IFOAM kannanotto: Nanoteknologian ja nanomateriaalien käyttö luonnonmukaisessa maataloudessa

Nanoteknologia on nopeasti kasvava tieteenala.   Maailmanlaajuinen luomualan kattojärjestö IFOAM (International Federation of Organic Agriculture) on ottanut kantaa nanoteknologiaan ja sen mahdolliseen käyttöön luomutuotannossa. IFOAM  kannanotto: Nanoteknologian ja nanomateriaalien käyttö luonnonmukaisessa maataloudessa. Kannanottoon voi nyt tutustua  suomenkielellä.

Määritelmä ja soveltamisala
Nanoteknologia on nopeasti kasvava tieteenala. Nanoteknologia määritellään teknologiaksi, joka liittyy nanotasolla olemassa oleviin tai toimiviin materiaaleihin, järjestelmiin ja prosesseihin. Nanomateriaalien yksi tai useampi ulottuvuus on mitoiltaan 100 nm tai vähemmän. Yksi nanometri on millimetrin miljoonasosa. Rajan mielivaltaisuudesta on erimielisyyttä ja useat järjestöt ovat esittäneet 300 nm rajaa elintarvikealalla. Nanomateriaaleihin kuuluvat nanohiukkaset, nanoputket ja muut nanorakenteet. Nanomateriaaleilla voidaan määritellä olevan uusia, erityisiä ominaisuuksia, jotka eivät ilmene samojen materiaalien suuremmilla hiukkasilla. Näitä ominaisuuksia voi esiintyä muutaman sadan nanometrin kokoon saakka materiaalista riippuen. Luonnolliset nanopartikkelit, jotka esiintyvät luontaisesti ympäristössä, eivät ole erityisiä huolenaiheita luonnonmukaiselle liikkeelle eikä niitä käsitellä tässä kannanotossa, joka rajoittuu teollisesti valmistettuihin nanomateriaaleihin. Homeopatia ei kuulu tämän kannanoton soveltamisalaan.

IFOAM ehdottaa seuraavanlaista määrittelyä tämän kannanoton aiheena oleville teollisesti valmistetuille nanomateriaaleille:
Aineet, jotka on ihmisten toimesta tarkoituksella suunniteltu, valmistettu ja tuotettu nanomittakaavassa (noin 100-300 nm) erityisten ominaisuuksien tai koostumuksen (esim. muoto, pinnan ominaisuudet tai kemia) takia, jotka ilmenevät ainoastaan nanomittakaavassa. Tähän määritelmään ei sisällytetä satunnaisia nanomittakaavassa esiintyviä hiukkasia, jotka syntyvät perinteisen elintarvikkeiden jalostuksen aikana kuten homogenisoinnissa, jauhamisessa, kirnuamisessa ja pakastuksessa ja luonnostaan nanomittakaavassa esiintyviä hiukkasia.

Tämä kannanotto ei aseta yksityiskohtaisia standardeja luonnonmukaiselle tuotannolle, tarkastukselle tai sertifioinnille. Tätä kysymystä käsitellään IFOAM:in normeissa. Siitä huolimatta tämä kannanotto antaa yleisiä ohjeita asianmukaisten standardien kehittämiseen ja niiden käyttöönottoon koko luonnonmukaisen maatalouden alalla.

Huolenaiheita nanoteknologian käytön suhteen
Kasvava teknologinen ja kaupallinen kiinnostus nanomateriaaleja kohtaan johtuu niiden uusista ominaisuuksista, kuten kemiallisesta reaktiivisuudesta, bioaktiivisuudesta ja biosaatavuudesta. Nanoteknologia on tutkimus- ja kehitysala, jolla on erilaisia kaupallisia sovelluksia elintarvike- ja maataloussektorilla, kuten:

  • maatalouden tuotantopanosten kuten kasvunedistäjien, torjunta-aineiden ja lannoitteiden valmistus
  • ravintolisät ja elintarvikkeiden lisäaineet
  • elintarvikkeiden jalostuksessa käytettävissä laitteissa, jotka tulevat kosketuksiin
  • ruoan kanssa
  • elintarvikepakkauksissa ja
  • pintakäsittelyissä

Nanoteknologiaa käytetään myös tekstiili- ja kosmetiikkatuotteissa. Siten ihmiset ovat jo alttiina teollisesti valmistetuille nanomateriaaleille ja niitä esiintyy jo ympäristössä. Kun otetaan huomioon nykyisten kansallisten ja kansainvälisten määräysten ja merkintöjä koskevien vaatimusten rajoitukset, on vaikea ennustaa tarkasti, miten laajaa nanomateriaalien esiintyminen ja siitä aiheutuva altistuminen on.

