti – keventää ja suunta on helpompi säilyttää, kun maan kovin pintakerros on jo kuohkeutettu.

Soraa runsaasti

Oja umpeutuu yleensä heti auran jälkeen. Auran sorasuppilo on kaksiosainen. Sorasilmäke tehdään syöttämällä sora taaempaan osaan. Auran kapeudesta johtuen soraa ei kulu paljon, vaikka ojan täyttäisi ylös asti. Jatkossa soratäyttöä tullaankin tekemään enemmän. Tällä varmistetaan sadevesien nopea pääsy pellon pintakerroksesta salaojaputkeen ja voidaan varmentaa lohkon tasaisen kuivatuksen aikaansaamista.Jatkossa ojitukset pyritään tekemään elävän kasvuston päältä, jotta ojitustöiden raskas liikenne ei tiivistäisi maata. Lohko on hyvä muotoilla ennen täydennysojitusta sopivaan muotoon.

aan. Tarvittaessa tehdään täydennysojitus.

Kokemuksia täydennysojituksen ja pinnan muotoiluista

Muotoilun ja täydennysojituksen jälkeen vuonna 2018 apila talvehti hyvin ja tasaisesti tilalla kuvan esimerkkilohkolla. Lammikoista päästiin eroon, mutta tiivistymät olivat edelleen olemassa. Kuivana vuonna kasvusto oli huomattavasti pidempää lisäojien kohdalla. Rakenne on niissä parempi ja juuret ovat päässeet syvemmälle kosteaan maahan. Lohko jankkuroitiin syksyllä 2019 ja apila jätettiin edelleen kasvamaan. Mekaaninen kuohkeutus ja syväjuurisen apilan biologinen muokkaus yhdessä toivottavasti parantavat maan rakennetta syvemmällekin.

Lue lisää Ylieskolan tilan maan kasvukunnon hoidosta.

Teksti: Jukka Rajala
Kuvat: Timo Ylieskola ja Jukka Rajala