Luomutuotanto kestävyyden veturi, mutta kehitettävääkin riittää

Luonnonmukaiset ruokajärjestelmät tarjoavat selkeitä etuja ja parannuksia nykyiseen maatalouteen, kun kehitetään maataloutta kestävämmäksi.  Luomutuotannossa on kuitenkin edelleen vielä paljon kehitettävää. Tarvitaan  enemmän keskustelua yhteiskunnan, yritysmaailman ja tutkimuksen välillä, jotta yhteiskunnan tavoitteet voidaan saavuttaa. Näin sanoi professori Erik Steen Jensen Ruotsin maatalousyliopistosta (SLU) esitelmöidessään Päivitä tietosi Luomusta- seminaarissa Mikkelissä 28.7.2010.

Maatalouden haasteita
Kaikella maataloustutkimuksella on edessään suuria haasteita. On etsittävä menetelmiä sopeutua ja rajoittaa ilmastonmuutosta. Vesiä on suojeltava nykyistä tehokkaammin ja  torjunta-aineiden käyttöä on vähennettävä. Ruuan turvallisuus on turvattava ja on tuotettava terveellistä ja turvallista laaturuokaa. Fossiiliset energialähteet on korvattava kestävillä energialähteillä ja luonnon monimuotoisuutta on suojeltava.  Muuttuviin markkinoihin on sopeuduttava ja maaseudun kehitys tulee turvata. Maataloutta onkin tarkasteltava kokonaisvaltaisen systeemiajattelun perusteella.

Maatalouden maailmanlaajuisena tehtävänä on tuottaa ruokaa enemmän niin, että vaikutukset ilmastoon ja ympäristöön jäävät nykyistä pienemmiksi. Tuotanto tulee saada aikaan nykyistä vähäisemmällä tuotantopanosten käytöllä säädellymmissä tuotanto-oloissa ja entistä vaihtelevammassa ilmastossa.

Maataloudessa tulee pyrkiä kohti vahvaa kestävyyttä, linjaa Jensen. Toisin sanoen rajallisia resursseja ei tule käyttää enempää kuin mitä ne on mahdollista korvata uusiutuvilla resursseilla tai kierrättämällä.  Uusiutuvia resursseja ei tule käyttää niiden uusiutumista enempää ja niiden varaston tulee säilyä entisen suuruisena. Saasteiden määrä tulee rajoittaa enintään sille tasolle, jonka luonto pystyy käsittelemään haitattomaksi.

Nykyinen maatalous perustuu paljolti uusiutumattomien luonnonvarojen kulutukseen. Väkilannoitetyppi valmistetaan käyttämällä fossiilista energiaa, maaperästä louhittava fosfori ehtyy 50-100 vuoden kuluessa. Maapallon kestokyky on ylitetty mm. biodiversiteetin vähenemisessä, typen päästöissä ympäristöön ja ilmastonmuutoksessa.

Luomu kestävyyden malli
Luomutuotanto on kestävien ruokajärjestelmien malli, sanoo 1980-luvun alkupuolelta kestäviä tuotantomenetelmiä ja luomumaataloutta tutkinut Jensen.  Luomu perustuu kokonaisvaltaiseen näkemykseen, jossa luonto käsitetään kokonaisuutena ja jolla on itseisarvo. Luomutuotanto määritellään itsenäiseksi, kestäväksi maatalousekosysteemiksi, joka perustuu paikallisiin ja uusiutuviin luonnonvaroihin.

Luomumaatalous on jo nykyisellään tavanomaista kestävämpää, mutta luomutuotantoa tulee edelleen kehittää kestävämmäksi. Luomutuotannon tutkimus ja kehittäminen palvelevat osaltaan koko maatalouden kehittämistä kestävämmäksi.

Luomutuotannon etuja ovat mm: maan multavuudesta huolehtiminen ja eroosion vähentäminen, typpi hankitaan aurinkoenergian avulla biologista typensidontaa hyväksikäyttäen, lajistollista monimuotoisuutta pidetään paremmin yllä, kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämisessä ja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa luomu tarjoaa myös etuja.

Luomuelintarvikkeiden laadussa on monia etuja tavanomaisiin verrattuna: C- ja E-vitamiinipitoisuudet ovat korkeampia, samoin antioksidanttien ja sekundääristen aineiden pitoisuudet. Kotieläintuotteissa on enemmän monityydyttämättömiä rasvahappoja ja nitraattia ja torjunta-ainejäämiä on vähemmän.

Luonnonmukaiset ruokajärjestelmät tarjoavatkin selkeitä etuja ja parannuksia nykyiseen maatalouteen, kun kehitetään maataloutta kestävämmäksi.  Luomutuotannossa on kuitenkin edelleen vielä paljon kehitettävää. Tarvitaan myös enemmän keskustelua yhteiskunnan, yritysmaailman ja tutkimuksen välillä, jotta yhteiskunnan tavoitteet voidaan saavuttaa.

Luomutuotannossa ravinnepäästöjä ympäristöön tulee edelleen pyrkiä vähentämään. Fossiilisen energian käyttöä tulee tehostaa ja kasvihuonekaasujen päästöjä tulee vähentää. Luomutuotannossa tasapainoinen tilakokonaisuus  ja toiminnallinen yhtenäisyys tulee turvata sekä satotasoja tulee pyrkiä parantamaan.

Teksti: Jukka Rajala

Tulosta