Ympäristötekijöiden vaikutukset lihanautojen kasvuun ja hyvinvointiin

Raportti käsittelee eläinten hyvinvointia yhteiskunnallisesta ja biologisesta näkökulmasta, ryhmäkoon ja eläintiheyden merkitystä lihanautojen tuotannolle ja hyvinvoinnille, karsinoiden ja käytävien sekä niiden materiaalien vaikutusta sekä valon ja melun osuutta nautojen kasvuun ja hyvinvointiin. Eläinten hyvinvointia tarkastellaan erityisesti eläinten tarpeista lähtien.

Eläinten hyvinvointi ontuu ja niiden sopeutumiskyky ylittyy, kun kasvatusympäristö ei täytä eläinten biologisia tarpeita ja sopeutumia. Eläin stressaantuu, jos se ei pysty käyttäytymään lajilleen tyypillisesti. Stressi havaitaan epätavallisena käyttäytymisenä ja fysiologisina muutoksina. Pitkään jatkunut stressi huonontaa eläimen terveyttä ja tuottavuutta.

Tutkimuksista ilmenee, että pieni ryhmäkoko (noin 5-20 eläintä) sopii parhaiten nautojen tuotantoon. Pienissä ryhmissä eläinten väliset sosiaaliset suhteet pysyvät vakaampina. Eläinryhmiä ei pitäisi sekoittaa kasvatuksen aikana, sillä naudat sietävät paremmin tuttuja eläimiä. Eläintiheyden nouseminen alentaa lihanautojen kasvua, rehunkulutusta ja rehuhyötysuhdetta. Ahtaus aiheuttaa eläimille stressiä; ne tallaavat herkemmin toistensa häntiä ja likaantuvat. Jos makuutilasta on puute, eläimet makaavat vähemmän. Ahtaissa karsinoissa vasikat leikkivät vähemmän. Suomen eläinsuojelusäädösten suositukset vähimmäistilaksi: 1,8-4,0 neliömetriä/eläin (eläinten koosta ja karsinatyypistä riippuen) ovat ehdoton alaraja lihanautojen kasvulle. Lajinmukainen käyttäytyminen edellyttää suosituksia laajemman tilan.

Rakolattian on todettu haittaavan lihanautojen käyttäytymistä ja terveyttä: jalkavaivoja ja häntävaurioita ilmenee enemmän kuin kasvatettaessa kiinteällä pohjalla. Naudat makaavat mielellään pehmeällä alustalla. Sorkkien kulutusta varten tarvitaan osalle karsinaan kovapintainen pohja. Lihanautoja siirrettäessä turvallisuutta ja stressittömyyttä edistävät kiinteäseinäiset ja pitäväpohjaiset käytävät.

Useiden tutkimusten mukaan 16-18 tunnin valoisa aika kohottaa lypsylehmien maitotuotosta 5-16 % verrattuna tuotokseen lehmillä, joilla oli valoisaa aikaa 13,5 tuntia tai vähemmän. Kun valoisa aika pitenee, lehmät käyttävät yleensä syömiseen enemmän aikaa. Päivän pituus vaikuttaa lihanautojen kasvuun monimutkaisemmin ja sukupuolella näyttää olevan merkitystä. Hiehot ja lehmävasikat ovat kasvaneet ripeämmin, kun vuorokaudessa valoisa aika on ollut pitkä. Keskimäärin päivittäiset painon lisäykset ovat olleet 10-15 % suuremmat niillä hiehoilla, jotka ovat saaneet talvella päivässä 16 tunnin valojakson verrattuna hiehoihin, joilla päivittäin oli 9-12 tunnin valo. Sukukypsillä hiehoilla ja härillä pitkä päivä on lisännyt rehun syöntiä ja alentanut ruhon rasvaisuutta. Päivän pidentäminen ei edistänyt sonnien kasvua.

Teknistymisen myötä melu on yleistynyt kotieläinten tuotantoympäristössä. Ääniä syntyy navetoissa mm. ilmastoinnista, ruokintalaitteista, kalusteista ja lypsykoneista. Melu voi jopa jatkuvasti ylittää eläinsuojelusäädösten 65 desibelin rajan ja hetkittäin kohota yli 90 desibelin. Näin voimakkaat äänet ilmeisesti aiheuttavat stressiä eläimille. Melun synnyttämä pelko ja stressi voivat alentaa nautojen tuotantoa. Lisää tutkimusta kaivataan, sillä melun merkityksestä lihanaudoille tiedetään vasta hyvin vähän. (RiKo).

Huuskonen, A. (toim.) 2004.
Ympäristötekijöiden vaikutukset lihanautojen kasvuun ja hyvinvointiin
Maa- ja elintarviketalous 54. Jokioinen: Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. 106 s. www.mtt.fi/met/pdf/met54.pdf

Lähde: MTT:n julkaisutietokanta Jukuri