Tutkimusten mukaan nanomateriaalit voivat olla erittäin myrkyllisiä vesieliöille, bakteereille sekä ihmissoluille ja kudoksille in vitro-tutkimuksissa. Normaalisti vaarattomat aineet voivat muuttua nanomittakaavassa vaarallisiksi. Erityisen huolestuttava on nanohiukkasten kyky kulkeutua suoraan yksittäisiin soluihin ja solujen tumaan (missä ne voivat aiheuttaa DNA-mutaatioita ja jopa solukuoleman) erityisesti hengityselinten kautta läpäisten veri-aivoesteen. Toinen huolenaihe on biokertyminen. Koska aineiden ominaisuudet nanomittakaavassa ovat moninaisia ja huonosti tunnettuja, on mahdotonta tehdä yleisarviota niiden aiheuttamista terveys- ja ympäristöriskeistä. Jokaista nanomateriaalia ja niistä valmistettuja tuotteita tulisi tutkia erikseen niiden mahdollisen myrkyllisyyden varalta ennen kuin niiden käyttöä voidaan pitää turvallisena. Tällä hetkellä useimmissa maissa nanomateriaaleja ei säädellä erikseen ja siksi niitä ei eroteta samojen materiaalien ei-nanoversioista turvallisuuden testaamisen, sääntelyn ja merkintöjen suhteen.

Edellä mainittujen kysymysten takia useat kansainväliset organisaatiot ja luonnonmukaisen maanviljelyn järjestöt ovat ottaneet voimakkaasti kantaa teollisesti valmistettujen nanomateriaalien kaupallisen käytön kieltämisen tai keskeyttämisen puolesta kunnes niiden on osoitettu olevan turvallisia. Näihin kuuluvat esimerkiksi Maan ystävät, Organic Consumers Association, International Union of Food Workers, Greenpeace, International Center for Technology Assessment ja useat luomustandardien laatijat. Neuvottelut eri tasoilla ovat jo osoittaneet, että luomutuotteiden tuottajat, jalostajat ja kuluttajat valtaosin vastustavat valmistettujen nanomateriaalien sisällyttämistä luomutuotantoon.

Ohjeita luomutoimijoille ja luomustandardien laatijoille
Valmistetut nanomateriaalit ovat tarkoituksellisesti muunnettu uusiksi tavoilla, joka tekee niistä luonnottomia tai synteettisiä yleisen ymmärryksen mukaan. Sellaisina niitä olisi pidettävä luonnonmukaisen tuotantotavan ulkopuolelle jätettävinä tuotantopanoksina, vaikka ne ovat nimeltään ja kemialliselta koostumukseltaan samanlaisia kuin luonnolliset ja sallitut aineet ja materiaalit. Korkeintaan voidaan harkita, että nanomittakaavassa valmistettua luonnollista ainetta voitaisiin, mikäli mitään muuta tekniikkaa tai hyväksyttävää tuotantopanosta ei ole käytettävissä, mahdollisesti tulevaisuudessa harkita sallittavaksi materiaaliksi välttämättömyyden perusteella. Tämä edellyttää, että se on todettu turvalliseksi tieteellisen vertaisarvioinnin kautta ja on luonnonmukaisen maatalouden periaatteiden mukainen.

