Kimalaiskannat vähentyneet voimakkaasti Pohjois-Amerikassa

Yhdysvaltalaistutkijat ovat vahvistaneet useiden kimalaislajien kantojen pienentyneen dramaattisesti viimeisten 20 vuoden aikana. Ensimmäinen Yhdysvallat laajasti kattava tutkimus osoitti, että neljä lajia on harvinaistunut huolestuttavasti tai puuttuu kokonaan aiemmilta esiintymisalueiltaan. Tutkijoiden mukaan taantuvien kimalaislajien geneettinen monimuotoisuus on alempi ja myös loistartunnat ovat niissä yleisempiä kuin vakailla lajeilla. Mitään varmaa syytä kantojen romahtamiselle ei voitu osoittaa.

Laaja kenttätutkimus
Monitieteellisessä tutkimuksessa tarkasteltiin kahdeksan kimalaislajin levinneisyyden muutoksia, populaatioiden geneettistä rakennetta sekä taudinaiheuttajan tartuntatasoja. Vuosina 2007-2009 toteutetussa kenttätutkimuksessa kerättiin yli 16 000 kimalaisyksilön tiedot eri puolilta Yhdysvaltoja 382 tutkimusalueelta. Näitä tietoja verrattiin luonnontieteellisten museoiden kokoelmista kerättyyn yli 73 000 näytteen tietokantaan. Vertailu paljasti, että neljän kimalaislajin määrät ovat pienentyneet jopa 96 % ja niiden maantieteelliset esiintymisalueet ovat supistuneet 23-87 % viimeisten 20-30 vuoden aikana. Neljän rinnakkain esiintyvän kimalaislajin kannat ovat kuitenkin säilyneet vakaina ja laajalle levinneinä.

Loinen elää taantuvilla lajeilla
Euroopassa on todettu, että elinympäristöjen tuhoutuminen on edistänyt joidenkin erikoistuneiden kimalaislajien vähentymistä. Yhdeksi vähentymisen syyksi on epäilty myös Nosema bombi-taudinaiheuttajan leviämistä kimalaispopulaatioissa. Nosema bombi on kimalaisissa esiintyvä loinen, jonka vaikutukset vaihtelevat isäntälajin ja lisääntymiskastin mukaan. Se mm. vähentää yhdyskunnan kasvua ja yksilöiden elinikää ja heikentää niiden kuntoa. Tutkimus vahvisti, että loista esiintyy huomattavasti enemmän taantuvilla kuin vakailla lajeilla.

Geneettinen monimuotoisuus alentunut
Tutkijat analysoivat myös kimalaislajien genotyypit arvioidakseen onko populaation geneettisellä monimuotoisuudella vaikutusta kantojen vähentymiseen. Vähentyneiden lajien geneettinen monimuotoisuus oli huomattavasti alentunut verrattuna vakaiden kantojen lajeihin. Pienet hajallaan sijaitsevat populaatiot voivat johtaa sisäsiitokseen, mikä puolestaan voi lisätä alttiutta ympäristöpaineille, esimerkiksi loistartunnoille.

Taantuvia kimalaislajeja yhdistävät korkeammat loistartuntatasot sekä alentunut geneettinen monimuotoisuus. Lisätutkimuksia tarvitaankin mm. siitä, onko lajien välillä geneettisiä eroja alttiudessa loistartunnalle ja mikä on tartuntojen vaikutus kantojen vähentymiseen. Kimalaiset ovat luonnon- ja viljelykasveille elintärkeitä pölyttäjiä ja kimalaiskantojen romahtamisella voi olla huolestuttavia vaikutuksia. Siksi kimalaisten monimuotoisuutta uhkaavat tekijät tulisi selvittää tutkimalla ilmaston, elinympäristöjen, perimän sekä tautien välisiä vuorovaikutussuhteita.

Lähde: Cameron, S.D. ym.: Pohjois-Amerikan kimalaiskantojen laajalle levinnyt vähentyminen. Patterns of widespread decline in North American bumble bees. Proceedings of the National Academy of Sciences PNAS January 3, 2011, doi: 10.1073/pnas.1014743108

Teksti: Mikko Salmu

Tulosta