Fosforia voidaan säästää ympäristö paranee

Kuinka paljon maatalouden fosforinkäyttö muuttuisi, jos fosforia annosteltaisiin tarpeen mukaisesti ja kotieläintalouden sivutuotteet hyödynnettäisiin nykyistä paremmin?

Maatalouden fosforikiertoa tarkastellut laaja MTT:n tutkimus osoittaa, että fosforilannoituksen kokonaismäärää voidaan vähentää huomattavasti koko Suomessa ja etenkin kotieläintuotantoon keskittyneillä alueilla.

MTT:n professori Eila Turtola laski, että Varsinais-Suomessa ja Keski-Pohjanmaalla pelkkä lannan fosfori riittäisi fosforilannoitteeksi seuraavien 20 vuoden aikana, jos lannoitus säädettäisiin kasvien tarpeen mukaiseksi. Näillä alueilla selvittäisiin ilman väkilannoitefosforia.

Lannoituksen vähentämiseen sisältyy myös suuria ympäristöhyötyjä. Jos kasvien lannoitus pystyttäisiin säätämään tarvetta vastaavaksi, 20 vuodessa säästyisi noin puolet fosforilannoitusmäärästä verrattuna tilanteeseen, että fosforin käyttö jatkuisi vuoden 2005 tasolla. Samalla liukoisen fosforin kuormitus vähentyisi merkittävästi, eniten niillä alueilla, joilla maan helppoliukoisen fosforin pitoisuus on korkein.

Ruokinnalla ja lannoituksella säädellään fosforitasoja
Kotieläintalous ja sen alueellinen keskittyminen ovat keskeisiä vaikuttajia maatalouden vesistökuormituksessa. Professori Pekka Huhtasen mukaan suomalaisten maitotilojen fosforitase voidaan laskea reilusti alle puoleen nykyisestä vähentämällä oleellisesti tai lopettamalla kokonaan taloudellisesti kannattamaton fosforilannoitus.

Myös ostorehuissa maatilalle tuleva fosfori voidaan huomioida nykyistä paremmin kasvien lannoituksessa. Tutkimuksessa kehitettiin maitotilan kasvinviljelyn ja maidontuotannon integroivan systeemimallin ravinteiden hyväksikäytön tehostamiseksi.

Tarkalla käytöllä taloudellista tulosta
Turkistuotannon aiheuttama vesistökuormitus kohdistuu tuotannon keskittymisalueelle Pohjanmaalle. Turkiseläinten lannassa on runsaasti fosforia muiden kotieläinten lantaan verrattuna, koska rehun raaka-aineina käytetään luupitoisia teurassivutuotteita, lihaluujauhoa ja rehukalaa.

Tuotantoon liittyvää fosforinkäyttöä on mahdollista vähentää, kun siirrytään tarpeenmukaiseen yksilöruokintaan ja vähennetään luuperäisten raaka-aineiden osuutta rehussa. Myös pentutuloksen paraneminen alentaa fosforikuormitusta, selvitti tutkija Nita Koskinen.

Turkiseläimille syöttämisen sijaan luuperäistä fosforia voitaisiin hyödyntää nykyistä enemmän kasvien lannoituksessa. Lihaluujauhon sisältämä fosfori osoittautui käyttökelpoiseksi lannoitusaineeksi ja oli jälkivaikutukseltaan jopa väkilannoitefosforin veroista lievästi happamissa maissa, kertoi tutkija Kari Ylivainio.

Fosforin säätämisen talousvaikutuksia selvittänyt tutkija Janne Helin muistutti, että väkilannoitusta leikkaamalla voidaan saavuttaa myös taloudellista tulosta. Fosforilannoitteen hinta ja lannan kuljetuskustannukset ovat kriittisiä lannoituskäytäntöjen kannalta, kun taas maatalouden ympäristötuen perusosan taloudellinen ohjausvaikutus on vähäinen.

Tutkimuksen loppuraportti:
Suomen kotieläintalouden fosforikierto- säätöpotentiaali maatiloilla ja aluetasolla. 2009 Turtola, E. ja Ylivainio, K. MTT. Maa- ja elintarviketalous 138. 244 s. ISSN 1458-5081

Fosforit kiertoon –seminaariesitykset 4.2.2009

Tulosta