IFOAM katsoo, että nanoteknologian ja nanomateriaalien käyttö ruoassa ja maataloudessa ei noudata huolenpidon periaatetta, joka kehottaa meitä hoitamaan luonnonmukaisia järjestelmiä varovaisesti ja vastuullisesti nykyisten ja tulevien sukupolvien terveyden ja hyvinvoinnin ja ympäristön suojelemiseksi sekä hylkäämään ennalta arvaamattomia teknologioita. Siksi IFOAM suosittelee, että luomustandardien laatijat kieltävät nanoteknologian käytön yleisellä tasolla toistaiseksi ja ottavat käyttöön selkeät määritelmät ja lähestymistavat varmistamaan, että tarkoituksellisesti valmistettuja nanomateriaaleja ei käytetä luonnonmukaisessa tuotannossa ja jalostuksessa, tuotteissa, pakkauksissa ja elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvissa pinnoissa ja että luonnonmukaisten tuotteiden saastumista tällaisilla materiaaleilla on vältettävä mahdollisimman paljon. Standardeissa on kuitenkin oltava riittävästi joustonvaraa tilanteille, joissa nanohiukkasia tuotetaan satunnaisesti tavallisissa prosesseissa kuten homogenisoinnissa, jauhamisessa, lämmittämisessä tai polttamisessa.

IFOAM kehottaa kaikkia luomutuottajia, käsittelijöitä ja sertifioijia kieltäytymään nanomateriaalien käytöstä ja lisäämään valppautta, koulutusta ja tiedotusta nanomateriaalien läsnäolosta ostetuissa tuotantopanoksissa, koska niitä ei välttämättä ole merkitty sellaiseksi vaan ne voidaan nimetä yleisesti hyväksytyiksi materiaaleiksi. Kuitenkaan sellainen nanomateriaalilla saastuminen, jota luomutuottaja ei voi kontrolloida, ei saa johtaa sertifioinnin perumiseen.

Yleisiä suosituksia viranomaisille ja teollisuudelle
IFOAM vaatii keskeyttämään välittömästi tarkoituksellisesti valmistettuja nanomateriaaleja sisältävien elintarvikkeiden ja maataloustuotteiden kaupallisen markkinoinnin, kunnes on saatu riittävät sääntelyjärjestelmät varmistamaan, että nämä materiaalit testataan ja merkitään erikseen. Hallitusten olisi luotava kattavaa ja ennakoivaa lainsäädäntöä hallitsemaan nanoteknologian riskejä. Hallitusten tulisi myös turvata tuottajien oikeus kieltäytyä nanoteknologian käytöstä sekä kuluttajien oikeus kieltäytyä nanoruoasta ja nanomateriaaleista muissa tuotteissa. Nanomateriaaleja on pidettävä uusina aineina, vaikka niiden suuremmassa mittakaavassa esiintyvien vastineiden ominaisuudet ovatkin tunnettuja.

Ellei nanomateriaalien kaupallista käyttöä keskeytetä, kaikki elintarvikkeet sekä maatalous- ja muut tuotteet, jotka sisältävät valmistettuja nanomateriaaleja, on merkittävä selvästi, jotta kuluttajat ja viljelijät voivat tehdä tietoisia valintoja.

Niitä, jotka pyrkivät kaupallistamaan valmistettuja nanomateriaaleja, pitäisi vaatia osoittamaan uuden teknologian turvallisuus ennen sen kaupallistamista. Jos terveys- ja turvallisuusriskejä käy ilmi, teknologian omistajilla pitäisi olla ankara vastuu aiheutuneista vahingoista, mukaan lukien luomuruoan ja kuitukasvien saastumiseen liittyvät tappiot.

On varmistettava, että luomutuottajat eivät vastaa kustannuksista, jotka aiheutuvat saastumisesta nanomateriaaleilla, joita esiintyy ympäristössä tai laitteissa ja tuotantopanoksissa. Todistustaakan on oltava nanomateriaalien valmistajilla ja myyjillä. Nanomateriaaleja on pidettävä vaarallisina ja hallitusten tulisi myös juridisesti käsitellä niitä sellaisina siihen asti, kun ne todistetaan turvallisiksi.

Hyväksytty IFOAM:in Maailman hallituksessa 15.4.2011.

Lähde:
IFOAM:in kannanotto: Nanoteknologian ja nanomateriaalien käyttö luonnonmukaisessa maataloudessa. The use of nanotechnologies and nanomaterials in organic agriculture. Approved by the IFOAM World Board on April, 15, 2011.

Käännös: Mikko Salmu

Tulosta